( kirjoitettu 21.12.06 1:22 – 1:56 )
Rakkaus on niin kuin meri:
tyrskyihin vajosimme,
vaahtopäät kantoivat meitä -
ratsastimme aallonharjalla
Täysikuun loisteessa
aina tuoreena pärskähteli
ja sykki meri,
virvoittaen sydämemme
Mitä sanon
- -
Kun meri on haihtunut
pilvet kantavat vettä
Sataakseen kaiken alas
jossain muualla, toisille
Annan sinun mennä enkä pelkää
että löydät rakkauden
jossain
Se ei ole minulta pois
Kaikki mitä pitelen ja kosketan
on elämäni,
myös kaipaus, pettymys -
kipeä ikäväni
Miksi väistäisin niitä
Ei vesi katoa
vaikka kuljen kuivassa maassa,
meri on olemassa, ja niin kauan kuin voin iloita
että se on toisille, saan rakastaa
Katso, rakkaudella
Rakkaudella on
monenlaiset kasvot
Täysikuu ja meren tyrskyt ei ole
koko kuva
- -
Vaikka kuljen kuivassa maassa
sydämessäni on lähde,
pulppuaa kostuttaen kipeää sieluani,
kun saatan sinua hyväntahtoisin ajatuksin
Satakoon taivas yllesi rakkauden valtameren
ja kuplivat tyrskyt,
onnelliset vaahtopäät, siellä ratsastakaa
Niin - se ei ole minulta pois
Toivon sinulle hyvää
- -
Nyt suljen sydämeni katseiltasi,
kuljen polkuani sisämaassa
En tahdo ottaa sellaista
mikä ei kuulu minulle
En pitkitä eron kipua, hyväksy:
meri ei ole meille, ei enää
Rakkaus on niin kuin meri:
tyrskyihin vajosimme,
vaahtopäät kantoivat meitä -
ratsastimme aallonharjalla
Täysikuun loisteessa
aina tuoreena pärskähteli
ja sykki meri,
virvoittaen sydämemme
Mitä sanon
- -
Kun meri on haihtunut
pilvet kantavat vettä
Sataakseen kaiken alas
jossain muualla, toisille
Annan sinun mennä enkä pelkää
että löydät rakkauden
jossain
Se ei ole minulta pois
Kaikki mitä pitelen ja kosketan
on elämäni,
myös kaipaus, pettymys -
kipeä ikäväni
Miksi väistäisin niitä
Ei vesi katoa
vaikka kuljen kuivassa maassa,
meri on olemassa, ja niin kauan kuin voin iloita
että se on toisille, saan rakastaa
Katso, rakkaudella
Rakkaudella on
monenlaiset kasvot
Täysikuu ja meren tyrskyt ei ole
koko kuva
- -
Vaikka kuljen kuivassa maassa
sydämessäni on lähde,
pulppuaa kostuttaen kipeää sieluani,
kun saatan sinua hyväntahtoisin ajatuksin
Satakoon taivas yllesi rakkauden valtameren
ja kuplivat tyrskyt,
onnelliset vaahtopäät, siellä ratsastakaa
Niin - se ei ole minulta pois
Toivon sinulle hyvää
- -
Nyt suljen sydämeni katseiltasi,
kuljen polkuani sisämaassa
En tahdo ottaa sellaista
mikä ei kuulu minulle
En pitkitä eron kipua, hyväksy:
meri ei ole meille, ei enää
Vastaukset 2
Vanhimmat
ja kuvaa täysin mun tämänhetkistä olotilaa. kiitos tästä runosta, se tulee suoraan sydämestä (minunkin)
En osaa sanoa tuliko runo suoraan sydämestäni. Ei ehkä sillä tavalla. Että tuollainen kokemus ja ajattelu just runon tekohetkellä olisi omassa elämässä ollut päällä. Ei.
Kyseisen runon kirjoittaminen oli enemmän älyllinen kuin tunteellinen tapahtuma. Siitä huolimatta runossa on paljon totta, kuvattu olotila itselleni tuttu. Yleensäkin mun on vaikea kirjoittaa omasta tunnekokemuksesta tai olotilasta silloin kun se on päällä, koska koen että kirjoittaessa jotenkin vääristäisin sen, alkaisin kuvata jotakin joka ei sitten enää ole se mitä kuvataan. Ajattelen näet että kuva ja sen kohde eivät koskaan voi olla identtiset. Asioista on helpompi kirjoittaa jälkeenpäin ja fiktiivisellä tasolla, koska silloin voi käyttää kokemuksiaan, muistojaan ja aistimuksiaan materiaalina muotoillen kuvia (tunteista ja kokemuksista) puhtaasti eläytymisen ja kuvittelun kautta, pyrkimättä dokumentoimaan elämää. Näin siis minulla.
Suuri osa runoistani onkin varsin kompleksisia ja itselleni ne kertoo enemmän tai ainakin yhtä paljon sanoista, kuin siitä mitä sanat kuvaavat tai näyttävät kuvaavan; en niinkään kirjoita tapahtumia ja kuvia, kirjoitan sanoja, sanoja joita usein ikäänkuin hämmentyneenä sitten tarkastelen, itsekin ihmetellen niiden luomia tapahtumia ja kuvasarjoja, sanojen ilmaisuvoimaa, illuusioiden tehokkuutta.
:-)
Jos käyttäisin asteikkoa 1 - 10 arvioiden mikä runoni on "vain runo" (100% fiktiivinen sanapeli vailla minkäänlaista henkilökohtaista todellisuuspohjaa = 1) ja mikä sen hetkisen tai aiemmin elämässäni tapahtuneen tapahtuman, tunteen, olotilan tai ajattelun mahdollisimman tarkka kuvaus (omaelämäkerrallinen dokumentointi = 10) niin tää runo vois olla 9. Samaa asteikkoa käyttäen runo "Lilian" on 10.
Arviointi on kyllä vaikeaa koska fiktiivinen sanapeli ja oman elämän tapahtumat limittyy usein. Samassa runossa voi joskus olla läsnä kumpikin ääripää.
No niin. Tämänkertaisessa runossa siis oli yllättävän paljon omaa kokemusmaailmaa.
Toivotan sinulle kaikkea hyvää.
Rehellisyyttä itselle ja elämälle. Voi hyvin.
* *
Ei vesi katoa
vaikka kuljen kuivassa maassa,
meri on olemassa, ja niin kauan kuin voin iloita
että se on toisille, saan rakastaa
Katso, rakkaudella
Rakkaudella on
monenlaiset kasvot
Täysikuu ja meren tyrskyt ei ole
koko kuva
Vaikka kuljen kuivassa maassa
sydämessäni on lähde