Täällä aika usein on viestejä joissa kaivataan jotain mennyttä ihastusta. Jotakuta joka jäi kaihertamaan mieleen kun ei aikanaan osattu toimia oikein tai tilanteet vaikeita tms. Tuttua? Mitä syitä teillä on, että miksi ette ota yhteyttä nyt, kun ehkä tilanteet ja ihmiset ovat muuttuneet (ja toivottavasti viisastuneet...)?
Itselläni pyörii mielessä nainen, jonka kanssa olin joitain kuukausia... ja yhteyttä en ota koska hän sitten torjui minut useammankin kerran ja tuska hänen jälkeensä oli valtava. Jollain tavoin toivon vielä, että hän ottaisi minuun yhteyttä, mutta toisaalta en, koska pelkään että asiat menisivät taas niinkuin silloin joskus. Näen silti hänestä unia vielä. (Siitä varmaan tuli mieleen kirjoittaakin kun juuri näin unta että menimme naimisiin ja herätessä oli niin tyyni ja rauhallinen olo. Siinä unessa kaikki oli juuri niinkuin toivoisin...)
Itselläni pyörii mielessä nainen, jonka kanssa olin joitain kuukausia... ja yhteyttä en ota koska hän sitten torjui minut useammankin kerran ja tuska hänen jälkeensä oli valtava. Jollain tavoin toivon vielä, että hän ottaisi minuun yhteyttä, mutta toisaalta en, koska pelkään että asiat menisivät taas niinkuin silloin joskus. Näen silti hänestä unia vielä. (Siitä varmaan tuli mieleen kirjoittaakin kun juuri näin unta että menimme naimisiin ja herätessä oli niin tyyni ja rauhallinen olo. Siinä unessa kaikki oli juuri niinkuin toivoisin...)
Vastaukset 23
Vanhimmat
Kaipaan yhä silloin tällöin ihmistä, jonka kanssa erosin 8 vuotta sitten!
Kuuteen vuoteen en ole häntä nähnyt, mutta joskus hän nousee mieleen kummittelemaan.
Minulle ei koskaan selvinnyt, mikä aiheutti sen, ettei hän enää pitänytkään minusta.
Uskon, että hän löysi toisen, tai halusi olla yksin. Rauhassa.
että olin silloin hänelle vielä enemmänkin kuin ihastus.
Asiat menevät kuten menevät. Olimme valtavan ihastuneita toisiimme, mutta minä en ollut sinut naisrakkauden kanssa ja vetäydyin. Sittemmin loukkasin (tahtomattani) ja ystävyyttä en osannut enkä osaa pitää yllä. Hän on varmaan ihan hämmennyksissään ja antaa minun olla siksikin, ettei aiheuta minulle lisää hämmennystä. Huoh.
aina maksettava.
Mulle vaan maksu siinä vaiheessa oli hämmennnyksen kanssa liian suuri. AInoat lesbo/bi mitä tunsin ja tiesin oli me kaksi.
Mulle sanottiin että takasin suvun luo ole tulemista ja ne ei tunne enää mua. tuska siinä tilanteessa oli aivan valtava ja kesti vuosia eikä kyllä laannu koskaan. Pysytn nyt jotenkin elämään sen kaiken kanssa. Mä muutuin vaan.
Enhän mä enää sen perään itke,enkä muidenkaan.
Takaisin ottasin kyllä ja olen sinut itseni kanssa ja niin menneisyyttä mulla ei ole.
Ja kaipaan sitä ihmistä niin monella eri tasolla kuin mahdollista. Se tunne minkä hänen kanssaan koin, oli jotain ihmeellistä, kuin oisin saanut jonkin syvän rauhan...ei sitä voi edes sanoilla selittää :) Kuka sellaista ei kaipaisi? Pelkään niin helkutisti etten tule enää koskaan sellaista kokemaan ja mikään vähempi ei riitä.
Ja erosimme hänen tahdostaan, en voi tehdä asialle yhtään mitään.
sattumalta(?) työkuvioissa tapaamaani naista. Välillemme syntyi sellainen lataus kaikilla mahdollisilla tasoilla lähes välittömästi, että mitään vastaavaa en koskaan aiemmin ole kokenut. Työympäristö ja hämmennys ja tietenkin se, että molemmat olimme varattuja tahollamme, rajoitti mahdollisuuksiamme "ottaa ensimmäinen askel". Tunne oli niin molemminpuolinen, kummatkin aivan sekaisin.
Tästä kaikesta on aikaa muutama vuosi ja edelleen toivon, että saisin toisen mahdollisuuden....
Ihmeellistä!
Minulle myös kävi noin; työkuvioissa muutama vuosi sitten ihastuin erääseen n. ikäiseeni naiseen ja molemmat menimme asiasta ihan sekaisin. En ole ketään kohtaan tuntenut mitään sellaista ja niin voimakasta kuin häntä kohtaan silloin. Mitään kaveruutta kummempaa ei kuitenkaan olosuhteiden pakosta syntynyt välillemme :( Emme ole nähneetkään vuosiin, mutta varmasti menisin taas ihan pökerryksiin jos tapaisimme sattumalta.
