Itse olen yläasteella joutunut kovan nälvimisen kohteeksi. Fyysistä väkivaltaa ei ole ollut, tosin uhkailua sitäkin enemmän. Perinteistä haukkumista esiintyy päivittäin.
En koe itseäni heikoksi joten en välitä näiden kiusaajien puheista. Tietysti se sattuu, mutten anna sen näkyä. Nämä kiusaajat tosin jatkavat silti ja ovat saaneet minut (yllättäen) vihaamaan heitä oikein sydämeni pohjasta.
Tänään kävelin koulun ruokalassa erään haukkujani ohitse. Vein lautasta ynnä muuta juuri pois ja jostain syystä pidin veistä kädessäni.
Hänen ohitseen kävellessäni tajusin miten helppoa minun olisi ollut lyödä häntä lautasella päähän ja iskeä veitsi hänen selkäänsä. Kauhukseni tajusin, että idea ei sinänsä pelottanut yhtään. En kokenut sitä mitenkään vääräksi. Ainut jota pelkäsin, olivat jälkiseuraukset. Muuten olisin ilomielin pistänyt sen tyypin vaikka kuoliaaksi.
Onko aivan tervettä että kaksi vuotta haukkumisen kohteena ollut, koulussa pärjäävä, hyväkuntoinen ja muutenkin normaanlin oloinen koululainen tuntee kykenevänsä tappamaan kiusaajansa noin vain? Onko se vain ohimenevä tunnetila?
Varokaa te, jotka kiusaatte. Ihmiset ovat arvaamattomia. Joskus juuri se heikoin saattaa päättää kostaa ja tulee puukon kanssa kouluun...
Itse en sitä kuitenkaan tee. Vaikka se tuntuisi mielestäni oikealta sitä ihmistä kohtaan, en halua tahria omaani ja perheeni mainetta. Kyllä minä tämän kestän.
En koe itseäni heikoksi joten en välitä näiden kiusaajien puheista. Tietysti se sattuu, mutten anna sen näkyä. Nämä kiusaajat tosin jatkavat silti ja ovat saaneet minut (yllättäen) vihaamaan heitä oikein sydämeni pohjasta.
Tänään kävelin koulun ruokalassa erään haukkujani ohitse. Vein lautasta ynnä muuta juuri pois ja jostain syystä pidin veistä kädessäni.
Hänen ohitseen kävellessäni tajusin miten helppoa minun olisi ollut lyödä häntä lautasella päähän ja iskeä veitsi hänen selkäänsä. Kauhukseni tajusin, että idea ei sinänsä pelottanut yhtään. En kokenut sitä mitenkään vääräksi. Ainut jota pelkäsin, olivat jälkiseuraukset. Muuten olisin ilomielin pistänyt sen tyypin vaikka kuoliaaksi.
Onko aivan tervettä että kaksi vuotta haukkumisen kohteena ollut, koulussa pärjäävä, hyväkuntoinen ja muutenkin normaanlin oloinen koululainen tuntee kykenevänsä tappamaan kiusaajansa noin vain? Onko se vain ohimenevä tunnetila?
Varokaa te, jotka kiusaatte. Ihmiset ovat arvaamattomia. Joskus juuri se heikoin saattaa päättää kostaa ja tulee puukon kanssa kouluun...
Itse en sitä kuitenkaan tee. Vaikka se tuntuisi mielestäni oikealta sitä ihmistä kohtaan, en halua tahria omaani ja perheeni mainetta. Kyllä minä tämän kestän.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Joo, itelläki oli yläasteella kaikenlaista nälvimistä, tavaroiden varastelua, kiristämistä ja välillä myös fyysistä väkivaltaa. Oon aina ollu
rauhallinen tyyppi mutta pari kertaa kyllä meni hermot ja löin erästä kiusaajaa, siitäkin ne sitten jälkeenpäin väänsivät vitsiä ja uhkasivat kostaakin. Kyllä mulla sitten oli joka päivä puukko taskussa mukana ja olisi ollut ilo antaa sillä muutama pisto tai edes vähän pelotella. Onneksi sain kuitenkin pidettyä puukon taskussa yläasteen loppuun saakka. :D
olisin voinut tappaa kiusaajani paitsi aattelin sitten järjen kanssa,että ei siitä tulisi yhtään sen parempi mieli ja sitä paitsi minä rakastan tätä poikaa vaikka hän kiusasi minua.
Ilmaantuivat vasta lukion ekalla, jossa nyt olen.
Varsinainen kiusaus tapahtui ala-asteella, tosin 5 vuoden ajan.
Se mitä usein olen "harkinnut" kiusaajille tekevän on, että tapan koko jengin yksitellen ja revin jokaiselta ruuminosan ja kokoan lopulta "yhden henkilön" kaikkien näiden jalasta, kädestä... yms.
Onneksi kuitenkin osaan hahmottaa seuraukset, joita tuosta tulisi. Ja sen takia tämä "unelma" oli silloin joskus vain sellaisen hyvä ajatusleikki, vaikka tuntui kyllä aika pelottavalta omasta mielestäni.
repesin tolle sun viestille.. varsinkin "kokoan yhden henkilön ruumiinosista! en vaan voi lopettaa nauramista!! :D
oon varmaan perverssi..
Voisin tappaa niin monta ihmisistä, mutta se olisi murha. Jollei tää oikeesti lopu, teen asialle jtn. Mun on päästävä niistä ihmistä eroon. Aivan sama millä tavalla...