Jotenkin nettaillessaan toivoisin, että olisi sellainen suomalaisista kirjailijoista yhtenäinen sivusto.
Kaikki on jotenkin niin silppuna ja sivustot jotenkin onnettomia, tietysti poikkeuksiakin on. Hyvä sivusto, jotka olen löytänyt on mielestäni esim. kirjailijoilla Ilkka Remes ja Tommy Tabermann.
Onkos Teillä hyvistä esimerkkejä?
¤
6.1. Hesarissa oli Sofi Oksasen haastattelu, jossa hän toteaa, että ”suomalaisille kirjailijoille ei tunnu riittävän mikään. He eivät ole tyytyväisiä, jos saavat hyvät kritiikit, he ovat hyvin tyytymättömiä huonoihin kritiikkeihin ja erittäin tyytymättömiä, jos eivät saa kritiikkiä ollenkaan.”
ja jatkuu:
”Jos saa hyvän kritiikin, ei välttämättä saa naamaansa televisioon. Jos saa naaman televisioon, ei saa välttämättä hyvää kritiikkiä. Tai on väärinymmärretty eikä saa apurahoja. Jos kirja myy, se ei myy tarpeeksi hyvin. Semmoista pakettia, johon kirjailijat olisivat tyytyväisiä, ei tunnu olevan olemassakaan”, Oksanen päättelee. ”Pitäisi riittää, että saa hyvän kritiikin. Tai paljon lukijoita. Kaikki eivät voi saada kaikkea.”
”Kuitenkin kirjailijan tehtävä on kertoa maailmasta asioita ja näyttää uusia maailmoita. Se taas ei liity näihin asioihin mitenkään.”
(tämä on siis otettu suoraan Hesarista)
¤
Sellainen käsitys tämänkin lehtiartikkelin luettuani taas vahvistui, että supisuomalainen kirjailija ikäänkuin odottaa ikuisesti että hänet kaivetaan omasta pöytälaatikostaan kaapin päälle.
On se niin vaikeeta!
Miksi supisuomalaisille aina tuppaa käymään niin, että vain joku muualta tänne rantautunut Taiteilija uskaltaa olla esillä ja sanoa miten asiat ovat (esim. Roman Schatz ja Sofi Oksanen). Ja me kaikki supisuomalaiset vaikenemme ja jupisemme peräkamareissamme, sätimme välillä lämpimiksemme suomenruotsalaisia, jotka onneksi viisvälittävät ja uivat edelleen ankkalammikoissaan kepeästi naureskellen ja kirjoittavat vuosi toisensa jälkeen hyviä opuksiaan.
On se niin väärin!
Sillä me luemme iänikuisesti vain Kalevalaa, Tuntematonta sotilasta, Päätaloa ja Hietamiestä.
Juups.
Siis kuka lukee enää suomalaisia kirjoja? Paljonko sitä Westön Missä kuljimme kerran myytiin? Entäs ne muut bestsellerit viime vuodelta?
Kaikki on jotenkin niin silppuna ja sivustot jotenkin onnettomia, tietysti poikkeuksiakin on. Hyvä sivusto, jotka olen löytänyt on mielestäni esim. kirjailijoilla Ilkka Remes ja Tommy Tabermann.
Onkos Teillä hyvistä esimerkkejä?
¤
6.1. Hesarissa oli Sofi Oksasen haastattelu, jossa hän toteaa, että ”suomalaisille kirjailijoille ei tunnu riittävän mikään. He eivät ole tyytyväisiä, jos saavat hyvät kritiikit, he ovat hyvin tyytymättömiä huonoihin kritiikkeihin ja erittäin tyytymättömiä, jos eivät saa kritiikkiä ollenkaan.”
ja jatkuu:
”Jos saa hyvän kritiikin, ei välttämättä saa naamaansa televisioon. Jos saa naaman televisioon, ei saa välttämättä hyvää kritiikkiä. Tai on väärinymmärretty eikä saa apurahoja. Jos kirja myy, se ei myy tarpeeksi hyvin. Semmoista pakettia, johon kirjailijat olisivat tyytyväisiä, ei tunnu olevan olemassakaan”, Oksanen päättelee. ”Pitäisi riittää, että saa hyvän kritiikin. Tai paljon lukijoita. Kaikki eivät voi saada kaikkea.”
