Mulla ei oo mitään muuta elämää ku koulu, yhtenä päivänä viikossa käyn soittotunnilla, ja ehkä kerran kahessa viikossa käyn bänditreeneissä. Vapaa-aikana mulla ei oo mitään muuta tekemistä ku istua koneella ja selailla internet -sivuja. Tää viikonloppu on menny silleen että oon vuorotellen selannu suomi24 -sivuja ja toisella vuorolla oon kattonu irc -galleriassa kuvia siitä tytöstä kenestä oikeasti tykkään. Menispä huominen äkkiä. Sen jälkeen pääsen kouluun. Ainiin, mutta sitten kun koulu loppuu olen taas kotona loppupäivän. *huokaus* Tosi kiva lauantaiki istua kotona koneella ku muut on kavereiden kans pitämässä hauskaa. Ootan vaan kokoajan muutosta elämään. Ei niitä hyviä kavereita oo kovin helppo löytää.
Olen HÄKISSÄ!
jkn vanki
14973
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
sen tytön kanssa...siitä sitten tulee tekemistä...
Muttakun pelkään tulla torjutuksi. Eikös tytöt tykkää sellasista vähän kookkaammista pojista? Minä kun olen hädin tuskin häntä pitempi. Mutta miksiköhän mää valitan? Maailmassa kuolee ihmisiä nälkään. Muistan ku ihastuin tohon tyttöön. Se oli pari vuotta sitte seiskaluokalla ku olin. Se oli käytävässä oli hirveesti melua ja porukkaa ympärillä. Mut mää vaan katoin sitä ihan läheltä puolentoista metrin päästä. Se katto kokoajan takas vähän kummastuneen näkösenä. Ootteko nähny spider-man leffan? Siinä ku se peter parker tuijottaa siellä ruokalassa M.J:tä niin olin varmaan ihan samallailla kattonu.
no just... No alota uus harrastus.
Eipä muuten ole ihme että vertasin itteäni siihen peter parkeriin nimittäin ihan samanlaiseksi luuseriksi nykyään itteni tunnen. Ennen mulla oli hyvä itsetunto.
niitä kavereit löy'y jos päivät pitkät on vaan kotona.. lähe ulos ja joka puolelle.. :DD
ne kaverit harvemmin tulevat hakemaan sinua kotiovelta jos et anna siihen hyvää syytä!! eikä niitä oikeita hyviä ystäviä tarvitse olla montaa parempi kun on niitä vain hitusen kämmenissä ja sitten on näitä kavereita joiden kanssa ollaan ja on kiva olla mutta jotka eivät tiedä sinun henkoht. asioita niin hyvin kuin nämä HYVÄT YSTÄVÄT!! ja ei ne kaverit todellakaan ole tällä internetissä!! jos kerran harrastat soittamista ja soitat bändissä, päätäppäs joku päivä mennä treenien jälkeen bändikavereitten kanssa ulos äläkä vain tule kotiin nyhjöttämään siitäkin se voi jo alkaa tai lähetä vaikka jollekkin luokkakaverille tekstari et onks sul jotain tekemist olis kiva men vähän pihalle ku tääl himas on niin tylsää ja olis kiva saad seuraa!! JA SE TYTTÖ jos tunnet hänet lähesty häntä varoen vaikka puhelimitse jos sinulla on hänen numeronsa ja pyydä vaikka lähimpään kahvilaan ja voit vaikka kohteliaasti tarjota nämä kahvit tai teet tai kaakaot hänelle!! kyllä se siitä ottaa vaan rohkeasti ohjat omiin käsiin eikä anna nitten ohjien kulkea siinä kyljen vieressä!! nyt vain itseän niskasta kiinni ja ulos happihyppelylle kavereitten kanssa
Mukavan kannustava teksti sinulta. Kyllä muuten toissapäivänä tuli kotiovelta hakeen mutta ongelma on siinä että mulla on ehkä yks tai kaks kaveria eikä yhtään ystävää. En voisi kuvitellakkaan että kertoisin henk. kohtaisia asioitani niille kavereille ketä mulla on. Ja se tyttö asuu 11 km päässä.
