Pallinen koppasi luurin käteensä, rykäisi ja vastasi:
- Etsivätoimisto Pallinen, etsivä itse puhelimessa.
Heteken linjoilla oli vain kyyhkysten kujerrusta muistuttavaa ääntä. Sitten aivan varovasti, narisevalla äänellä sanottiin:
- Täällä puhuu rouva Siiri Sammalvuo, huomenta.
- Juu, samaa täältä. Vastasi Pallinen.
- Niin, kun tuota minun kissani on kadonnut.
Pallinen huokasi ja oli lopettaa puhelun siihen paikkaan. Tällaista hän kaipasikin aamutuimaan.
- Niin? Pallinen tivasi.
- Katsokaas, kun Soraya on rotuvalio ja minulle äärimmäisen rakas. Nariseva, vanhan naisen ääni jatkoi.
- Varmaankin.
- Olisitteko niin hyvä ja etsisitte minun Sorayani?
- Tuota tuota. Pallinen sanoi raapien niskavillojaan.
- Niin, kyllähän minä maksan hyvin.
Pallinen virkistyi hieman ja kysäisi:
- Millaisista summista puhutaan?
- Paljonko veloitatte vuorokaudelta? Nainen kysyi.
- 120 €:a olen taksanani pitänyt plus matkakulut.
- Saatte 200 €:a vuorokaudelta ja jos löydätte Sorayan kahdessa vuorokaudessa niin bonuksena 1000 €:a lisää.
Pallinen huokasi ja nyökkäsi itsekseen. Eihän tässä muutakaan ollut meneillään joten...
- Olen tulossa, mikä olikaan osoite?
Saatuaan osoitteen, Pallinen pukeutui ja laittautui baanalle.
Puolessatunnissa hän oli annetussa osoitteessa. Kaksikerroksinen omakotitalo seisoi suurella puutarhatontilla järvenrannalla. Rikkaitten asuma-aluetta, Pallinen tuumi mennessään portista sisään.
Soitettuaan ovikelloa, oven tuli avaamaan sisäkkö. Palliselta oli mennä konseptit sekaisin. Sisäkkö, joka avasi oven, oli aivan upea pakkaus. Nainen oli arviolta hieman yli kahdenkymmenen. Hänellä oli perinteinen sisäkönasu yllä eli musta mekko polvipituisena, valkoinen esiliina ja valkoinen hilkka vaaleiden kutrien peittona. Lisäksi oli mustat sukat ja mustat korkokengät. Luoja mikä nainen, Pallinen ajatteli. Pantava suorastaan.
Sisäkön punaisiksi maalatut huulet kaartuivat kauniiseen hymyyn.
- Etsivä Pallinen. Pallinen sanoi, kun oli saanut puhekykynsä takaisin.
Sisäkkö viittasi kädellään etsivää käymään sisään. Eteisaulassa Pallinen katseli ympärilleen. Muutaman pylvään päällä komeili suuressa purkissa saniainen. Peilejä oli lähes jokaseinällä ja punaisella sametilla päällystetyt portaat menivät yläkertaan.
- Rouva odottaa puutarhassa. Sisäkkö sanoi ja hänen äänensä kuulosti ihanilta tiu'uilta Pallisen korvissa.
Pallinen käveli sisäkön takana tämän ohjatessa etsivää perille. Pallisen silmät lepäsivät leveässä lantiossa, kapeassa uumassa. Naisen peppu pyöri niin ihanasti, että Pallinen tunsi miten kalu alkoi nytkähdellä. Hän kuvitteli miten saisi työntyä tuohon pyörivään ihanuuteen.
Kuin vaistoten miehen ajatuksen, sisäkkö kääntyi katsomaan etsivää. Hän nuolaisi huuliaan vaaleanpunaisella kielellä ja räpsytti ripsiään muutaman kerran erittäin viettelevästi. Nainen oli kuin kissa.
Sisäkkö avasi lasioven puutarhaan ja sanoi kehraavällä äänellä:
- Olkaa hyvä, herra etsivä. Rouva odottaa teitä.
Pallinen hymyili ja sisäkön ohi mennessään, kuuli tämän sanovan:
- Ja minä, kun pääsette rouvan juttusilta.
Pallinen katsoi naista hämmästyneenä ja vannoi, että oli kuullut omiaan.
Sisäkkö sulki oven ja Pallinen kääntyi katsomaan puutarhassa, suuren takorautaisen ja valkoiseksi maalatun pöydän ääressä istuvaa naista.
Tämä oli, ilman lämpöisyydestä huolimatta, kääriytynyt shaaliin. Hopeanharmaat hiukset olivat vetäisty kireälle nutturalle niin, että silmät näyttivät hieman vinoilta.
- Tulkaa lähemmäksi etsivä. Naisen ääni narisi kuin vuosikausia rasvaamatta ollut portti.
- Olen Siiri Sammalvuo ja minun Sorayani on kateissa.
Pallista hymyilytti; sehän somaa jos katti oli kateissa. Narttu kiimaisena uroiden keskellä. Ääneen etsivä sanoi:
- Eiköhän mirri kotiin saada.
Rouva Sammalvuo viittasi kädellään ja Pallinen noudatti kehoitusta. Hän istuutui naista vastapäätä takorautaiselle tuolille.
