Täällä on ennenkin tästä puhuttu, mutta meille moista ei ollutkaan ennen tapahtunut (tyttö 4,5kk). Eilen iltana oli sitten kerta ensimmäinen.
Eli aina kun vauva oli nukahtanut, parin minuutin päästä alkoi kirkuminen ja kauhia huuto (silmät kiinni). Kun otti syliin niin saattoi vähäksi aikaa loppua, mutta kohta uudestaan. Muistin, että joku täällä sanoi, että vauva piti herättää kokonaan, että vauva ois ikäänkuin unessa. Noh herättelin rauhallisesti sylissä ja juttelin ja tyttö alkoi hymyilemäänkin, mutta tosi ihmeissään katseli ympärilleen silmät suurina. Sitten tytöllä alkoi taas lupsahtelemaan silmät ja suu pielet mennä alaspäin ja kohta kauhea kirkumishuuto oli taas päällä. Hirveää ja pelottavan kuulosta!
Otin sitten sänkyyn viereen ihan huvikseni testatakseni auttaako (ennen ei iltaitkuihin ole tehonnut). No kyllä hän siitä rauhoittui, eikä samanlaista huutoa enää tullut.
Mutta voi jestas, olin itse semmosessa horroksessa kokoajan siinä vieressä. Käsi puutui, vaikka yritin vaihtaa asentoa (varovasti ettei tyttö herää). En pystynyt tietenkään kääntämään kylkeä kun sittenhän tyttö ois taas ollut ikäänkuin yksin siellä selän takana. Miten ihmeessä tuo perhepetisysteemi edes onnistuu? Mun oma nukkuminen oli aivan järkyttävää unien ja heräilyn sekamelskaa. Loppujen lopuksi kannoin varovasti tytön sänkyynsä. Niskat meni niin jumiin, että täytyi yöllä ottaa särkylääke ennenkuin sain sitten unen.
Eli aina kun vauva oli nukahtanut, parin minuutin päästä alkoi kirkuminen ja kauhia huuto (silmät kiinni). Kun otti syliin niin saattoi vähäksi aikaa loppua, mutta kohta uudestaan. Muistin, että joku täällä sanoi, että vauva piti herättää kokonaan, että vauva ois ikäänkuin unessa. Noh herättelin rauhallisesti sylissä ja juttelin ja tyttö alkoi hymyilemäänkin, mutta tosi ihmeissään katseli ympärilleen silmät suurina. Sitten tytöllä alkoi taas lupsahtelemaan silmät ja suu pielet mennä alaspäin ja kohta kauhea kirkumishuuto oli taas päällä. Hirveää ja pelottavan kuulosta!
Otin sitten sänkyyn viereen ihan huvikseni testatakseni auttaako (ennen ei iltaitkuihin ole tehonnut). No kyllä hän siitä rauhoittui, eikä samanlaista huutoa enää tullut.
Mutta voi jestas, olin itse semmosessa horroksessa kokoajan siinä vieressä. Käsi puutui, vaikka yritin vaihtaa asentoa (varovasti ettei tyttö herää). En pystynyt tietenkään kääntämään kylkeä kun sittenhän tyttö ois taas ollut ikäänkuin yksin siellä selän takana. Miten ihmeessä tuo perhepetisysteemi edes onnistuu? Mun oma nukkuminen oli aivan järkyttävää unien ja heräilyn sekamelskaa. Loppujen lopuksi kannoin varovasti tytön sänkyynsä. Niskat meni niin jumiin, että täytyi yöllä ottaa särkylääke ennenkuin sain sitten unen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Meillä tyttö on pienestä pitäen nukkunut vieressä ja voin kyllä sanoa, että aluksi olin ihan jumissa! Nukuin aina samassa asennossa jne. Oli kipeenä niskat, hartiat sun muut. Nyt tietty kun tyttö on isompi, niin hän nukkuu simppelisti ihan kainalossakin ja saan siis pidettyä kättäkin siinä paremmin. Kyllä siinä sitten oppi ajan kanssa hyvän asennon löytämään, enkä ole enää aikoihin ollut jumissa mistään kohtaa vieressä nukkumisen vuoksi :)
En tuosta kirkumishuudosta tiedä, mutta meillä usein tyttö saattaa havahtua siihen ettei kukaan olekaan vieressä (tai tissi..) ja hätääntyy jos yhtäkkiä unestaan herää, kuitenkin kun on vielä väsynyt. Huudot kuuluu kuitenkin joskus tuohon unen hakemiseen, kun on väsynyt muttei saa unen päästä kiinni. En tiedä mistä johtuu, mutta kuitenkin olen huomannut sen, että alkaa pikkuhiljaa nukahtaa jo ilman tissiäkin, kerran on näin käynytkin että vieressä pikkasen ähelsi ja simahti. Yleensä kuitenkin sen rinnan kanssa nukahtaa niin päikkäreille kuin yöunillekin.
toivottavasti tuo pelottava huuto oli vaan väliaikaista!