Jos sä oot jo pari vuotta ollut siihen ihastunut, niin NYT on viimenen mahis. Ja hei, jos ootte suunnilleen tytön kanssa samanpitusia, se on tytöstä varmaan ainakin kivaa. Tai siis, (ollaan nyt tosi pinnallisia) niin minä ainakin ottaisin saman pituisen pojan, kuin paljon pidemmän.Ja munkin ihastus asuu kauempana, 15 km, mutta käydään silti samaa koulua. Sun pitää nyt vain miettiä sitä että menet tekemään sen, yötä myöten. Niin minäkin tein. Taputin ihastustani olalle ja kysyin onko sillä hetki aikaa. Sitten vaan juteltiin. Tosin minulla oli kaksi muuta kilpakumppania, jtn jäin toiseksi. Joskus käy näin. Mutta, olihan pojalle vaikeaa, ja hän ei oikeastaan tuntenut minua, siis silleen että olisi oikeasti tutustunut (ollaan samalla luokalla muuten). Eli, kun olet päässyt puheeseen ihastuksen kanssa, anna tytön kunnolla tutustua sinuun. Minun ihastukseni valitsi näin, koska ei minua kunnolla tuntenut, eli sain pakit. Se harmittaakin minua nyt kauheasti. Mutta tässä nyt jtn ohjeita sinulle. Onnea! (niin, ja tosiaan NYT teet OIKEASTI jtn!)
Sait sentään hopeamitallin pronssin sijasta. Minä jään taatusti viimeseksi niistä paristakymmenestä kilpailijasta jotka tuijottaa vaan persettä selän takana eikä muulla oo mitään väliä. Ja niillä on about vuoden etumatka.
no tuolla ajattelulla et pääse pitkälle, cmon kato ittees peilistä ja sano et oot komee! sano et sä teet sen. oot oma ittes sit kun ja jos onnistut jutteleen tän ihastukses kanssa.
itellä oli tossa itseluottamus ja omakuva tosi huono pitkän aikaa. kyllä sen itsekunnioituksen saa nousuun kun vaan ajattelet että sä onnistut siinä mihin ikinä ryhdytkin ja et kato peiliin vaan löytääkses luuserin ja ruman naaman.
kuulostat ihan multa.. mullakaan ei oo hyviä kavereita ja mun elämä keskittyy vaan kouluun (jossa on jotai kamui) ja kotona istumiseen... Kantsii ehket alkaa miettii jotai uutta harrastusta (ite alotin täs vk sitten) ja kattoo löytyiskö sielt ketää, tai sitten alat käyä aina siel mis nuorisoo käy (diskois,nuorisotaloil yms.) Mut Hei muista tämä: Sateen jälkeen paistaa aina aurinko:) joten oota vaan kyl aivan varmasti sun elämäs muuttuu viel kivaks.
Ku tarkemmin ajattelee niin mä en ookkaan sosiaalisesti kovin hyvä. En mä ollu joskus viis vuotta sitte koskaan ajatellu että kavereita ei välttämättä oo. Mä en oo ikinä joutunu harjotteleen kavereiden hankkimista. Ku sillon ne kaverit mitkä sain 1-2 luokalla niin toinen niistä tuli silleen että olin tulossa jostain mettästä ja oikasin jonku tyypin pihan poikki niin siinä pihalla oli mua vuotta vanhempi poika joka kysy mun nimee ja sit ku oli saanu sen tietää juoksi äitillensä sanomaan että "mulla on uus kaveri!". Ja toinen kaveri tuli vaan meiän pihaa kohti ja huus että voitsää olla. Kumpaakaan kaveria en oo nähny varmaan kolmeen vuoteen ku me ollaan muutettu 600 kilsan päähän sieltä missä asuin. Lähetin muuten tekstarin ehkä kuukaus sitte sille ekalle kaverille ja se vastas että joo ois kiva nähä ku se on nyt muuttanu johonkin lähemmäs ja välimatkaa on enää jotain 150 kilsaa. Mut on seki aika paljon. Ei oo kyllä sen jälkeen kuulunu mitään.
Mäkin olin kerran ihastunu yhteen tyttöön ja varmaa jotain vuoden sitä kattelin ennen kuin kysyin suoraan asiasta siltä. No se sano,että ei. Mutt so what!?! Sainpahan senkin tietää ja aloin ettii uutta.
Tän tarkoituksena oli rohkaista sua ottamaan yhteyttä siihen tyttöön(vaikka gallerian kautta) ja siihen ensimmäiseen kaveriis. Ja sitt siellä kolussa ala puhumaan enemmän. Se auttoi ainakin mulla. Just toissapäivänä käytiin syömässä yhen uuden frendin kaa. Onnea muute sen tytön kaa. ;D
Turha on uneksia hyvästä. Meikäläisen elämä kulkee aina samaa rataa.
Ei oo ketään, olen oman onneni seppä.