JATKUU HUOMENNA.
- Etsivätoimisto Pallinen, etsivä itse puhelimessa.
Heteken linjoilla oli vain kyyhkysten kujerrusta muistuttavaa ääntä. Sitten aivan varovasti, narisevalla äänellä sanottiin:
- Täällä puhuu rouva Siiri Sammalvuo, huomenta.
- Juu, samaa täältä. Vastasi Pallinen.
- Niin, kun tuota minun kissani on kadonnut.
Pallinen huokasi ja oli lopettaa puhelun siihen paikkaan. Tällaista hän kaipasikin aamutuimaan.
- Niin? Pallinen tivasi.
- Katsokaas, kun Soraya on rotuvalio ja minulle äärimmäisen rakas. Nariseva, vanhan naisen ääni jatkoi.
- Varmaankin.
- Olisitteko niin hyvä ja etsisitte minun Sorayani?
- Tuota tuota. Pallinen sanoi raapien niskavillojaan.
- Niin, kyllähän minä maksan hyvin.
Pallinen virkistyi hieman ja kysäisi:
- Millaisista summista puhutaan?
- Paljonko veloitatte vuorokaudelta? Nainen kysyi.
- 120 €:a olen taksanani pitänyt plus matkakulut.
- Saatte 200 €:a vuorokaudelta ja jos löydätte Sorayan kahdessa vuorokaudessa niin bonuksena 1000 €:a lisää.
Pallinen huokasi ja nyökkäsi itsekseen. Eihän tässä muutakaan ollut meneillään joten...
- Olen tulossa, mikä olikaan osoite?
Saatuaan osoitteen, Pallinen pukeutui ja laittautui baanalle.
Puolessatunnissa hän oli annetussa osoitteessa. Kaksikerroksinen omakotitalo seisoi suurella puutarhatontilla järvenrannalla. Rikkaitten asuma-aluetta, Pallinen tuumi mennessään portista sisään.
Soitettuaan ovikelloa, oven tuli avaamaan sisäkkö. Palliselta oli mennä konseptit sekaisin. Sisäkkö, joka avasi oven, oli aivan upea pakkaus. Nainen oli arviolta hieman yli kahdenkymmenen. Hänellä oli perinteinen sisäkönasu yllä eli musta mekko polvipituisena, valkoinen esiliina ja valkoinen hilkka vaaleiden kutrien peittona. Lisäksi oli mustat sukat ja mustat korkokengät. Luoja mikä nainen, Pallinen ajatteli. Pantava suorastaan.
Sisäkön punaisiksi maalatut huulet kaartuivat kauniiseen hymyyn.
- Etsivä Pallinen. Pallinen sanoi, kun oli saanut puhekykynsä takaisin.
Sisäkkö viittasi kädellään etsivää käymään sisään. Eteisaulassa Pallinen katseli ympärilleen. Muutaman pylvään päällä komeili suuressa purkissa saniainen. Peilejä oli lähes jokaseinällä ja punaisella sametilla päällystetyt portaat menivät yläkertaan.
- Rouva odottaa puutarhassa. Sisäkkö sanoi ja hänen äänensä kuulosti ihanilta tiu'uilta Pallisen korvissa.
Pallinen käveli sisäkön takana tämän ohjatessa etsivää perille. Pallisen silmät lepäsivät leveässä lantiossa, kapeassa uumassa. Naisen peppu pyöri niin ihanasti, että Pallinen tunsi miten kalu alkoi nytkähdellä. Hän kuvitteli miten saisi työntyä tuohon pyörivään ihanuuteen.
Kuin vaistoten miehen ajatuksen, sisäkkö kääntyi katsomaan etsivää. Hän nuolaisi huuliaan vaaleanpunaisella kielellä ja räpsytti ripsiään muutaman kerran erittäin viettelevästi. Nainen oli kuin kissa.
Sisäkkö avasi lasioven puutarhaan ja sanoi kehraavällä äänellä:
- Olkaa hyvä, herra etsivä. Rouva odottaa teitä.
Pallinen hymyili ja sisäkön ohi mennessään, kuuli tämän sanovan:
- Ja minä, kun pääsette rouvan juttusilta.
Pallinen katsoi naista hämmästyneenä ja vannoi, että oli kuullut omiaan.
Sisäkkö sulki oven ja Pallinen kääntyi katsomaan puutarhassa, suuren takorautaisen ja valkoiseksi maalatun pöydän ääressä istuvaa naista.
Tämä oli, ilman lämpöisyydestä huolimatta, kääriytynyt shaaliin. Hopeanharmaat hiukset olivat vetäisty kireälle nutturalle niin, että silmät näyttivät hieman vinoilta.
- Tulkaa lähemmäksi etsivä. Naisen ääni narisi kuin vuosikausia rasvaamatta ollut portti.
- Olen Siiri Sammalvuo ja minun Sorayani on kateissa.
Pallista hymyilytti; sehän somaa jos katti oli kateissa. Narttu kiimaisena uroiden keskellä. Ääneen etsivä sanoi:
- Eiköhän mirri kotiin saada.
Rouva Sammalvuo viittasi kädellään ja Pallinen noudatti kehoitusta. Hän istuutui naista vastapäätä takorautaiselle tuolille.
JATKUU HUOMENNA.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.