PUHUKAA!!!

pliis!

Meillä se lapsettomuudesta puhuminen ei suju yhtään ja se ei johdu ainakaan minusta. Mies on täysin lukossa asian suhteen. Jos ero tulee, ei johdu ainakaan minun yrittämättömyydestäni puhua.
Uskon täysin, että lapsettomuus on niin raskas asia, että myös ero voi olla edessä. Olemme yrittäneet kuitenkin sitoutua toisiimme muiden asioiden avulla kuin sen mahd. lapsen. Lapsi kun ei tuo avio-onnea,
voi vain vaikeuttaa jo valmiiksi huonosti toimivaa avioliittoa.

Tervehdys ja hyvää tätä vuotta!

Olen pahoillani jos suhde on mennyt pieleen lapsettomuuden takia! Ja tahdon kertoa, että toisinkin voi olla, ei lapsettomuus välttämättä tarkoita liiton kariutumista.

Itsekin kerran (tosin muista syistä kuin lapsettomuus -en tiennyt silloin sairaudestani) eronneena tiedän tosin senkin, että joissakin tilanteissa ero voi olla paras ja vapauttava ratkaisu.

Nykyisessä liitossani olemme, kuten keskustelun aloittaja hyvin käskikin, puhuneet paljon. Pettymyksen ja epäkelpoisuuden tunteet on puhuttu ja tuntuu että tämä pitkä prosessi on vain lähentänyt meitä.On turvallista olla kun tietää miten toinen asian kokee ja miten tulevaisuus ajatustasolla rakentuu. Olemme pohtineet sekä mahdollisuutta saada lapsi, että "entä sitten" jos ei onnistu lainkaan. Mielipiteemme ovat onneksi yhtenevät!

Erityisen pahoilani olen niiden ihmisten suhteen, jotka kirjoittavat ettei kumppani tahdo lainkaan puhua asiasta. Se on varmasti aivan hirveää, sympatiani ovat puolellanne!

Jaksamista kaikille!