”Kuitenkin kirjailijan tehtävä on kertoa maailmasta asioita ja näyttää uusia maailmoita. Se taas ei liity näihin asioihin mitenkään.”
(tämä on siis otettu suoraan Hesarista)
¤
Sellainen käsitys tämänkin lehtiartikkelin luettuani taas vahvistui, että supisuomalainen kirjailija ikäänkuin odottaa ikuisesti että hänet kaivetaan omasta pöytälaatikostaan kaapin päälle.
On se niin vaikeeta!
Miksi supisuomalaisille aina tuppaa käymään niin, että vain joku muualta tänne rantautunut Taiteilija uskaltaa olla esillä ja sanoa miten asiat ovat (esim. Roman Schatz ja Sofi Oksanen). Ja me kaikki supisuomalaiset vaikenemme ja jupisemme peräkamareissamme, sätimme välillä lämpimiksemme suomenruotsalaisia, jotka onneksi viisvälittävät ja uivat edelleen ankkalammikoissaan kepeästi naureskellen ja kirjoittavat vuosi toisensa jälkeen hyviä opuksiaan.
On se niin väärin!
Sillä me luemme iänikuisesti vain Kalevalaa, Tuntematonta sotilasta, Päätaloa ja Hietamiestä.
Juups.
Siis kuka lukee enää suomalaisia kirjoja? Paljonko sitä Westön Missä kuljimme kerran myytiin? Entäs ne muut bestsellerit viime vuodelta?
Vastaukset 29
Vanhimmat
Tulisin mielelläni pois pöytälaatikosta, mutta lääkäriksikin pääsee helpommin kuin kirjailijaksi. Täällä on vedetty sellainen "rautaesirippu" julkaisun eteen, ettei uusia tekstejä saa kirveelläkään kansien väliin.
Joku kirjailija sanoi, että kirjoitti kirjaansa kuusi vuotta. Kyllä siinä ajassa ehtii unohtaa syömisen , jos ei ole mitään kunnon tuloja, koska apurahoja saavat vain ne joilla on jo jotain näyttöä.
Omakustanne ei ole ratkaisu, ainakaan minulle.Siis taon tietokonettani ja ostan isoja kirjekuoria, kustantamot, vapiskaa......
Rakas työtoverini
Olen valitettavasti kepeästi kelluvien yhdyskuntajäsenieni kanssa sitä yhteistä mieltä että sinun haulikkosi piiput rannalla osoittavat aivan vääriin kohteisiin.
On sinänsä aivan totta, että me emme ole monista syytöksistä huolimatta kovinkaan sisäsiittoisia, saati harrastaisimme sen suuremmin bakkanaalisia kesäorgioita tai laulaisimme tyhmiä juomalaulujamme muualla kuin ryhmäsuihkussa rapu kädessämme - toisessa kädessä Westö.
En ole koskaan lajikumppanieni tavoin ymmärtänyt sitä tosiasiaa, että suomenruotsalainen vähemmistö voisi aiheuttaa muutamalla briljantilla teoksella per vuosi niin suuren haloon suomenniemen valtaväestössä, että jopa kaltaiseni ihminen saa siitä mätkyjä ja joutuu laskemaan vesille omansa näköisen muoviankan lampeen jottei tulisi ammutuksi radikaalin valtaväestön vähemmistön toimesta.
Oma vähemmistömme kaukaisessa körttimaassa ei tiedä kuka Westö edes on. Siinä mielessä kansakunnat kokonaisuudessaan ovat mielestäni kaapissa ja piironginlaatikossa, eivät suinkaan kirjailijat tai sellaisiksi pyrkivät.
Siis huolimatta sieluani hivelevästä eskapismistasi, minä suosittelen tussauttamaan ensin oman kaappisi hajalle.
Tosin en näe millaan muotoa sen olevan milläänlailla ajankohtaista, kiireellisen akuuttia tai edes pitkäkantoisen tarpeellista. Mutta minä katson aina saavutukseksi sitä että jokin hajoaa.
Niin vaikeaa on iskeä särmää
omaan perintökaappiini.
Ja lisään, koska hiljaa en kykene olemaan että, eikö se ole suloista kun ihmisentaimi yrittää käsitellä asioita joista ei tiedä tuon taivaallista ja yrittää tehdä tuon niin, ettemme me näkisi kuinka tietämätön hän naiiviudessaan on.
