Kamala tarinani, jota kukaan ei missään nimessä tahtoisi lukea palaa ruutuun..ja sillee:
"Tässä, ole hyvä!" Mies sanoi Carolille, ja ojensi Carolille pienen esineen. "Onko tuo FLASH HM!" Carol kiljui innoissaan. "Kyllä se on! En tarvitse sitä itse, joten sinä saat sen!" Mies sanoi lempeästi hymyillen. "Kiitos, voi kiitos!" Carol kiitti miestä mitä kohteliaimmin, ja lähti sitten kohti Azaela townia.
Azaela town ei ollut kovin suuri. Muutama talo siellä täällä, ja tietysti pokecenter, pokemart ja pokemon sali.
Carol asteli pokecenteriin sisään. Pokemon ottelu oli saanut Carolin ajatukset hetkeksi pois todellisuudesta, mutta paluu sinne ei ollut mukava! Mitä olen tehnyt ansaitakseni tälläisen elämän! Minun elämäni on ihan kauheaa! Carol ajatteli masentuneena, ja sysäsi pokemoninsa hajamielisesti pokecenterin tiskille. Carol ei oikeastaan tajunnut, mitä hänen ympärillään tapahtui. Pokecenterin hoitaja otti pokemonit, ja antoi ne pian takaisin, ilman että Carol tajusi mitään. Hän otti pokecenterin tarjoilutiskiltä teetä ja paahtoleipää ja istui pöytään. Carol ei varmasti olisi huomannut, vaikka parvi lugioita ja ho-oh:eja olisi lentänyt pokecenterin katosta läpi. "Anteeksi, voiko tähän istua?" Carol säpsähti, ja oli takaisin todellisuudessa. "Joo, toki!" Carol vastasi äänelle, ja nosti katseensa pöydästä.
Carolin kanssa samassa pöydässä istui tyttö, joka oli suunnilleen Carolin ikäinen. Tytöllä oli lyhyet kirkkanvihreät hiukset ja erikoiset vaattet. Ei varmasti ollut väriä, mitä ei olisi tytön vaatteista löytynyt!
"Kim," tyttö esittäytyi. "Carol," Carol esittäytyi. "Oletko pokemonkouluttaja?" Kim kysyi ja mutusti salaattia. "Olenpa hyvinkin." Carol vastasi alakuloisesti. "Onko jotain saatunut? Vai miksi olet noin alakuloinen?" Kim kysyi lempeästi. "No, mitä nyt sellaista, että paras ystäväni liittyi rakettiryhmään, ja olen sekoamassa! Näin nimittäin lugian!" Carol töksäytti. "Olen pahoillani kaverisi takia! Mutta Lugian näkeminenhän on hieno juttu!" Kim huomautti. "Vai hyvä juttu! Sehän todistaa, että olen sekoamassa! Ei Lugiaa ole olemassa!" Carol kiljaisi. "Ai ei vai? No miten sitten olet voinut nähdä sen? Tai miten iso-isäni on voinut nähdä sen?" Kim kysäisi. "Iso-isäsi? Enkö ole ainoa mielenvikainen!" Carol ihmetteli. "Vai milenevikainen! No, on todella helppo tarkistaa, oletko nhnyt Lugian!" Kim vinkkasi silmää.
kommenttii...tai no joo, kyllä mä tiiän että tää tarina on ihan Taurosin Pe****stä (anteeksi kielenkäyttöni)
"Tässä, ole hyvä!" Mies sanoi Carolille, ja ojensi Carolille pienen esineen. "Onko tuo FLASH HM!" Carol kiljui innoissaan. "Kyllä se on! En tarvitse sitä itse, joten sinä saat sen!" Mies sanoi lempeästi hymyillen. "Kiitos, voi kiitos!" Carol kiitti miestä mitä kohteliaimmin, ja lähti sitten kohti Azaela townia.
Azaela town ei ollut kovin suuri. Muutama talo siellä täällä, ja tietysti pokecenter, pokemart ja pokemon sali.
Carol asteli pokecenteriin sisään. Pokemon ottelu oli saanut Carolin ajatukset hetkeksi pois todellisuudesta, mutta paluu sinne ei ollut mukava! Mitä olen tehnyt ansaitakseni tälläisen elämän! Minun elämäni on ihan kauheaa! Carol ajatteli masentuneena, ja sysäsi pokemoninsa hajamielisesti pokecenterin tiskille. Carol ei oikeastaan tajunnut, mitä hänen ympärillään tapahtui. Pokecenterin hoitaja otti pokemonit, ja antoi ne pian takaisin, ilman että Carol tajusi mitään. Hän otti pokecenterin tarjoilutiskiltä teetä ja paahtoleipää ja istui pöytään. Carol ei varmasti olisi huomannut, vaikka parvi lugioita ja ho-oh:eja olisi lentänyt pokecenterin katosta läpi. "Anteeksi, voiko tähän istua?" Carol säpsähti, ja oli takaisin todellisuudessa. "Joo, toki!" Carol vastasi äänelle, ja nosti katseensa pöydästä.
Carolin kanssa samassa pöydässä istui tyttö, joka oli suunnilleen Carolin ikäinen. Tytöllä oli lyhyet kirkkanvihreät hiukset ja erikoiset vaattet. Ei varmasti ollut väriä, mitä ei olisi tytön vaatteista löytynyt!
"Kim," tyttö esittäytyi. "Carol," Carol esittäytyi. "Oletko pokemonkouluttaja?" Kim kysyi ja mutusti salaattia. "Olenpa hyvinkin." Carol vastasi alakuloisesti. "Onko jotain saatunut? Vai miksi olet noin alakuloinen?" Kim kysyi lempeästi. "No, mitä nyt sellaista, että paras ystäväni liittyi rakettiryhmään, ja olen sekoamassa! Näin nimittäin lugian!" Carol töksäytti. "Olen pahoillani kaverisi takia! Mutta Lugian näkeminenhän on hieno juttu!" Kim huomautti. "Vai hyvä juttu! Sehän todistaa, että olen sekoamassa! Ei Lugiaa ole olemassa!" Carol kiljaisi. "Ai ei vai? No miten sitten olet voinut nähdä sen? Tai miten iso-isäni on voinut nähdä sen?" Kim kysäisi. "Iso-isäsi? Enkö ole ainoa mielenvikainen!" Carol ihmetteli. "Vai milenevikainen! No, on todella helppo tarkistaa, oletko nhnyt Lugian!" Kim vinkkasi silmää.
kommenttii...tai no joo, kyllä mä tiiän että tää tarina on ihan Taurosin Pe****stä (anteeksi kielenkäyttöni)
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jatka jatka hyvä tarina... :)
PS. Tää on parhaita tarinoita!
hyvä...hyvä...miks kukaan ei vastaa mun tarinoihin koskaan..........nyyh nyyyyyh
voi voi...täällä ei käy varmaan kovin moni...
SUL ON MAHTAVA TARINA ÄLÄ LOPETA SE ON PARAS JEE JEE UMBREON JYRÄÄ JA HÄNEN TARINA JEE!!!!!!!!