Jouduimme pistämään tyttömme 1v9kk päiväkotiin väliaikaisesti olosuhteiden pakosta. Tyttö totutteli reilun viikon vanhemman kanssa ja sitten itsenäisesti lyhyillä päivillä. Tyttö menee aamuisin reippaasti hoitoon, mutta kun vanhempi lähtee, tyttö alkaa itkeä, mikä nyt on hyvinkin normaalia. Mutta mielestäni se ei ole normaalia, että tytön annetaan yksin itkeä eikä kukaan ota syliin. Vanhemmat ovat seuranneet ikkunasta tapahtumia ja kukaan ei todellakaan millään tavalla lohduta. Tyttö ei ole lainkaan uhmakas tilantessa vaan ihan pohjattoman surullinen. Haluaisin kysyä, että mitä ohjeita tällaisissa tilanteissa on? Luulisi, että sopeutuminen olisi helpompaa, jos aikuinen alussa antaisi tukea ja houkuttelisi mukaan... Tiedän, et
annetaanko itkeä?
lohdutuskäytäntö
51080
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Siis tiedän, että hoitajilla on kädet täynnä töitä, mutta tuolla hetkellä kaiki muut lapset ja aikuiset istuivat levollisesti toisessa huoneessa. En ymmärrä, miksi tyttöä ei haettu mukaan. Yhsi hoitajista kävi katsomassa, että tyttö itkee yksin, mutta ei siis ottanut muiden luokse. Uusi paikka nimittäin vähän vielä pelottaa eikä tyttö itse uskaltanut mennä sinne, missä muut olivat. No niin, tuntuu todella pahalta. Kertoisitteko, ammattilaiset, miten näissä tilanteissa normaalisti toimitaan?
auki lähtiessäsi tarhasta.
Minäpä vastaavassa tilanteessa sain, ja lapsi huomioitiin toivotulla tavalla.
Suosittelen Sinulle kommunikaatio kurssia/tilanne tajun terästämistä.
Itsellä on kyllä tapana ottaa lapsi syliin ja kiinnittää lapsen huomio johonkin muuhun, jotta itku unohtuu. Mutta on minulla ollut hoidossa sellaisiakin lapsia, jotka ovat alussa syliin ottaessa raivostuneet ja itku on muuttunut suoranaiseksi huudoksi. Niissä tapauksissa olen antanut lapsen olla hieman etäämmällä ja ollut lapsen läsnä. Yleensä niissä tapauksissa on käynyt joko niin, että lapsi on itse valmis tulemaan sittenkin syliin ja rauhoittuu tai sitten saan hänen mielenkiinnon heräämään jotain leikkiä kohtaan tms. Yksin itkemään jättämistä en kyllä ymmärrä missään tilanteessa kun nuin pieni lapsi on aloittamassa hoidon. Mielestäni teidän olisi hyvä ottaa hoitopaikassa puheeksi, että toivoisitte että lapsenne saisi mahdollisimman paljon ainakin nyt alussa syliä ja lohtua jne. jos hänellä on paha mieli, itkee jne. Tiedän että meitä hoitajiakin on moneksi, mutta vanhemmalla on oikeus sanoa mielipiteensä ja meidän kasvattajien tulisi kunnioittaa sitä ja toimia vanhemman toiveen mukaan jos nyt järjen rajoissa kuitenkin pysytään.
Olen kahden lapsen äiti ja huomaan juuri sen lasten eron. Esikoiselleni on surun hetkellä kelvannut muukin syli, mutta kuopus on vieraiden aikuisten sylistä ahdistunut vain enemmän. Hänen kohdallaan hän on itkenyt yksin itkunsa ja lähtenyt sitten muiden mukaan leikkimään kun on päässyt ikävänsä yli. Ensimmäisinä hoitopäivinään hän oli itkeskellyt ja hoitaja oli pidellyt sylissä lähes koko päivän, ilman rauhoittavaa vaikutusta. Annoin neuvoksi että antaa itkeä, hoitaja oli vähän ihmeissään mutta sanoi että oli tepsinyt hyvin, niin lapset ovat erilaisia, sinä tunnet oman lapsesi parhaiten niin kehotan juttelemaan hoitajien kanssa.
kotiin yksityisen hoidon tuella, kun kerta on toinenkin lapsi. Siihen voi pyytää jonkun toisen perheen lapsetkin hoitoon, niin hoitaja saa paremman palkan. Vaikka vuoroviikoin olisitte jomman kumman kotona? Sais lapsetkin nukkua joka toinen viikko pitempään, eikä tarttis lähtä raijautuun hoitoon. Vanhemmillekkin se on mukavempaa.