Muistatko, kuinka aurinko venyi katseidemme alla,
ja sinä puhalsit kiiltäväsiipisiä hyönteisiä vanhan
lahopuun uumenista?
Tai ehkä se oli vain hehkuvaa pölyä.
Samaa, jota pyyhin kasvieni lehdiltä joka viikko.
Pölyä.
Ai. Mutta muistatko, kuinka minä hymyilin kasvoihisi,
ja nauruni maistui suolalta sinun suussasi,
kirveli silmäkulmissa?
Tai ehkä se oli vain.
Etkö milloinkaan pelkää sitä muistoa?
Sänkyni puhumatonta selkää vasten
olen tehnyt nimestäsi mantran nukahtamista varten.
Ja pelännyt
Pölyä se oli.
ja sinä puhalsit kiiltäväsiipisiä hyönteisiä vanhan
lahopuun uumenista?
Tai ehkä se oli vain hehkuvaa pölyä.
Samaa, jota pyyhin kasvieni lehdiltä joka viikko.
Pölyä.
Ai. Mutta muistatko, kuinka minä hymyilin kasvoihisi,
ja nauruni maistui suolalta sinun suussasi,
kirveli silmäkulmissa?
Tai ehkä se oli vain.
Etkö milloinkaan pelkää sitä muistoa?
Sänkyni puhumatonta selkää vasten
olen tehnyt nimestäsi mantran nukahtamista varten.
Ja pelännyt
Pölyä se oli.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Pelaamme pimeillä merkeillä.
Teeskentelemme lohdutonta nälkää
jonka vain toinen voi tyydyttää.
Pelimme on meille totta.
Tänä aamuna se tapahtui:
klik ja pojoing.
Mitä tarkoitan? Tarkoitan että siinä se nainen makaa
hiljaa selällään, vuoteen pohjalla, avuton
lapsenkatse leikkaa huoneen ilmatilaa.
Yritin auttaa sinua.
Kävin läpi kaikki suosikkinaamarisi
mutta mikään niistä ei sopinut kasvoillesi,
et osannut nousta ylös,
potkaisin hienovaraisesti mutta avuttomat silmäsi vain
räpsähtivät, ja minä -
Istuin katsellen korisevaa ruumistasi
ja mietiskelin, mietiskelin
pitkän aikaa -
Uskaltaisinko lähestyä sinua naamiotta,
hengittää kasvoillesi, nousta kanssasi
puhtaaseen päivään, pelimerkkien helistessä lattialle
astuisimme johonkin ennen kokemattomaan, muotoutuisimme
ihmisiksi toisillemme.
Liian pelottavaa.
Vähitellen kävit valkoiseksi.
Katse silmissäsi alkoi sammua.
Ehkä vielä voisin elvyttää sinut?
Ei, se on liian pelottavaa.
Ja pelimerkit taskuissani minä astuin
ulos ovesta, kovettaen sydämeni
jätin menneen taakse;
täällä kuljen, haahuilen rivi riviltä
jos ehkä löydän kaverin, kaltaiseni kyltymättömän
rinnalleni naamioleikkiin, missä tähtitaivas varisee yllemme
ja sielun uurteisiin imeytyvä kultapöly
tyydyttää addiktion.
Tarkastelen tietokoneen näyttöruutua.
Joku soittaa ovikelloa.
Menkää pois minulla on elämä kesken.
Ovikello soi kiivaammin, kuuluu ääntä, avainnippu helisee.
Kuka piru tulee?
Väkipakolla revin itseni elämän lähteeltä
kuljen pimeään käytävään
kilometrien päässä edessäni seisovat
kolmet kasvot oviaukossa, kolmipäinen olento höyryää.
Talonmies ja kaksi poliisia.
Mitä on tapahtunut - käteni kourivat pelimerkkejä -
ja sormet tavoittavat tyhjää ilmaa:
hän on poissa, poissa!
Miksi siinä piti käydä niin?
Miksi?