Me emme sisäsiitostuneet monista yrityksistä huolimatta, me erkanimme ja kulkeuduimme omille aalloille, omien murheidemme ääreen tutkimaan kukin omia totuuksiamme.
Mitä tulee suomalaisuuteen, suomenruotsalaisuuteen tai ruotsinsuomalaisuuteen, olen sitä mieltä että viimeksi mainittujen joukossa ovat ne suomettuneimmat ihmiset, tosin arkipäivästä tai kulttuuri-ilmastostamme heillä ei ole kokemuspohjaista tietoa.
Valtaväestö sanana on kummallinen, onko suomessa edes valtaväestöä? Emmekö me surkeat kulkijat kukin kuulu vähemmistöihin, edes heimorajojen yli emme pysty kurkottamaan ja tuntemaan yhteenkuuluvuutta.
Saavutus on sekin että jotain hajoaa, vain noin päästään irti aikansa eläneestä.
Olen täysin samaa mieltä sanan "valtaväestö" onnahtelusta. Valtiomme punakynällä piirretyt rajat pitävät sisällään lukuisia heimoja, kansallisuuksia ja mitä kummallisempia geenejä, sukunimiä ja naamanvirneitä. Ja tätä kaikkea pitää yllä yleinen nurina ja nurkkakuntaisuus.
Joten lakkaan puhaltamasta ilmaa rannalla makaavaan sanaruumiiseen, koska se on abstraktio enkä löydä siitä päätä enkä häntää.
On sinänsä ikävää että löydän päästäni näitä kaikenkyllästäviä klisheitä ja viljelen niitä täällä kuin olisin jotenkin sanattomalla pellolla leivänpuutteessa. Asia on aivan sama kuin heittelisi pellolle kiviä ja toivoisi kevääksi kasaa sellaisia muistomerkiksi todella suurille ajatuksilleen.
Paljastan tässä samalla myös oman heimorasistisen puoleni, sillä olen ruokkinut sitä hyvin pitkään ja rakkaudella ja saanut sen kukoistamaan juuri mukavasti ensi kesäksi.
Olen nimittäin ajatellut paljon ryhtyä humaaniksi rasistiksi.
Tämä toinen huomiosi, tämä joka koski ruotsinsuomalaisten tapaa unohtaa kaikki hyvä ja poimia epäkelpo, on vähän sama asia kuin valita aseet joilla puolustaa sitä vähää jonka valitsi.
Tämä on luultavasti vain ja ainoastaan mennyt markkinavoimataloudellinen tragedia, sillä ruotsinsuomalaiset ovat niin hajanainen joukko tänään etten löydä heille juuri mitään yhteistä nimittäjää.
En edes löytänyt heitä enää Tukholmasta jossa vietimme joulun. Olivat kuulemma menneet Kanarialle.
Olemme pellolla sanoinemme, itse tongin mielelläni kuraisia, tunkkaiselle turpeelle tuoksuvia ojapattereita, koskei routaa tänä vuonna lainkaan näytä tulevan ja jopa kastemadot pysyvät virkeinä tammikuun lämpöaallossa.
Ruotsinsuomalaisia on turha enää etsiä Tukholmasta, valtaosa heistä ikääntyi ja palasi kotikonnuilleen hiukan ulkokultautuneena, osa heistä jotka syntyivät vieraan maan kamaralla suomalaisista vanhemmista tuli nuoruuden innossa ja suomirakkaudessa suomen armeijaan, rakastui ja jäi isiensä maalle, ymmärtämättä miksi suomen lippu ei liehukkaan joka salossa, muina liputuspäivinä kuin juhannuksena ja tuolloinkin on tusinanverran juhlijoita jotka eivät ymmärrä että lippu pitäisi kerätä salosta ennen kuin kolmenpäivän juomingit päättyvät.
Mutta ovatko paluumuuttajat suomalaisia vai ruotsinsuomalaisia vai pitäisikö noille kahdenmaan kulkijoille keksiä joku kuvaavampi nimitys, heitä on paljon, nimetöntä populaatiota joka jollain tavoin tulisi yhteen liittää, edes sanalla.
Humaani rasisti ajatuksesi on kiehtova, ketä kohtaan ajattelit rasistiset ajatuksesi kilpistää? vai kohdennatko tuon antipatian kaikkia itsestäsi poikkeavia kohtaan?
