haluaisitte että teille sattuisi jotain kamalaa? Ette kuitenkaan halua kuolla ettekä mitään jalkoja irti tai muuta vastaavaa, mutta vahinkoa mihin ei menehdy? Kuten kyyn pureman? En tajua mutta minua kiehtoo vaarat ja riskit.. :S Olenko mielestänne ihan bimbo?
Onko teistä joskus tuntunut
et-tä....
8538
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Ehkä vähän pimpolta kuullostaa. Oletko miettinyt että ehkä haluat vain huomiota?
Kyllä. päiväittäinkin. oonkin miettinyt onko normaalia? ite viel ajattelen ja tunnen et haluisin olla mukana jossai esim. luonnon katastrofissa ja olen myös aina halunnut kuolla jollain muulla tapaa kui vanhuuteen. Ja aina, kun tapahtuu jokin suuri luonnon katastrofi kuvittelen olevani siinä mukana. tietty ajattelen muitakin asioita, mut tää taitaa olla jo vakituista.iskee aina sellane jännittävä fiilis ku noita ajattelee tai kuvittelee...
Tuntuu joo.Mutta ei enää niin useasti.
Mä oon vaan ajatellu et sitte sais ite tietää et kuin moni on huolisaan.
Mut sitte ku tarkemmin ajattelee..
onko siinä mitään järkeä saada ihmiset "itkemään sun perään" jos oisit ollu vaikka auto-onnettomuudessa?
Onhan siinä yhdenlainen viehättävyys mutta enemmän tuo näyttää siltä että haluat huomiota.
VINKKI:
Saat erialista huomitoa kun menet vaikka baariin erikoinen hattu päässä. Tee se kuitenkin coolisti ettet munaa itteäs kaikkien edessä. tai jotain,en minä tiedä. Käytä päätäs! ei kirjaimellisesti!
...mutta minusta tuntuu välillä ihan samalta. Siihen asti ainakin, kunnes jotain sitten tapahtui.
Eturistisiteet hajosivat jiujitsutreeneissä. Nyt on käyty läpi leikkaus ja kuntoutusta on jäljellä vaivainen vuosi. Leikkauksesta on siis kuukausi. Vammasta muutama. Kivaltahan se kipu tuntui, mutta nyt vituttaa, kun en pääse vetämään alkeiskurssia enkä treenaamaan.
...tappeluakin olisin kaivannut terveenä. Kyllä silti olen yhä aika temperamenttinen. Tirvaisin baarissa yhtä lähentelijää turpaan... Haha!
en ole huomion perään. tai siis olen ja en. mutta se ei ole pääsyy. minua viehättää kaikki vieras... en ole kohdannut elämäni aikana mitään tuollaista niin siksi minua viehättää tuo. siksi haluan, että minulle tapahtuu jotain kamalaa. minusta tuntuu, että elämä ei ole elämää jos ei ole riskejä ja toivoa siitä, että jotain tapahtuu. mutta minulle on turha toivoa yhtään mitään. kukaan ei pääse minusta eroon, ennenkuin aika minut syö. minulta ei edes kynsi lohkea, saati sitten kuolema. :o kyllä toki olen onnellinen, että olen säästynyt niin paljolta, mutta silti tuntuu että elämästäni puuttuu jotain...
eihän elämä ole mitää ilman riskejä!
olen ihastunut luokan yhteen tyttöön. olen ajatellut
kauan, että jos esim. koulumme pihalle ajais joku hullu autolla, ja vaikka tönäisisin kyseisen tytön pois auton tieltä, ja ite jäisin alle, mitäköhän se tyttö ajattelis?
joskus tietä ylittäessä kuvittelen (toivon) et mitä jos auto ajais suoraan päälle tai jtn... mut sit aattelen seuraamuksia niiku OIKEESTI eikä se enää tunnukkaa nii hyvälle idealle...