kiusaaminen

Minä pidän monesti ryhmätyön näin:

-Valitsen 4 hlö ryhmät

- Mietin etukäteen kullekin ryhmälle aiheet, jotka jaetaan luokassa ryhmäjaon jälkeen periaatteella "kuka ehtii ensin ilmoittaa kiinnostuksen". Aiheina voi olla vaikkapa eri lemmikit. Aiheita on hyvä olla muutama enemmän kuin ryhmiä, näin ei kukaan "joudu ottamaan viimeistä", vaan kaikilla on tunne, että pystyi vaikuttamaan
- Mietin etukäteen jokaiseen aiheeseen 4 valmista vastuualuetta. Niitä voivat olla esim otsikon graafinen suunnittelu ja toteutus, kuvien etsiminen/piirtäminen, faktan hakemin lähteistä, karttojen laatiminen jne. Kun oma "vastuualue" on hoidettu, siirrytään kirjoittamaan tekstiä. Olen myös etukäteen miettinyt pienet fakta-alueet jokaiselle lapselle (esim kissat: ruokinta, hoito, hankinta, luonne)
-Lopuksi ryhmä kokoaa kaikki osat yhteen isolle kartongille ja työ esitellään koko luokalle. Suulliseen esitykseen valmistautumista on n 10 min eli se on spontaani ja siitä ei tehdä sen suurempaa numeroa.
-Koko ryhmä osallistuu siivoukseen.

Se oppilaista, jolla on vaikeaa ryhmänsä kanssa, saa minulta tukea. Olemme käyneet yhdessä läpi ryhmätyösäännöt, joista tärkein on se, että jokainen osallistuu. Tässä mallissa on aika helppo nähdä, kuka ei ole kantanut korttaan kekoon. Tämän mallin heikkous on se, että ryhmä ei juurikaan pääse pohtimaan työn sisältöä yhdessä. Selkeän työnjaon myötä olen kuitenkin todeistanut hedelmällisiä keskusteluja aiheen tiimoilta. Ei tarvitse nahistella työnjaosta. On aikaa puhua aiheesta.

"Mielestäni ryhmätyön numeron pitäisi määräytyä ryhmän huonoimman oppilaan tuotoksen mukaan, ja noiden "parempien" oppilaiden kärsiä sitten se vaikka rangaistuksena siitä etteivät osaa toimia ryhmässä. = kaikki ryhmän jäsenet on saatava vastuuseen siitä että kaikki oppivat ja kaikkia kohdellaan tasavertaisina ryhmässä."

Minä ymmärrän kyllä tuon niin päin että hyviä oppilaista rangaistaisiin siitä, että heidän ryhmäänsä sattuu laista tai epäsosiaalinen oppilas. Ei se ole oikein.

Meillä kärsittiin pitkään siitä että opettaja istutti luokan kilttejä tyttöjä villien poikien pariksi, jotta pojat vähän rauhoittuisivat. Otettiin asia puheeksi ja sanottiin että se todellakin häiritseen kiltimpien lasten opiskelua. Opettaja huomasin sen jälkeen itsekkin, että se on väärin.

Tunnilla pitäsi olla tehtäviä joissa opettaja määrää ryhmät, mutta myös sellaisia tilanteita joissa oppilaat saavat koota itse ryhmänsä.

Asia on toki tärkeä, kuten jo edellä todettin.
Toisinaan nk."keskivertotason" oppilaalle on pelkästään kannustava tekijä, jos ryhmässä on juuri se paras kaveri/kaverit. Ja tahtoisinkin korjata, ettei lapset suinkaan aina saa valita ryhmiään itse, joten miksi yleistämään?
Mielestäni kuitenkin ikäviltä syrjimis tilanteilta vältytään jos opettaja ryhmiä muodostaessa hajottaa "klikit". Silloin kaikki pääevät mukaan työhön ja lapset oppivat tulemaan toimeen erillaisten ihmisten kanssa, sillä juuri yhteistyöstähän ryhmätöitä tehdessä on kyse.
Oletko ajatellut tilannetta niiden oppilaiden kannalta jotka joutuvat ryhmään sellaisten oppilaiden kanssa, joilla ei ole motivaatiota työn tekemiseen? Sillä vaikka "hyvä ryhmätyön tekijä" pyrkiikin siis kannustamaan myös muut mukaan työhön ei voida olettaa, että muut ryhmän jäsenet pakottavat jonkun tekemään töitä.
Et maininnut, että minkä ikäisistä lapsista oli kyse?
Ryhmätöitä arvioidessa on aina se vaara, ettei työn tekijät saa kredittiä omasta työstään.
Siksi onkin tärkeätä, että jo työtä valmistellessa opettaja tarkkailee oppilaiden työskentelyä, eikä koko numero suinkaan koostu valmiintyön arvionnista.
Olisi myös tärkeätä, että koulukiusaamiseen puututtaisiin heti, sillä sen seuraukset ovat usein laajempia ja tuhoisempia kuin pelkkä ryhmästä poissulkeminen.
Mutta palatakseni vielä aiheeseen ryhmätyöt, niin mitä itse olen huomannut on se, että asenne ryhmässätyöskentelyä kohtaan muuttuu kyllä ajan kuluessa ja ylä-aste ikäiset lapset/nuoret eivät enään yleensä syrji toisia ryhmätöitä tehdessä.

Kun oppilaalta tulee tietoa kiusaamisesta, hoidetaan välittömästi "päällä oleva" tilanne. Sekä pidetään silmällä tilannetta. Oppilaiden välisissä kähinöissä kuunnellaan kaikkia osapuolia ja yritetään keskustelun avulla päästä parhaimpaan lopputulokseen, jonka siis kaikki hyväksyvät.

Jos taas näyttäisi olevan kyse systemaattisesta kiusaamisesta, niin yhteydeotto koteihin välittömästi, ehkä palaveria koululla. Jatkossa erityisopettaja, koulukuraattori, koulupsykologi ja/tai rehtori mukaan prosessiin, tarpeen mukaan. Keskustelua käydään kunnes tilanne muuttuu.

Itse olen päätynyt siihen, että luokassani kukaan ei valitse paria tai ryhmää. Joko olen miettinyt etukäteen ryhmät tai sitten arvon paikan päällä ne. Haluan toimillani varmistaa, että kukaan ei jää rannalle koskaan, koska se on aina kurjaa. Sekä etu- että jälkikäteen puhutaan ryhmätyön erityispiirteistä, jotka pitää ottaa huomioon ja kuinka ne omalta osalta/omassa ryhmässä ovat toteutuneet.