Luultavasti teen itse juuri noin, vaikka pyrinkin peittämään tuon kummallisen tunteen viehättävään hymyyn ja teräviin sanoihin joilla todentaisin etten ajattelisi kuten vastapuoli näkee minun ajattelevan, vaan että tuon lähimmäisrasismin takana olisi joku syvä psykologinen syy.
Hyvä hännän etsijä, jos me jatkaisimme keskusteluamme tuumaakaan pidemmälle uskon ettemme enää edes itse ymmärtäisi sanojemme syvintä sanomaa, joten ehkä tälläkin kertaa jätämme pohdintamme puolitiehen, roikkumaan kuin kapisen rakin raadon aitan seinustalle, kukaan ei ymmärrä miksi sen tapoimme tai miksi emme sitä haudanneet.
Mutta emmehän me voideet lapioida multaa jonkin sellaisen päälle joka kerran näki elämän. Se olisi jotenkin liian lohdutonta.
Hyvä pääsi hukannut, luettuani koskettavan viestisi, uskaltaudun näin julkisen julkeasti päättelemään puolestanne, että Te tarvitsette elämäänne uutta ideologiasta päättömyyttä, jonka porvarilliselle charmille vetävät vertoja vain oppisuuntaukset humanistinen rasismi, chauvinistinen kulttuurirelativismi sekä fasistinen rauhanliike.
Liittykää siis toki jäseneksi empaattiseen tunteiluun perustuvaan vihakulttiimme, jonka suorittamat rikokset ihmiskuntaa vastaavat pohjaavat poikkeuksetta suurisydämiseen tunteiluun yhdistettynä tieteellis-rationaaliseen päättelyyn.
Kannustamme Teitä tekemään oikean päätöksen päättämällä päättömän eksistenssinne liittymällä osaksi lempeää vihaideologiaamme, jonka terävin kärki kohdistuu diskriminoimatta kaikkeen olemassa olevaan, josta emme pidä. Kaltaisenne terävä pää on aina tervetullut lisä kasvaviin riveihimme.
T: Järjestön virallinen Ylin Päälle Päsmäri, Kaikkeuden Keskipiste, joka tunnetaan myös juhlallisella arvonimellä Niilo
Harmikseni en löytänyt menyystä Darwinististä Luterilaisuutta. No, en ole kovinkaan masentuvaa sorttia, sillä elämän kukkatarhassa vaeltelu sujuu vallan mainiosti muutamalla nenätuubilla Zyrteckiä ja paketillisella Nessua.
Eräs asia minua kuitenkin hieman huoletti läpiterävässä kommentoinnissasi, nimittäin se ettet ollenkaan ottanut huomioon ihmisten trendihimokkuutta.
Minä en vain voi vastustaa kiusausta olla pop, juuri niin kuin kaikki muutkin haluavat olla. Ehkä minussa sittenkin virtaa apinoiden verta, vaikka sen myöntäminen onkin minulle ylenpalttisen vaikeaa, koska olen lapsesta saakka luullut kuuluvani taivaallisiin sotajoukkoihin.
Saakeli soikoon, kielipelissäni on porsaan mentävä reikä, jonka tukit samalla pieteetillä kuin pikkujulmuri liiskaa suruvaipan seinähirsiä vasten. Koska nenäni haistaa vain paskansävyjä, olen pulassa. Ach, jos valonarat silmäni vain huomaisivat edes yhden niistä miljoonista heikoista signaaleista, jotka viestivät huomisen trendeistä tarkkasilmäiselle jo tänään! Valitettavasti olen tullut kovin värisokeaksi liityttyäni humaanien rasistien kirjavaan joukkoon ja lisäksi karsastan niin kuin vain voi mies joka on kasvanut kieroon.
Silti julkean esittää mikä juuri nyt on pop sekä in ideologioiden alati uudistuvalla kentällä. Kuuminta hottia on oltava kuoleman tuomion väkivaltainen vastustaminen (eli KTVV), sekä omaan omaisuuteen kohdistuva egoterrorismi (luontevasti OOKE). Sen on oltava totuus, koska olen sitä mieltä ja miksi muka olisin, jos ei olisi totta?
t: Eilispäivän Niilo, tulevaisuuden Toivo, joka tänään kantaa juhlallista arvonimeä Vesa (Vallankumoukset Ei Syö Aikuisia).
