Mitäs arvelette et mikä siskoani mahtaa "vaivata"..?
Mul siis on koko aikuisikäni ollut vauvakuumetta ja jo vuosia sitten mieheni kanssa toivotettiin oma vauva meillekin tervetulleeksi (mutta toistaiseksi vielä tuloksetta) ja yleensä aina jos olen näinä vuosina yleensäkään harvoissa keskusteluissamme maininnut tästä aiheesta, on siskoni aina korostanut että kuinka raskasta, kiireistä ym. (negatiivista asiaa) elämä lapsen/lasten kanssa on, mutta ihme kyllä, yhtään ei niistä hyvistä puolista ole maininnut!
Kait niitäkin sentään on?
Ja eikö hänestä olisi ihanaa että heidän lapsillaankin olisi lisää serkkuja joiden kanssa temmeltää?
Ja kun tässä eräänä vuonna iloitsin raskaudestani, joka kuitenkin suureksi suruksemme meni kesken, vastasi siskoni mitään onnittelematta että "ei sitä vielä tiedä miten käy" (ja olikin valitettavan oikeassa).
Siis mua peräti kymmenen vuotta nuoremmalla siskollani on jo perhe; puoliso ja monta pikkulasta ja he asuvat puolentuhannen kilometrin päässä, niin että toki minäkin tahdon kokea tässä elämässäni äitiyden onnen/harmitkin kokonaisuudessaan!
Harmi sikälikin, kun tietää että nämä lapsoset ainakin ovat tykänneet olla meidän seurassa ja yökylässäkin (jopa paremmin kuin kukaan ja hekään olisi osannut arvatakaan), niin että osattaisiin kyllä käsitellä omiakin lapsia hyvin.
Ja näitä lapsia me ollaan joka vuosi muistettu vähintään paketteja lähettämällä, kun he eivät ole olleet täälläpäin sukuloimassa (ja meitäkään eivät heille juuri ole kutsuneet).
Olisko niin että jos meillä olisi omia lapsia/tai edes se kauan toivottu yksi, voi olla että ei niin tulisi noita heidän lapsia sitten huomioitua ja "paapottua", varsinkaan isovanhemmilla jos suvussa olisi muillakin lapsia?
Muutenkin siskoni puolelta tuntuvat yhteydenotot vähenneen vuosi vuodelta, syystä jota en edes tiedä, vaikka olen aina yrittänyt olla ns. hyvä isosisko hänelle ja hyvä täti hänen lapsosilleen. Ikävä on rakasta pikku-siskoakin;(
Mul siis on koko aikuisikäni ollut vauvakuumetta ja jo vuosia sitten mieheni kanssa toivotettiin oma vauva meillekin tervetulleeksi (mutta toistaiseksi vielä tuloksetta) ja yleensä aina jos olen näinä vuosina yleensäkään harvoissa keskusteluissamme maininnut tästä aiheesta, on siskoni aina korostanut että kuinka raskasta, kiireistä ym. (negatiivista asiaa) elämä lapsen/lasten kanssa on, mutta ihme kyllä, yhtään ei niistä hyvistä puolista ole maininnut!
Kait niitäkin sentään on?
Ja eikö hänestä olisi ihanaa että heidän lapsillaankin olisi lisää serkkuja joiden kanssa temmeltää?
Ja kun tässä eräänä vuonna iloitsin raskaudestani, joka kuitenkin suureksi suruksemme meni kesken, vastasi siskoni mitään onnittelematta että "ei sitä vielä tiedä miten käy" (ja olikin valitettavan oikeassa).
Siis mua peräti kymmenen vuotta nuoremmalla siskollani on jo perhe; puoliso ja monta pikkulasta ja he asuvat puolentuhannen kilometrin päässä, niin että toki minäkin tahdon kokea tässä elämässäni äitiyden onnen/harmitkin kokonaisuudessaan!
Harmi sikälikin, kun tietää että nämä lapsoset ainakin ovat tykänneet olla meidän seurassa ja yökylässäkin (jopa paremmin kuin kukaan ja hekään olisi osannut arvatakaan), niin että osattaisiin kyllä käsitellä omiakin lapsia hyvin.
Ja näitä lapsia me ollaan joka vuosi muistettu vähintään paketteja lähettämällä, kun he eivät ole olleet täälläpäin sukuloimassa (ja meitäkään eivät heille juuri ole kutsuneet).
Olisko niin että jos meillä olisi omia lapsia/tai edes se kauan toivottu yksi, voi olla että ei niin tulisi noita heidän lapsia sitten huomioitua ja "paapottua", varsinkaan isovanhemmilla jos suvussa olisi muillakin lapsia?
Muutenkin siskoni puolelta tuntuvat yhteydenotot vähenneen vuosi vuodelta, syystä jota en edes tiedä, vaikka olen aina yrittänyt olla ns. hyvä isosisko hänelle ja hyvä täti hänen lapsosilleen. Ikävä on rakasta pikku-siskoakin;(
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.