En nyt tiedä tuleeko oikealle palstalle, mutta..
Elikkäs kiinnostaa kovasti tietää, kauanko teillä on mennyt miehen pään kääntämiseksi vauva asioissa vai onko miestä edes tarvinnut taivutella ollenkaan??
Itselläni tilanne, että molemmilla vauvakuumetta, miehellä kenties enemmän, mutta tällä hetkellä ei ole vielä oikea aika alkaa yrittämään.
Elikkäs kiinnostaa kovasti tietää, kauanko teillä on mennyt miehen pään kääntämiseksi vauva asioissa vai onko miestä edes tarvinnut taivutella ollenkaan??
Itselläni tilanne, että molemmilla vauvakuumetta, miehellä kenties enemmän, mutta tällä hetkellä ei ole vielä oikea aika alkaa yrittämään.
Vastaukset 8
Vanhimmat
oli niin, että olimme keskustelleet lasten "hankkimisesta" jo pidemään, joten tiesimme, että olimme samoilla aaltopituuksilla toistemme kanssa. (muutoin emme edes olisi jatkaneet suhdetta) Sitten eräänä päivänä viimein ehdotin, että mitäs jos nyt oikeasti jättäisin pillerit pois. (Olismme siis tietenkin keskustelleet siitä jo aikaisemminkin) Mies oli hetken hiljaa ja sanoi sitten että "hanaa vaan"=)
Uskon, että jos miehen pää pitää kääntää, niin ei olla kovin hyvällä pohjalla. Itselläni oli todella vaikea alkuraskaus pahoinvointeineen, mielialan vaihteluineen ja väsymyksineen ja mies oli tuolloin korvamaton apu. Laittoi ruokaa ja siivosi ym. Jos mies ei olisi odottanut vauvaa yhtä kovasti kuin minä, niin ei olisi varmasti jaksanut tukea samalla tavalla. Puhumattakaan tulevista vuosista.
Pari vuotta suostuttelin miestäni - turhaan. Kun ei kerran halua lapsia niin ei siihen suostuttelu auta. Nyt ollaan lopullisesti päätetty, että lapsia ei hankita. Minulla sopeutumisprosessi edelleen hiukan kesken.
Mulla oli ennen samoja ongelmia ja yhtä odottelin/ suostuttelin 3,5 vuotta. Sit en enää kestäny. Äijälle kenkää!!
Eikä kaduta! Nyt nykysen kans kumpikin haluaa samaa eikä ehkäsyjä oo käytetty missään vaiheessa!!
ole sukupuolitautia.
Kävin testeissä ennen suhdetta ja muutama kk sen jälkeenki klamydiatesti negaa. Ei oo kummallaka koskaan mitään ollu (pahemmin irtosuhteitakaan..).
Lopulta tilanne meni siihen, että uhkasin lähteä, jos ei mieli ala muuttumaan. Julmaa, mutta itse en olisi tässä antanut periksi. No, nyt ollaan naimisissa ja menee vaihteeksi tosi hyvin. Toivottavasti näistä vauvahaaveista ei tule nyt sitten ongelmaa.
Suhteemme on ollut muuten tosi hyvä ja ollaan oltu yhdessä pian 10 vuotta. Jotenkin olisi ollut väärin myös se, että olisi pitänyt laittaa pillit pussiin vain lasten hankinnan vuoksi - varsinkin, kun en itsekään halua niitä kovin montaa. Olen myös aika varma siitä, että miehestäni tulee hyvä isä (jos siis saamme lapsia), joka myös välittää lapsistaan. On luonteeltaan kuitenkin hyväluontoinen eikä mikään juopporetku tms. Sitä paitsi, moni asia on tehty miehen mielen mukaan, joskus pitää tehdä myös toisin päin.
toisinpäin... ollaan seurusteltu muutama vuotta ja ollaan alusta asti suunniteltu perhettä, ja mies on sanonut että sitten kun olen valmis niin hän ei pistä vastaan.. mietin itse pitkään ja nyt vuosi sitten lopetin pillerit.. harmi vaan ettei ole vielä tärppiny mutta toisaalta ajateltuna tää vuosi on kasvattanu aika paljon.. ja ehkä osaa sitten enemmän arvostaa raskautta ja lasta kun sitä niin pitkään toivonut... tuntuu kyllä jotenkin hassulta kun lopetin pillerit niin kaikki kaveritkin ruvenneet puhumaan että haluaisi vauvan ja sitten ne onkin yhtäkkiä raskaana.. epäreiluahan se on mutta ei kai siitä voi valittaakkaan.. onneksi en itse ole mitään puhunut että on vauvakuume, en varmaan kestäisi jos kaikki sitten kyselisi että millon teette...
Mies halus kyllä, alusta asti on halunnu, mutta halus myös odottaa että mulla ois ammatti. Minä suostuttelin kyllä, mutta hyväksyin. Mutta lopetinki koulun kesken ku ei kiinnostanu ja sain miehenki siinä vaiheessa myöntymään. Käskin hänen harkita asiaa ja niinpä kävi että päästiin yrittään. :)