Kun väitetään, että lapset ovat herkempiä yliluonnollisille jutuille esim. näkemään kummituksen. No, jos lapsella sattuu olemaan mielikuvitus kaveri...Niin onko se mahdollisesti vain mielikuvitusta? Vai voiko takana olla kummitus? Milloin kannattaisi alkaan epäilemään, että kyseessä olisi kummitus?
Ja jos tämä mielikuvitus kaveri puuttuu paljonkin lapsen elämään? Lapsi kertoo päivät pitkät, että mitä kaikkea hän onkaan tehnyt tämän "mielikuvituskaverinsa" kanssa...Kyselee, että saako tämä "mielikuvituskaverikin" tulla syömään/lähteä mukaan kauppaan ym...Ja ehkäpä laittaa joitakin juttuja tämän mielikuvituskaverin syyksi?
Kun eikös lapsille nämä mielikuvituskaverit ole muutenkin aika todellisia?
Tuli vain tämmöinen asia mieleeni...Lapsia ei itselläni ole. Eikä itselläni ole ollut mielikuvituskavereita. :)
Ja jos tämä mielikuvitus kaveri puuttuu paljonkin lapsen elämään? Lapsi kertoo päivät pitkät, että mitä kaikkea hän onkaan tehnyt tämän "mielikuvituskaverinsa" kanssa...Kyselee, että saako tämä "mielikuvituskaverikin" tulla syömään/lähteä mukaan kauppaan ym...Ja ehkäpä laittaa joitakin juttuja tämän mielikuvituskaverin syyksi?
Kun eikös lapsille nämä mielikuvituskaverit ole muutenkin aika todellisia?
Tuli vain tämmöinen asia mieleeni...Lapsia ei itselläni ole. Eikä itselläni ole ollut mielikuvituskavereita. :)
Vastaukset 2
Vanhimmat
Nämäkin asiat ovat niin tapauskohtaisi, eikä tietääkseni voi mitenkään yleistää, että onko nämä lapsien näkemät "mielikuvituskaverit" sitten pelkkää mielikuvitusta, vai onko kyseessä sitten jotakin yliluonnollista, eli vaikka yhteys henkimaailmaan.
Minun mielestäni ei ole mitään syytä huoleen, niin kauan, kunnes tämä "mielikuvituskaveri" ei rajoita millään tavoin lapsen elämää.
Ja en voisi luokitella vielä mitään "mielikuvitus kaveria" "haamuksi" tai muutenkaan yliluonnolliseksi asiaksi. Nämä "mielikuvituskaverit" ovat varsinkin pienten lasten suosiossa.
Jos kyseessä olisi jokin yliluonnollinen yhteys tuonpuoleiseen, lapsi kuulisi, näkyjen ohella myös ääniä ja kykenisi telepaattiseen keskusteluun. Lienee kuitenkin yksi asia, millä saa selville, että onko kyseessä vain "mielikuvituskaveri" vai ihan oikea yliluonnollinen yhteys. Ja asiahan on se, että jos lapsi pelkää tätä niinsanottua mielikuvituskaveria, niin kyseessä voi olla jotakin yliluonnollista, koska kaikki mistä emme tiedä, sitoo pelkoa, ihan jokaiseen ihmiseen.
Mutta, niinkuin sanoin, niin näistä on hirveän vaikea lähteä yleistämään.
Mielummin sielut ovat lasten seurassa kuin aikuisten seurassa jotka eivät edes usko mihinkään sieluihin. Eli sielut tykkää olla lasten seurassa enemmän koska lapset ottavat avoimemmasti vastaan sielut koska kaikkia lapsia ei ole keretty vielä pelotella raamatulla.
Muistatte varmaan ensimmäisen uskonto tunnin, päiden katkomista ja kaikkia raakoja sanoja opetettin ja jopa sielut jotka näkyy kehossa oleville olennoille niin raamatussa nekin luokitellaan pahaksi. Siksi sielut ovat lasten kavereita kuin aikuisten jotka uskovat raamatun sanaan tosissaan. Kaikki perustuu ajatusmaailmaan. Toiset viihtyy toisen ajatusmaailman kanssa ja toinen toisen.