onko lapsi

Emme ole saaneet lasta usesasta icsistä huolimatta.Haluamme lapsen, tuntuu säälittävältä kun sitä ei kuulu.
Pakkomielle se ei kuitenkaan ole, olen onnellinen näinkin enkä mitenkään erityisesti pidä edes kakaroista, oman kuitenkin haluan mikäli mahdollista. Sitä se ei taida olla ja aionkn lopettaa hoidot varmaankin tähän paikkaan sillä epätietoisuus on kaikista pahinta.
Että älä urputa.

Enpä tiedä, miten tästä elämästä selviäisi niin, että kelpaisi muille. Pakkomielle tai ei, sehän ei kuulu muille. Ja jos saan lapseni hoidoilla, se ei kuulu tippaakaan muille.
Ei ole varmasti huono asia, että lapsi syntyy toivottuna ja rakastettuna. Näin asian näen.
Pakkomielteistä en tiedä, ainakin rakkaus ja oman perheen saaminen on hyvin suuri toive, kun sitä jaksaa näin pitkälle mennä.

Jos kyseessä on "asiallinen" kysymys, ehkä hiukka huonosti esitettettynä niin sorry seuraavat sanat.

Mutta sinulle joka näin provoilet; kerropa nyt mikä painaa? Turhaa tänne on tulla tuollaisia kommentoimaan ja vänkyttämään, ei sinun olosi siitä parane.

Ihmisiä on erilaisia. Jotkut katkeroituvat jostakin asioita, toiset toisista. Mutta mikä pakkomielle tämä aihe sinulle on? Kerro suoraan niin ei tarvii heitellä noita heittoja ja vänkyttää.

Jotkut kun saattavat pahastua.

Anteeksi vain mutta miten lapsi siitä kasvaa kieroon että on toivottu ja haluttu? Ja että vanhemmilla on voimakas tahto mennä läpi harmaan kiven että saisivat lapsen? Itse koen tehneeni näin ja enpä tiennyt aikoinani kuinka voimakas ihminen olen kun "väkisin" onnistuin saamaan lapsia vaikka luonto oli sitä vastaan monella tavalla. Kiitos nykylääketieteelle! Kyllä uusia ihmisiä maailmassa tarvitaan! Jokainen on tärkeä oli saanut alkunsa miten vain.
Lapsen saaminen oli minulle kieltämättä pakkomielle ja täytti kaikki ajatuksen muutama vuosi sitten. Elämässäni on toki muitakin "pakkomielteitä" ja sisältöä joka ei liity äitiyteen. Äitiys muuten muuttaa ihmistä radikaalisti vaikkei sitä etukäteen uskoisi!