Psykoterapeutiksi

Mitään kovin lyhyttä tietä tuskin on, etenkään kun sinulla ei ole mitään aikaisempaa sopivaa koulutusta, jonka pohjalta ponnistaa. Yliopistoputki ei tietääkseni ole ainoa keino saada haluamasi titteli, mutta se on varmasti silti suorin, varmin ja selkein. Ilman pohjakoulutusta saatat muussa tapauksessa joutua kikkailemaan melko paljon; epäilen myös, että opintokustannukset eivät ole yhtään sen halvempia muuta tietä kulkemalla. Useat sellaiset erikoiskurssitukset sun muut opintopolut, jotka omalta osaltaan todella edesauttavat Kelan tunnustamaksi psykoterapeutiksi tulemista, ovat kalliita ja hyvin pitkälle omakustanteisia, sillä ne harvemmin (jos koskaan) kuuluvat osana mihinkään tutkintoon -- yleensä niihinkin toivotaan/vaaditaan jonkinlaista pohjakoulutusta tai sopivaa työhistoriaa.

Teitä psykoterapeutiksi on kuitenkin monia: suosittelisin sinulle esimerkiksi työvoimatoimiston ammantinvalinta- ja urasuunnittelupalveluita, jotka ovat ilmaisia.

Hyvin monessa ammatissa voi nykyään auttaa ja tukea ongelmatilanteisiin joutuneita kanssaihmisiä. Ota myös muita vaihtoehtoja huomioon, esimerkiksi toimintaterapia yms. Saattaa myös olla, että sinulla on psykoterapiasta sekä sisällöllisesti että työnä virheellinen käsitys, jos pyskoterapia sinänsä kiinnostaa, mutta psykologian opiskelu ei. Jos olen väärässä ja psykologia kiinnostaa tieteenalana mutta kertynyt ikä kauhistuttaa, niin hus siitä pääsykokeisiin valmistautumaan. Ei yliopistolla ole pelkästään vasta lukiosta tulleita nuoria, ja monet tekevät töitä opiskelun ohessa.
Et ole vanhus; teit minkälaisen suunnitelman tahansa, ehdit tehdä vielä kauan itsellesi mielekästä työtä ihmisten parissa. Opiskeluaika on vain välivaihe oli se minkäpituinen ajanjakso tahansa, siksi kannattaa suoria iästään huolimatta juuri sinne minne haluaa, eikä yrittää kuroa kulunutta aikaa kiinni epävarmoin keinoin.