Lyödäänkö vetoa että kalsarikännäämisestä ja vuokrayksiöön sulkeutuneesta itsetutkiskelusta tulee samanhajuinen vallankumouksellinen trendi kuin se oli niille lukuisille amerikkalaisille filmitähdille jotka muutama vuosi sitten lähtivät etsimään itseään Tiibetistä, ja löysivät kuukauden kuluttua vain kirppuja housuistaan ja turbaaninriekaleet silmiltään.
Olen siis ryhtynyt hyökkäykseen kaikkea vastaan, sillä tällaisen sooloilun jälkeen tavoitettu kliimaksi edesauttaa ihmiskunnan kehitystä täysin hukkaan menneenä episodina sen kallisarvoisessa elinkaaressaan antamalla sille varaslähdön seuraavaan kiitolaukkaan.
Lyhenteet ovat outo ilmiö ajassa, lapset huutelevat toisilleen pelkkiä isoja kirjaimia. Kirosanat menettävät vähin erin merkityksensä, kuka enää jaksaisi huutaa "Vitun huora/homo" jos voi huutaa pelkän VH:n keskisormitehostein.
Pelottaako teitä koskaan mihin tämä kieli on menossa? Pitäisikö sanavarastomme haudata ikiroutaan, kuka enää lukee kirjoja jotka kuorrutamme korulausein, jos tarinan voi saada tekstiviestipituudessa lyhenteinä.
Pop
Mikä on pop? Sanana p o p on niin out, että paljastaa käyttäjänsä auttamatta kuusikymmenlukulaiseksi.
Onko niin ettemme koskaan hallitse nuorisomme kieltä täysi-ikäistyttyämme?
Se on semmonen ikkuna joka putkahtaa näytölle jos sitä ei sulje pois. Sillä on myös semmonen tarkotus että se kuvaa ihmistä joka putkahtelee esiin aina silloin kun sitä ei huvittaisi nähdä. Lisäksi sitä käytetään hyvin vittumoisten tilanteiden putkahtaessa eteen, esim. kun ratikkaan tulee tarkastajat ja istun siinä liputta pääsemättä haneen.
Yep
Mä en ole kovinkaan huolestunut kielen lyhentymisestä, sitä on harrastettu aina sellaisten tilanteiden kohdalla joissa on katsottu parhaimmaksi kieltä leikkaamalla joko lopettaa kokonaan puhe, tai sitten vain lisätä kyseisen ihmisen sanavarastoa viittomakieleen asti - jos on katsottu että tämä ei yllä siihen vaadittavaan kolmeenkymmeneentuhanteen sanaan jota voidaan pitää jonkinlaisena minimivaatimuksena kirjoittajalle.
Toisaalta en koskaan tule näkemään sitä päivää, missä jätän tyttäreni vapisemaan kaiteeseen menneen autonsa kanssa Lahdentielle vain siitä syystä että avunpyyntö oli tällainen:
Häläri
Vittu niillä on otsaa. Kääntäisivät rattia eikä mua.
Mitä täällä tapahtuu? CFC käy yksinpuhelua neljällä eri nimimerkillä?
Itse toivoisin kyllä vähän lyhennetympää versiota kaiken maailman jaaritteluista. Kirjallisuus ilman korulauseita, tai keskustelupalstan tekstit ainakin. Mulle on ainakin ihan sama onko suomen rajat vedetty punakynällä vai millä, mut tästä keskustelusta mä en saanu mitään selvää.
Ei varmaan ollu tarkoituskaan.
Mä tykkäisin nyt, ettei ne lyhenteet, akronyymit ja sen sellaiset uhkaa sitä ihteään, noin niin kuin oikeastaan missään lajissa, joten ollos huoleton. Tuppaa olemaan erilaista viestintää eri tarkoituksissa. Dostojevskikin käytti keskisormea silloin kun se sopi; sanojen loppuminen kun ei ole kiinni sanavaraston koosta vaan tempperamentin riittämisestä.
Kun tilataan rypälepommituksia kuusi metriä bunkkerista vasempaan, esittää ymmärrettävyys ymmärrettävästi kiistatonta pääosaa. Kun Kotro kärvistellee parisuhderaunioissaan kirjan verran, menee ilmaisuvoima sanamäärän edelle. Tuppaa muoto riippumaan ilmaisun tarkoitusperistä enemmän kuin muotosäännöistä ja se on ihan okei, ihan oikeesti.
