Mä alan olla lopullisesti täynnä niin sanottua isääni. Ei mulla sellasta isähahmoa ole ollut kai koskaan. Mä teen paljonki asiota kotona, siivoon ja lenkitän koiraa, pesen pyykkejä yms. Ihan sama mitä mä oon tekemäs niin se tulee valittamaan mulle, että mä teen sen väärin tai jotain, aina sen on pakko keksiä jotain mistä se pääsee pätemään. Sitten se kuuntelee aina kaiken mitä muut täällä talossa puhuu, vaikka jos se on alakerrassa niin se kuuntelee mitä ylhäällä puhutaan ja kommentoi siihen väliin. Se on niin hemmetin ärsyttävää. Aina se on kyyläämässä kaikkea mitä teen/ tai joku muu tekee. Mun mielestä se on sairasta. Mä oon yrittäny antaa sen juttujen mennä läpi korvien, mutta siitä se vasta innostuuki. Se on viemässä mua kaikille psykiatreille ja lääkäreille, niinku mulla olis jotain ongelmia. Ahdistavaa. Hitto kun mun ainoo ongelmani on se että sillä on ongelmia. Mä en kestä enää olla himassa, mitä vaihtoehtoja mulla, 13 vuotiaana, on?
"Isä"
ouwe
51088
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tiedän tunteen: "Hitto kun mun ainoo ongelmani on se että sillä on ongelmia." Tämä nimittäin pätee äitiini. En oikein osaa auttaa, mutta et ainakaan ole ainoa, jolla on/on ollut tälläinen elämäntilanne. :(
Sitten kun olet käynyt peruskoulun loppuun, voit muuttaa omaan kämppään. Itse tein niin viime syksynä. Etsi vähän kauempana oleva opiskelupaikka, lukio tai amis. Itse menin 50 km päähän lukioon, eli kotoa bussilla kulkeminen ei olisi ollut kovinkaan fiksua. Äidin oli pakko päästää mut pois valvovan silmänsä alta. Elämä hymyilee.. :)
Mutta sulla taitaa olla siihen vielä 2 vuotta aikaa... Voimia sulle!
et kerro, asuuko äitisi kanssasi kotona.
jos asuu, suosittelisin kertomaan tästä asiasta äidillesi, jos hänellä olisi enemmän sananvaltaa isääsi. jos näin ei kuitenkaan ole, sinun kannattaisi kokeilla puhua isällesi mutta mikäli se ei ole mahdollista tai ette ole puheväleissä tms, kirjoita vaikka kirje, johon kirjoitat kaikki mieltäsi painavat asiat. sitten laitat kirjeen paikkaan josta isäsi sen varmasti löytää ja odottelet tuloksia. mutta muista, negatiivinen palaute isällesi kannattaa antaa "rakentavasti", sillä jos se on kirjoitettu "valituskirjeen" muodossa, isäsi voisi vain suuttua siitä enemmän.
toivottavasti saisitte asiat kuntoon kotonasi!
Minunkin "isäni" on todella kummallinen... Olen 14-v tyttö. Isäni ei näytä millään tavalla rakastavan minua tai edes pitävän minusta. Vaikuttaa siltä että hän haluaa että minulle sattuisi jotain pahaa tai että lentäisin kokonaan ulos talosta. Kun olin pieni olimme aika läheisiä, mutta nyt hän on alkanut jollain tapaa inhota minua. Hän huomauttelee kaikesta mitä teen ja nalkuttaa selkäni takana, varsinkin kun äitini ei ole kotona. Tai jos teen pienenkin virheen niin hän alkaa heti huutaa että "arvasin ettei siitä mitään tule" ja alkaa tehdä hommaa itse... Tuon kotiin hyviä koenumeroita mutta hän ei edes vilkaise niitä! Jos puhun hänelle tms. niin hänellä on aina minusta jotain negatiivista sanottavaa.
Olen puhunut tästä äidilleni. Hän vain sanoo että emme voi muuttaa pois koska hän on taloudellisesti sidoksissa isääni (isä maksaa ruuat ja muut) eli emme selviäisi kahdestaan. Tekee niin pahaa, äitikään ei pidä isästä ja on tämän takia vain koska ei pärjäisi omillaan! Rakastan äitiäni todella paljon, ja minuun sattuu kun tiedän hänen tilanteensa.
Ootko yrittänyt puhua äitisi tai sisarustesi tai jonkun muun kanssa?He voisivat sinun puolesta puhua "isällesi" järkeä.Tuo isäs käytös on varmsti todella ärsyttävää.Jos et kestä isäs käytöstä käy vaikka joka päivä lenkillä päästämässä vähän höyryjä ulos.Eipähän tarvii myöskään olla kotona kuulemassa lisää isäs kommentteja.Mun mielestä on pääasia että kerroet tuosta jollekin jotta elämäsi ei olisi vain isäsi kommenttien kuuntelemista.
Minulla on "äidin" kanssa sama juttu, (")isä(") on kokoajan töissä. Tiedän, että se on laiha lohtu, mutta ei ole muuta mahdollisuutta kuin odottaa, että muutat omaan kämppään.