Voi sitä tunnetta, muistan sen niin elävästi vieläkin... Kaipaan, todellakin kaipaan häntä vieläkin.
ootko pohjoisesta, idästä, lännestä vai.... etelä-Suomesta :) ?
Just curious.
T. "Päivittäin"
Itä-Suomesta olen :)
Oltiinko samassa talossa eri hommissa? :)utelias myös
Sähän pahan heitit! Etelä osuu oikeaan ja...sama talo - eri hommatkin... osuu ja u p p o a a :)! Ootko rannikolta vai mistä?
Still curious :)
idässä. Etelä osuu lähemmäs :)
Kaipaan ensimmäistä ja varsinaista oikeaa ihastustani vuoden takaa. Muistan vielä selvästi miltä hän tuoksui ja miltä hänen niskansa näytti. En oikeastaan vieläkään tiedä tarkkaa syytä, johon asiat kaatuivat. Ehkä niitä oli sitten useampia. Haluaisin muistaa myös ne kaikki huonot puolet hänessä selvästi, koska nyt olen päätynyt vertaamaan kaikkia uusia ihastuksiani tähän vanhaan... Yhteyttä en ota, koska siihen on liian korkea kynnys. Luultavasti hän oli minulle paljon tärkeämpi ihmissuhde kuin minä hänelle.
hänelle itselleen. Varstekin, jos itsekin tunnet toimineesi "väärin".
niin kaksi asiaa estää: järki ja/tai pelko. Ei niitä aina osaa edes erottaa toisistaan.
Silloin alussa tunsin hyvin voimakkaasti että hän oli se oikea minulle. Olin varma siitä. Heti eka tapaamisen jälkeen. Mutta sitten tuli kaikkea ja se meni joksikin ihan kummalliseksi ja pahaksi. Tunnen toimineeni väärin niin häntä kuin itseänikin kohtaan, vaikka luulin silloin toimineeni oikein. Ajattelin että on parempi päästää hänet menemään ja olla näyttämättä tunteitani. Se oli pelkoa tai järkeä tai järjettömyyttä. Tietämättömyyttä.
Olen muuttunut niistä ajoista paljon, mutta mistäpä hän sitä tietäisi. En minäkään tiedä onko hän muuttunut.
asia on juuri kuin sinulla. Oltiin, kahdestikin (pienen tauon kera) yhdessä. Kokeiltiin, halusin kai enemmän kuin hän. Mutta kuinka voi huijata toista, sanoa jotain niin ihanaa, jota ei sitten kuitenkaan tarkoita, oikeasti. Julmaa. Kun en millään saa taottua päähäni ettei hän halua minua... koska tiedän että haluaa. Hän pelkää. Sitä se on. Ja roikun edelleen.. :(. Niin pienen mahdollisuuden hän minulle antoi, niin vähän aikaa vain. Mutta pakko vain luopua. En pysty tähän enää, kerta toisensa jälkeen.
Kaikki alkaa hyvin, mutta sitten tulee stoppi. Ja aina yhtä arvaamatta. Julmaa.
Voi sinua pientä. Kyllä hän varmaankin tarkoitti kaikkea mitä sanoi.. monet ihmiset pelkäävät ja eniten silloin kun toinen todella merkitsee. ...mutta toista ihmistä ei voi muuttaa, vain itseään voi.
haluaisit muuttaa siinä toisessa?
tv.piikit pystyssä
Vaikea kysymys.
Just tällä hetkellä sanoisin että hänen sijaintinsa on väärä. ;)
Aioin juuri kysyä unisiili, että asutteko eri kaupungeissa. :) Jos törmäisitte jossain, niin voisit mennä juttelemaan ja siinä näkisi onko se toinen muuttunut tai hetki sopivampi kuin aiemmin... (Kuitenkin piirit on yleensä aika pienet ja helposti näkee niitä entisiä ihania.)
En oikeastaan tiedä miksi emme ole enää missään yhteydessä. Kaduin kun en sanot niitä sanoja hänelle mitä olin suunnitellut sanovani kun viimeksi näin hänet. Ja hän mielummin puhui jostain kevyemmästä aiheesta, koska elämänhän pitää olla ratkiriemukasta 24/7? En ymmärtänyt häntä.
Nyt vasta kuukausien jälkeen en enää ikävöi häntä sillä lailla kun ikävöin pitkään. Elämä jatkuu ja tähtäimessä on uusi tyttö. Ei meistä olisi mitään tullut, korkeintaan unikavereita.
Jos hän ottaisi yhteyttä minuun olisin kuitenkin enemmän kuin iloinen. Siis kaveri mielessä. Itse en ota yhteyttä, koska uskon vahvasti että hän ei halua sitä.
ihminen voi oppia virheistään, jos haluaa. Ihminen mukautuu muuttuviin tilanteisiin;)
Totta, mutta mitä sanoin on mielestäni realistista. Ainakin se on realistista ajattelua että meistä ei tulisi mitään sen suurempaa. Hän ei yksinkertaisesti osaa kuunnella minua.