Voi video, sitten biitlesin valkosen tuplaälpyn (joka oli super, ellei jopa laser), maailman kehitys on mennyt taaksepäin, eikä ole enää leipäkään leipää. Ja se on jetsulleen näin tai noin.
t: WG (kolme vuotta vaille kolkyt, yllättävää)
ja ystävämme kolmas on tässä, me kaikki olemme tässä, mutta sinä? Sinä et kuulu meihin joten et ymmärrä meitä, etkä koskaan voi etkä tule meitä ymmärtämään.
Ja se?! Se sinun on vain hyväksyttävä ja kestettävä.
Me olemme ja sitten olette te kaikki muut
Kun olin näillä sivuilla eka kerran, ajattelin, että kiva!!!!luulin löytäväni kunnon mielipiteitä ja ajatuksia, vinkkejä ym. Täällä sekoilee jos jonkinlaista sanojen sekoittajaa, joitten löpinöistä ei saa selvää, vaikka lukisi kuinka ajatuksella.
Ja luulevat vielä joskus julkaisevansa jotain. Voi hyvänen aika.
Ehkä teen niin kuin on neuvottu.
Katkaisen virran tietsikan nappulasta.
tajusin tuossa myöhemmin, että näinhän tässä on käynyt. Pahoittelen erehdystäni.
Muuten, inside-keskustelut vois käydä myös jossain muualla kuin yleisellä foorumilla.
Älä ole katkera, on niinkin että tämä nuhjuinen pikkunurkkaus on ainut paikka jossa joskus ohimennen törmäämme.
Aiheemme ovat yleismaailmallisia, ei pitäisi olla mahdotonta osallistua keskusteluun aiheestakin. Tälläinen itku ettei ymmärrä, on aina jotenkin niin suloista, mutta samaan aikaan nolostuttavan säälittävää. Eihän sitä tarvitse myöntää ettei ymmärrä, nakkaa vitsin väliin ja kokeilee miltä tuntuisi istua piirissä.
Vääriä kommentteja ei ole, on vain vääriä tapoja suhtautua asianosaisiin.
Se nappi on ihan oiva keksintö. Ei se että välillä höpisemme omiamme tarkoita ettemme osaisi jotain.
Tuohan näyttää katsoppa marita9999 itse miltä tuo näyttää?
Itket siinä ettet ymmärrä ja väität että koska sinä et ymmärrä täytyy olla kyse siitä ettemme me osaa?
Se että vain harvoin satumme kohdakkain vanhan leirinuotion ääreen ja aina kun tuikkaamme makkaratikkumme hiillokselle ja vaihdamme pari sanaa, teitä itkijöitä ilmestyy kuin tyhjästä selkiemme taakse.
Mistä te tulette? Missä te olette hetkinä kun me koluamme sanoinemme maailman meriä?
Mielipiteemme ja ajatuksemme ovat laajempia kuin teidän ymmärryksenne. Eikö ole harmittava asia? Julkaisun vetäminen tähänkin ketjuun on hassua, onko itseisarvo saada jotain julki, vai herättää näinkin paljon mielenkiintoa pelkällä läsnäololla. Käännän makkaraani nuotion yllä ja hymyilen sisäänpäin.
Ettekö ymmärrä jutun syvintä sisältöä? Ei ole sisäpiiriä, ei salakieltä, me vain törmäsimme, heitimme lauseita teidän kiusaksenne, niihin te tartutte, yrittäen ymmärtää jotain mitä niihin emme kätkeneet?
Repikää ja riuhtokaa.
Oliko kellään sinappia mukanaan? ja Jaffaa, nuotskimakkara kaipaa aina Jaffaa seurakseen.
Nämä seläntakana inisevät ovat itikoita.
Kohenna tulta ja ne katoavat.
Mutta musta kyllä tuntuu vähän siltä, että olin itse vielä pahempi silloin kun tietokoneita ei vielä edes ollutkaan.
blur
1. Miksi kirjoitat Suomen valtion nimen pienellä? Epäkunnioittavaa.
2. Asun Tukholmassa, mutta muutan kohta sisämaahan. Tukholma on ällöttävä paikka. Miten täällä voisi mikään toimia suomeksi? Edes kirjan kirjoittaminen? Suomenruotsalaiset tuntuvat valloittaneen terävine kyynärpäineen ja kovine rautakorkoineen nekin vähät kulttuuri-instituutiot, joita tääällä pitäisi olla pitämässä suomalaista kulttuuria yllä.
