minulla maailman paras mies, pari ihanaa lasta, oma talo järven rannalla, olen tosi onnellinen . Olen päässyt parin sairauden yli ja nyt on tullut sellainen tunne kuin pitäisi saada joku muutos elämäänsä, eli kauhea halu alkaa harrastamaan kaikenlaista uutta ja ikävä sanoa mutta jonkinlainen halu myös vähän mennä...ja nähdä uusia ihmisiä ja paikkoja. Välillä tuntuu että pitäis oikein ravistella miestäkin että herää...meidän täytyy alkaa elää..Toivon ettei tämä fiilis johda mihinkään kriisiin, ei varmaankaan , olen niin sitoutuvaa tyyppiä, mutta palo sisällä on kova. Onkohan tämä vain neljänkympin kriisiä...
mikä mua vaivaa
nainen kohta 40 v
181180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
samanlaisia vaiheita monesti.
Minullakin on hyvä mies ja vaikka nyt jo ollaankin jo sua vanhempia niin voin sanoo et se on elämään kuuluvaa.
Muistelin et tais olla samoja ikiä kun ensikerran oli ja sit ajottain myöhemminkii.
Minä oon ravistellu kanss miestä ja kun ei saa minnekkään mukaan niin läksin kavereiden (ystävättärien) kanssa hauskaa pitämään,olihan se hänestä varmaan ikävää mut kun pyysin mukaan niin ei lähteny niin minä läksin.
Siinä oli kyllä omat riskinsä ,mut kun muistaa et
pitää vaan hauskaa eikä sekoile muuta joka johtaa
seurauksiin.
Minäkin olin aika villi mut onneks mun mies ei ole niin paha et mitään vakavaa tapahtunu mustasukkaisuuden vuoks.
Itse en hakenu seuraa mut kun on iloinen voi saada miehiäkin seuraksi runsaastikin.
SINULLE SANON ET ELÄ ELÄMÄÄ KOSKA SE ON VAIN KERRAN,ILOSTA NAUTTIEN JA TÄYSINRINNOIN.
Ootteko huomannut? Naisilla nuorempana on kova pesän rakennus puuhat,miehiä ei niin tahdo saada asettumaan. Sit jostain syystä,osat kääntyy toisin päin .Nainen alkaa kaivata ulospäin ,niin miestä ei saa kotoa mihkään.
Vai ei miestä saa vanhemmiten mihinkään? Entäs se viidenkympin villitys, se uroksen ikioma elokuu, jolloin aurinko vielä paistaa ja moottoritie on kuuma?
Mun elämä alkaa muutaman vuoden kuluttua, kun tulee pyöreitä täyteen...=))))
Eikä elokuuhunkaan ole pitkä aika...=))))
Kiitti M-rk, en mä vaivukkaan synkkyyteen...=))))
tyhmä kysymys..mutta miks just elokuu?
M-rk sen kertoi... vielä on kesää jäljellä...=))))
meni jotenkin yli hilseen...mä kun ajattelin maaliskuuta:))
Se nyt oli sellainen vertaus. Elokuu on vielä kesää, vaikka varsinainen kasvukausi (nuoruus!) on väistämättä ohi. Vielä voi kuitenkin tehdä kesäisiä asioita: paistattaa päivää, uida, bongata kesähameita ja toppeja, nukkua aitassa, ruokailla ulkona...
Yritäpäs samaa lokakuussa, niin tunnet olevasi väärään aikaan väärässä paikassa - kuin 70-vuotias nuorisodiskossa.
Maaliskuu on sitä heräävää nuoruutta, sanoisko 15-vuotiaan elämää. Huhti-toukokuussa lempi leiskuu pidättelemättä, kesäkuussa kasvatetaankin jo poikasia. Elokuu... silloin käsittää että elämä ei ole ikuista, mutta aika ei vielä ole ohi!
selvis:))..mutta voihan sitä vielä 70v tehdä samaa...vai eikö?
ja kuka ei. Äsken oli telkkarissa Aira Samulin nuorten ihmisten seurassa, eikä kukaan oudoksunut tilannetta yhtään.
Mutta voitko kuvitella kenen tahansa viisikymppisen paikalle kenet tahansa 70-vuotiaan, perhe-elämään, työhön, harrastuksiin, politiikkaan...? Minulle tämä ajatusleikki tuottaa vaikeuksia; ei mahda mitään.
ajatella niin minäkään..mutta se riippuu ihan ihmisestä.
viipyy?Mies on 55v. paremmalla puolella.
...ihminen todellakin kysyy itseltään: 'Tässäkö kaikki?' Ja jos vastaus on kieltävä, on syytä panna toimeksi eikä lykätä asioita esim kahdenkymmenen vuoden päähän.
Itse olin juuri neljänkympin tienoilla saman kysymyksen edessä ja vastaus oli todellakin kieltävä.
Sanouduin irti stressaavasta työstäni, erosin aviomiehestäni, pistin asunnon myyntiin ja hankkiuduin psykoterapiaan.
Ja kyllä kannatti. Niin paljon on vielä elettävänä!
Pitäisikö sitä tämän ikäisenä heittää lusikka nurkkaan ja jämähtää paikoilleen,ei missään nimessä.
Potkase kunnolla miestäsi pepulle,keskustele mitä te yhdessä voisitte alkaa joka harrastamaan,tai tekemään.
Miksi sinä et yksinkin voisi,mikä estää sen?
Täytyyhän ihmisellä olla myös jotakin ihan omaa,mistä ammentaa sitä voimaa elää perheen kanssa.
Oikeassa olet,tämän ikäisiä kun me ollaan,tulee joskus mieleen ajatus,tätäkö se elämä on?
Muutokset ihmisen elämässä,niitä pitää ja saakin olla,koko elämän prosessin aikana.
Ihminen joka panostaa omaan elämisen laatuun,saavuttaa uskomattomia elämyksiä ,nauttien niistä pienistäkin asioista ,ammentaen voimaa niistä pitkäksi aikaa.
Siitä se alkaa!
Siis ikävöit minua, tässä vaiheessa vielä tuntematon :)
Pelkäät, että jotain jää kokematta. Elämä valuu hiekkaan ja et ehdi kokemaan kaikkea, mitä pitäisi.
Ikäkriisiä, muttei sen takia kannata laittaa elämäänsä "pilalle" ja ryntäillä päättömästi :-)