heipsan.. en tiennyt ihan että mihin osastoon tämän asian sijoittaisin.. siis minulla on synnynnäinen sydänvika, ja tehty on kolme leikkausta, ensimmäinen heti kun synnyin, toinen kaksi vuotiaana (korjaava leikkaus) ja kolmas kun olin 14:toista.. Minulle on vaihdettu homografti. ja se pitää vaihtaa vielä aikuisena uudelleen.. En tiedä ymmärrättekö asiasta mitään, mutta toivoisinkin muita sydänvikaisia kertomaan, miten he pystyvät elämään aikuisena, minulle olisi todella tärkeää tietää, miten he yleensä voivat. Minkälaista työtä tekevät yms. Olen myös miettinyt että nauttivatko he alkoholia tai polttavatko tupakkaa? itse en polta, mutta juon alkoholia joskus. Haluaisin tietää kaikkea mitä mieleen juolahtaa kertoa aikuisena olosta, ja asioista mitkä ovat muuttuneet siitä kun oli nuori, että onko asioita joita ei pysty enää tekemään. Kun on sanottu että yleensä aikuisempana sydänviat vaikeutuvat. Itse elän normaalia elämää, enkä edes aina muista että minulla on sydänvika, vaikkei se ole mikään helppo eikä sitä ole täysin pystytty korjaamaan.. Olen lähdössä opiskelemaan joko lukioon tai ammattikouluun ja niitäkin päätöksiä pitäisi miettiä, että mitähän sitä aikuisena edes voi tehdä.. Noh, kiitos jo etukäteen, jos joku sattuu tietämään ja vastailemaan.. :)
sydänvika
popppis
2543
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sisätaudit -> sydän- ja verisuonitaudit -palsta, siellä osataan ehkä vastata kysymyksiisi.
Terve popppis!
Minulla ollut synnynnäinen aortaläppävika korjattiin 14 vuotiaana; ensin kirurgisesti ja yli 3-kymppisenä korvattiin tekoläpällä. Homograftista - siirrännäisestä - (pitipä oikein tutkia mitä H. tarkoittaa) ei siis ole kyse ja käytän verenohennuslääkitystä lopun elämääni.
Se, mihin kykenet ja voit tehdä riippuu aivan vikasi laadusta ja vaikeusasteesta. Ilmeisesti joudut jo nyt ottamaan antibioottisuojan ennen suuria hammasremontteja ja muita kirurgisia toimenpiteitä.
Antikoagulanttihoito - jota ei biosiirrännäisten kanssa jouduta käyttämään (?) tuottaa suurimmat vaikeudet. Kipulääkityksessä suositeltava parasetamoli kun ei ainakaan minun kohdallani toimi edes plasebona.
Jos joudut onnettomuuteen, etkä voi itse kommunikoida, hoitohenkilökunnan pitäisi saada kaikki selville lukemalla jostakin. Siksi on hyvä pitää aina mukana - lompakossa/ käsilaukussa/ rannekkeessa/ riipuksessa jonkinlaista "sos-passia tms." mukana josta käy ilmi sydänvian laatu lääkitys ja käytettävät varotoimenpiteet. Kaikki bakteeritulehdukset täytyy hoitaa viipymättä.
Oma sydänvikani ei ole etenevä, vaan olen periaatteessa terve. Kaikkea voi tehdä, mihin kykenee. Näin uskoisin sinunkin mittaavan kykyjäsi. En polta enkä juo alkoholia. Alkoholi verenohennuslääke ja tupakka sydänvika ovat huono yhdistelmä.
Keskustele hoitavan lääkärisi kanssa uravalinnasta ja muistakin eteesi mahdollisesti tulevista ongelmista. Toivotan sinulle Jumalan siunausta ja varjelusta leikkaukseen ja siitä toipumiseen!