Vai sillä tavalla!
Mihinkäs ne näkökulmat
nyt ovat kadonneet?
Helikeijut helei!
Sanasiepot hurlumhei!
Uppositteko sitkaan kostean
maan hajuun,
retuperään,
naamojen peruslukemiin?
Tulikos vähän hummailtua,
ja sitten taas kerrottua
mitä älyttömimpiä tarinoita
kuunneltu silmät unesta sikkaralla
näkemättä edes uudenvuorenraketteja,
ja nuotiolla lämmitetään
härkäviikoilla
pelkkiä säilykepurkkeja?
Rrröyh!
No hätiä mitiä,
eipä ole kerta ensimmäinen
kun pitää rakentaa
rauniokasasta uutta,
pestä jaloista jo matkan pölyt,
silata kullalla sotkuiset jutut.
Sillä näytelmä ei ole ohitse.
Nöfff!
Kurtistellaan siis kulmia,
ja höysteeksi pari olankohautusta.
Onhan taas rutkasti tulossa:
rakkautta,
himoa,
kostoa,
pelkoa,
haamuja.
Amatöörimaiset jutut
lennätetään roskakoriin,
ja etelän hehkuvan auringon alla
teemme laulut tosielämästä,
isoista ongelmista ja likapyykistä.
Pohjustamme ja valmistelemme
ne kaikki sotkuiset tarinat,
pysymme rooleissamme
kuin umpihumalaiset
kotirintaman jatkuvassa sodassa.
Rynnistämme ikkunastamme
pimeille kuilumaisille sisäpihoille
valtaamaan aina
uudestaan ja uudestaan
Pariisin katuja.
Virittelemme tiheät tekstit
kuin ikuiset tulitaistelut,
joiden ideat kantavat.
Se vasta on menoa se!
Täällä ollaan
kuin ripustautuneet
mustasukkaiset neurootikot
pyörteisissä vesissä.
Loppuun asti.
Mihinkäs ne näkökulmat
nyt ovat kadonneet?
Helikeijut helei!
Sanasiepot hurlumhei!
Uppositteko sitkaan kostean
maan hajuun,
retuperään,
naamojen peruslukemiin?
Tulikos vähän hummailtua,
ja sitten taas kerrottua
mitä älyttömimpiä tarinoita
kuunneltu silmät unesta sikkaralla
näkemättä edes uudenvuorenraketteja,
ja nuotiolla lämmitetään
härkäviikoilla
pelkkiä säilykepurkkeja?
Rrröyh!
No hätiä mitiä,
eipä ole kerta ensimmäinen
kun pitää rakentaa
rauniokasasta uutta,
pestä jaloista jo matkan pölyt,
silata kullalla sotkuiset jutut.
Sillä näytelmä ei ole ohitse.
Nöfff!
Kurtistellaan siis kulmia,
ja höysteeksi pari olankohautusta.
Onhan taas rutkasti tulossa:
rakkautta,
himoa,
kostoa,
pelkoa,
haamuja.
Amatöörimaiset jutut
lennätetään roskakoriin,
ja etelän hehkuvan auringon alla
teemme laulut tosielämästä,
isoista ongelmista ja likapyykistä.
Pohjustamme ja valmistelemme
ne kaikki sotkuiset tarinat,
pysymme rooleissamme
kuin umpihumalaiset
kotirintaman jatkuvassa sodassa.
Rynnistämme ikkunastamme
pimeille kuilumaisille sisäpihoille
valtaamaan aina
uudestaan ja uudestaan
Pariisin katuja.
Virittelemme tiheät tekstit
kuin ikuiset tulitaistelut,
joiden ideat kantavat.
Se vasta on menoa se!
Täällä ollaan
kuin ripustautuneet
mustasukkaiset neurootikot
pyörteisissä vesissä.
Loppuun asti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Enpä nyt ihan joka kohtaan kruksia laittaisi. Hyvä kuitenkin, että on valinnan varaa retuperästä kurtistuskarvoihin.
Joo, kyllä Pariisi ois poikaa, toukokuussa rakastuneena, himokkaat haamut haudanneena, kirjoittamattoman tarinan aloittaneena.