Kädet tarttuvat ranteisiin, joku sanoo:
- Hitto vieköön, mies on ihan seis, soittakaa ambulanssi.
Klik klik, pojoing, hihihii.
Klik klik, pojoing - vastaatko runooni, otatko
minut syliin, tuletko jos sovimme
treffit? Valitse naamiosi huolella, valitse
oikeat ärsykkeet. Tämä on
elämää!
Tämä se vasta on jotain.
- - -
Tarkoitin vain sanoa että mielenkiintoinen runo sinulla Hessu-kissa. Vilkaisin myös profiilisivulle. Yllätyin. Hessu-kissa onkin nainen? Olen pitänyt sitä miehenä. Niinpä ne mielikuvat.
Hyvää illanjatkoa. Peace...
>
**
Et kestä rakkauttani
plongpingpoing - et kestä
valhenaamiot repivät
huuleni verille
kun suutelen pois
huultesi ääriviivat
kolikot elämänpituiselta
housunlahkeelta jotka
ovatkin lyhyet shortsit
iljettävää on rakkauden
tunnustus rakastetulle
joka ei rakasta
rakkauden raiskausta
suorastaan alentavaa
itserakkauden harhakuvaa
sydänvieritysten viisarit
ensitreffejen neitseellisyyden
iankaikkista oravanpyörää
"Menkää pois minulla on elämä kesken." Tässä (yhteyksiinsä sidottuna) runosi ajatteli sen, mikä minunkin mieleeni on monesti tullut. Jonkun pitäisi kirjoittaa romaani internetin chat- ja keskustelupalstojen todellisuuksista, ihmisistä, pelinappuloista ja naamioista. Se olisi psykologinen trilleri. Hyvin karmiva. Vähän niin kuin Johanna Sinisalon uusin "Lasisilmä". Hmm.
Laittaisin runovastaukseesi runovastauksen, mutta valitettavasti runojeni puhuja ei ole juuri nyt tavattavissa: joudut tyytymään Hessu-kissaan, kuka tai mikä se sitten onkin. Ja todellakin, ihminen nimimerkkini takana on nainen. Valitsin Hessu-kissan, koska se on ensinnäkin sisäpiirivitsi, jolla on merkitys minulle, ja toiseksikin Hessu-kissa on miehisestä etuliitteestään huolimatta kohtalaisen neutraali nimimerkin persoonallisuuden suhteen. Jokin eläin, hahmo, mikä vain. Et ole silti ainoa, joka on luullut minua mieheksi. joskus joku tuohtuneena totesi arvon nimimerkilleni (minulle, jos niin tahdot): "En ymmärrä, miksi te miehet aina ajattelette noin." Niinpä ne mielikuvat.
Kiitos kommentistasi. Iltaa.
jos nyt nuo omani ovatkin tavanomaisia, niin
sinun runosi ovat kaikkea muuta. Pitää kyllä
miettiä todella lukiessaan, mistä mikin mielikuva
kertoo/syntyy.
En edes yritä lähteä tätä kommentoimaan
kummemmin, koska en löydä oikeita sanoja kuitenkaan.
Riittänee kun totean, että nautinnollisia
säkeitä, kiitos.
Enpä sanoisi että runosi ovat tavanomaisi!!Omaperäisiä ja persoonallisiksi sanoisin ja jos osaisin sanoisin vielä paremmin, siis kehuisin runojasi.Älä sano runojasi kuitenkaan missään tapauksessa tavanomaisksi vaan jatka kirjoittelu sillä ainakin minä olen nauttinut hik hik runoistasi :) Mutta aivan todella aikuisten todella ne ovat mahtavia uuuh. :)
Itse (muiden avustuksella) olen joskus huolissani tuosta kohdasta "Pitää kyllä miettiä todella lukiessaan, mistä mikin mielikuva kertoo/syntyy." Liian viitteellisiksi voisi kai tekstejäni kutsua. Mukavaa, että sinä pidät niistä. Riittää. Kiitos.
Äläkä ollenkaan aliarvioi itseäsi. :)