Ruotsin hallinto ei korviaan lotkauta, vaikka hyvin tietää, että suomenkielisiä on noin 250 000 ja suomea vähintään ymmärtäviä, ellei sujuvasti puhuvia, noin 460 000 viimeisen laskennan mukaan. Mitään kanavia ei ole eikä ole tulossakaan.
Sanomalehti kaatui megalomaniaansa. Yksi (1 kpl) kirjakauppa myy suomenkielistä kirjallisuutta, ellei lasketa nettikauppa AdLibristä.
Ruotsalaisissa istuu ääretön halveksunta suomalaista kulttuuria kohtaan. Suomen kieli on "niin vaikeaa, ei sitä voi opetella" - joten sen ei myöskään anneta olla esillä missään muodossa.
Nähtävästi sitten Suomen suomalaisetkin halveksivat meitä Ruotsissa asuvia suomalaisia. Kiitos vain tuesta.
Ruotsalaisten rinnalla häärivät suomenruotsalaiset suloisessa yhteisymmärryksessä ja pitävät huolta siitä, että suomen kieli pysyy pinnan alla.
Tukholman yliopiston saksan, baltian kielten ja suomen laitoksen suomen osasto ei tunnu tekevän yhtään mitään sekään suomen kielen nostamiseksi.
Suomi voisi yhtä hyvin olla toisella puolella maapalloa täältä Ruotsista katsoen.
3. Anteeksi, jos kuulostan katkeralta. En voi sille mitään. Aion jatkossakin kirjoittaa pöytälaatikkooni, suomeksi. Elleivät tuotokseni kelpaa julkaistavaksi, niin minkäs sille. Ainakin olen tuntenut kirjoittamiseni johdosta nautintoa.
Siis me suomalaiset, suomea puhuvat, täällä syntyneet, täällä ikämme asuneet, alamme vähin erin olla vähemmistö.
Perustan Tukholma tietoisuuteni siihen että puoli sukuani sinne 60-70-luvuilla hilippasi töiden perään. Eikä tuo riitä, puolet puolesta tuli takaisin kun ikä antoi myöten, eli Ruotsin hyvillä eläkkeillä oli mukava elää 80-90-luvun Suomessa.
Eikä tuokaan riitä, sukuuni naitiin Tukholman kasvatti joka oli asunut ja eläny lapsuutensa siellä, mutta kaiken jälkeen tunsi Suomalaisuuden niin vahvasti veressään että palasi isiensä maille. (Myös lauma hänen ystäviään teki saman Suomettumisratkaisun nuoruuden huumassa)
Ne jotka eivät ole palanneet, he ovat Ruotsalaisia, puhuvat ruotsia ja unohtivat suomalaiset sukujuuret, puhuvat kyllä murtaen suomea sukuloidessaan, mutta vilkaisevat vaivihkaa Ruotsalaista siippaansa jottei tämä vain huomaa heidän kielitaistonsa käsittävän kolmekymmentä sanaa, ilman kielioppia.
Suomenkielen taito ei kai ole kielitaito, Ruotsin kriteerien mukaan, olisiko se "antitaito" (empatia/antipatia)
Olet siis Tukholmassa ja tuijotat isoja ja pieniä kirjaimia, sinulle Suomi on "the Suomi" meille se on vain maa jossa asumme, toki rakas ja arvokas, muttei itseisarvo joka tuntuisi jokaisella näppäimistön painalluksella sydämen syvyydessä.
Sanot että Ruotsalaiset halveksuvat Suomalaisia? ja käännät tuon hups keikkaa nurin että me tässä teitä halveksisimme jotka Ruotsiin katositte. Kyllä katkeruus on nyt saanut hiukan liikaa otetta sinusta.
Tule välillä käymään kotona. Suomi ei ole toisella puolen maapalloa, siinä se on Siljan matkan päässä kuten aina, kesällä Suomessa on kaunista, mutta näin talvella tämä alkaa muistuttaa yhä enemmän Tukholman talvea.
Olipa sinulta kumma kommentti. Ilmeisesti et tiedä asiasta yhtään mitään, kunhan hurpatat.
Kielentuntemuksesi lähenee nollaa, ellet nyt tahallasi tai pelkkää veemäisyyttäsi kirjoittanut noin huonoa suomea. Ei uskoisi, että asut Suomessa.