Varmaan tosiaan se on tottumuksesta kiinni se vieressä nukkuminen. Jos se vaan auttaa tuohon kauheaan huutoon niin saa kyllä mun puolesta vauva nukahtaa äitin ja isin viereen. Toisaalta kyllä toivois, ettei se ihan tavaksi jää. Isä ei ollut oikein innostunut ajatuksesta. Vissiin just pelkää, että kääntyy vauvan päälle tms (meidän sänky on keskellä huonetta, joten vauva oli meidän keskellä).
Kovasti odotellaan 5 kk neuvolaa kun ois neuvolan tätille paljon kerrottavaa. Kun 4kk tarkastuskin oli lääkärille eli "oma" neuvolan täti ei oo kuullu kuulumisia pitkään aikaan :)
En tosta kiljumisesta muuten tiedä, mutta meillä ainakin liittyi se kiljuminen unen saamiseen. Tuntuu kuitenkin että tämä vauvaelämä on täynnä erilaisia vaiheita, ainakin meillä ollut. Esim. viimeviikolla oli nukkumaanmeno yhtä huutoa(tätä kesti monta viikkoa) ja kun se loppui(nyt menee ihanasti jokellellen/pyörien nukkumaan, ilman huutoa) niin yöt alko muuttuun todella rauhattomaksi. Niin ja olihan meillä jossain vaiheessa niinkin että yö muuten nukuttiin ok, mutta aina noin 2 h päästä nukkumisesta alettiin kiljuun juuri samalla lailla kuin kerroit, ja taas kun sai rauhotettua niin 1/2 h:n päästä sama..sitäkin lystiä kesti muutaman viikon ja sekin "vaihe" sit ohitettiin..Että vaiherikasta elämää tämä:)
Muutes juteltiin tässä jokuaika sitten kun meilläkin se samanikänen melkein justiinsa kun teillä:)
Niin mites, onko mahavaivoista päästy jo eroon? Meillä päivisin ei oo mitään(joskus kyllä päikkäreillä), mutta yöllä muiden levottomuuksien lisäksi saa myös näitä ilmavaivakohtauksia, jolloin jalkojen pumppauksella mahaan saadaan kyllä monta paukkua yleensä tulemaan (joskus jopa 10-15!!!). Itse ei jotenkin vieläkään osaa? paukutella, eli ei saa paukkuja pihalle vaikka kovasti yrittääkin nostella jalkoja ja ähiseekin kovasti..Osataanko teillä paukutella?
Jos ei näinä "ilmavaivakohtauksilla" auteta pumppaamalla, niin itku tulee. Ja kaikki paukut pitää saada pois ennen kuin voi jatkaa unia.Ja niitä tuntuu riittävän ihme kyllä vaikka kaikki ilmankertymisehkäisytavat on käytössä.. Ei välttämättä herää kunnolla näihin vaivoihin, jos siis autetaan..
On myös nykyään tälläistä muutakin levottomuutta, pyörimistä ja hyörimistä sängyssä, mutta ilmavaivoiksi tietää siitä, että tosiaan se itku sieltä sitten tulee ja paukkuja saa niin monta pumpattua..
Olipas vaikeasti selitetty..mutta olisi kiva kuulla miten teillä sujuilee?
T:Mipa Kasper
meilläkin kovasti piereskellään, mutta kyllä ne yleensä ihan tulee itsestään ulos, ettei tartte pumpata. Että yöllä jos itkaisee niin sitten saattaa tulla pieru ja itku loppuu ja tyttö jatkaa uniaan. Me ollaan vielä annettu Cuplatonia, vaikka siitä ei varmaan mitään hyötyä olekaan. Kun tuo pullo loppuu niin ei kyllä osteta uutta, ellei nyt jotain suuria ongelmia ilmene.
Saisi enemmän tuo tyttö hymyillä ja naurua odotellaan vieläkin. Semmosia kiljahduksia kyllä joskus tulee, mutta taitaa tyttö olla aika totinen. Kylpemisestä tykkää, ollaan suunniteltu mennä uimahalliin joku kerta tässä.
Jaahas... nyt taas kutsu käy. Mikähän siellä nyt. Isi yrittää viihdyttää, mutta kitinää ja itkua... höh. Jos tissi auttas. En osaa kyllä noita itkuja ja kitinöitä analysoida. Että mikä olis millonkin vikana.
Kiva kuulla teidänkin kuulumisia. Kohtahan tässä meidän kummankin perheessä tulee jo 5kk täyteen. Välillä tuntuu, että aika lentää, mutta toisinaan taas mataa kun odottelee uusia juttuja (istuminen, ryömiminen yms.).
Hyvää uuden vuoden alkua!
Heippa teille...Tulin tähän teidän kahdenkeskeiseen keskusteluunne messiin, mutta oli ihan pakko kertoa mein tytön ilmavaivoihin liittyen...Mein neiti on kohta 6kk ja aikoinaan oli koliikki, kuten käsittääkseni Elfarran-nimimerkin vaavillakin. Me jouduttiin ottamaan riskin kuukauden ikäisenä ja alkaa nukuttamaan meidän pienokaista vatsallaan, jotta ilma kulkisi paremmin. Valvoin monta yötä peläten kätkytkuoleman riskiä...:(, mutta kaikki meni hyvin ja ilma kulkee vähän paremmin, kun pemppu on pystyssä. Nykyään vaan ei osaa nukkuakkaan muuten kuin mahallaan. (ei osaa vielä kääntyä) Me ollaan jouduttu kuitenkin antamaan edelleenkin Cuplattomia. Jätin muutamaksi päiväksi ne pois ja tyttö alkoi aina itkemään, kun tuli paukku. Annoin taas ja paukuttelu ei sattunut enää samanlailla. Nyt, kun hää oppi ryömimään, niin enää ei pysty vahtia kaiken aikaa ettei nuolaise lattiaa tms. ja nyt ovat ilmavaivat tai vatsaväänteet taas pahentuneet ja kaikki tietenkin vaikuttaa yöhön. Ajattelin antaa muutamana päivänä aamuin ja illoin Gefilus-kapseleita tasoittaakseen suoliston bakteerikantaa. Tuntuu, että suolisto on koliikkilapsosella huomattavasti herkempi reagoimaan, kun "normaalin" lapsen, vaikkei koliikkia enää olekkaan. Vauvauintiinkin, kun mentiin hänen ollessaan 4kk ja ekalla kerralla nielaistessaan vähän kloorivettä, (äipän kömpelyyden takia :() oli taas parin päivän vatsaväänneitkut valmiina. Ootteko huomanneet, että tein lasten suolistot olisivat olleet herkempiä?
Jos lapsesi on tähän asti suostunut nukkumaan omassa sängyssään, älä ihmeessä opeta häntä nukahtamaan viereesi. Minulla on kohta 5-vuotias poika sekä 2,5-vuotias poika, eivätkä he vieläkään suostu nukahtamaan omaan sänkyynsä! Molemmat olivat hyviä nukkujia, mutta minusta oli ihanaa helliä ja kelliä oman vauvan kanssa sängyssä.
Nyt kun hormonit ovat hiukan tasaantuneet, kroppa sievistynyt ja jaksaminen parantunut, puolison läheisyydellä on taas aivan eri merkitys. Kun yön saisi nukkua suhteellisen hyvin, esimerkiksi seksiä jaksaa ajatella aivan eri tavoin. Ja illalla voisi olla ihan mukavaa jutella kaikista aikuisten asioista kahden kesken sängyssä ilman että pienet varpaat ovat suussa ja toisen ipanan sormet korvissa.
Ymmärrän, ettei kaikilla tuollaiset seksijutut ja kahdenkeskinen aika ole niin ensiarvoisen tärkeää. Ja tottahan on, että jutella ja sekstailla voi sohvallakin. Minä olen kuitenkin niitä ihmisiä, jotka pystyvät aidosti rentoutumaan seksiin vain omassa sängyssä, kahden kesken. Ja varsinkaan lasten PIKKUVAUVA-AIKANA en jaksanut ajatella sukupuolielämäämme ja sitä aikaa, kun lapset oikeasti pitää vierottaa omaan sänkyyn. Se ei ole oikeasti niin helppoa, kun lapset ovat olleet kainalossasi kuukausitolkulla.
Tämä oli vain minun mielipiteeni. Mutta vankkaan kokemukseen se perustuu!