Päätän viestintäni kanssasi tähän, koska noin osaamattoman ja tietämättömän kanssa se lienee joka tapauksessa turhaa.
täällä avautuu jo laatikoita,
ja mitäköhän sitte tapahtuu
kun ne repsahtaa
KOKONAAN AUKI!!!!!!!!!!!??????????????????????
Odotellaan.
Olet niin suloinen naiviudessasi, on pakko tarjota valmiiksi paistettu makkara käteesi, jos tarjoaisin makkaran ja tikun, kadottasit kuitenki lihaisan pätkän hiillokseen ja itkuhan siitä.
Ei enää koskaan tapahdu mitään, sehän tässä hauskaa on, te odotatte, täpisette jännityksestä kuin kuusitoistakesäiset ensimmäistä olutlastia hakiessaan.
Ei tapahdu mitään, se mitä oli, meni jo.
Antaa kaikkien nuotioitten palaa. Menkää lähemmäs, toivotaan , että tuli tarttuu vaatteisiinne, nauttikaa nyt viimeinen makkaranne. Maailmanloppu tulee, ennenmmin kuin te kaikki tietävät makkaranpaistajat edes huomaattekaan.
Minun puolestani voitte jatkaa sekoilujanne, kun ei näytä olevan muutakaan tekemistä.
Laitetaan mielummin kaikki kaapit ja laatikot kiinni ja toivotaan että mänteimmät jää sinne ikiajoiksi.En aio itse jäädä, se on turha toivo.
Vitsi mun näyttö meni eilen ihan pimeeks enkä voinutkaan laittaa viestiä saati kommenttia, kun mikään ei toiminut.
Juu.
Tänään kyllä näköjään voi taas laittaa tikusta asiaa.
Ja tää saitti on kyllä
HYVÄ!!!
(Verratkaa vaikkapa Kiiltomadon keskusteluosioon.)
Siis ensinnäkin, musta on ihqua kun joku lupailee kaiken loppumista kivuliaalla tavalla, kun lempeitäkin vaihtoehtoja on. Siitä syntyy kuva sellaisesta sympaattisesta pienestä maailmasta, jonka murskaaminen on puolivillainen ilmoitusasia.
Mutta painavan asian pariin: Syövätkö kaikki maailmanlopun kurimukseen joutuneet samaa viimeistä makkaraa? Tuhoutuuko maailma itse asiassa juuri siksi, että makkarat ovat päässeet loppumaan? Suorittavatko viimeiset henkiin jääneet kristillisen tasajaon, vai käydäänkö lihatuotteesta kamppailu, joka huipentuu hurjaan pystypainiin?
Toinen kyssäri, kaappia kun ei saa säppeen sisäpuolelta, niin luuletko ettei siitä narahtaisi, jos tunkisi mäntit kaappiin ja jättäisi mätänemään, kun rikoksen selvittämiseen komennettu poliisi olisi pakostikin viksu (tai sitten hän selvittäisi tapausta kaapin sisältä)?
Niinku hä?
Eikö ole aina mukava huomata, että tämä palsta on pitkiä aikoja hipihiljainen ja kun tähän pysähtyy pohtimaan maailmankaikkeutta, ei mene kuin hetki ja joku itkee etteivät nämä asiat tänne kuulu, uhotaan ettei koskaan enää kurkata tämän oven taakse.
Kukaan ei osaa mitään ja itkuti itkuti itkuti
Mennään Tukholmaan oppimaan täydellistä kieltä.
Siis niinku?
Mikä on se pointti jolla te varikset tulette ronkkimaan meidän makkaroitamme, pysykää siellä oven ulkopuolella, tämä mikään ei ole tasoistanne keskustelua. Ette ymmärrä mistään mitään ja pahoitatte vain mielenne meidät tavatessanne.
Kuulumme ihmisiin joita ei ole pakko pitää kavereina, ihmisiin joita ei ole pakko tervehtiä kadulla kulkiessa.
Ja silti, te roikutte takkiemme hihoissa, yritätte ymmärtää jotain puheestamme, sekasortoisesta kielenkäytöstämme, ymmärtämättä että me olemme?! Ja sitten olette te.
Voi olla että kirjoitatte paremmin, ehkä osaatte enemmän, mutta teiltä puuttuu se "jokin" tässä pyörähtäessämme osaamme ärsyttää niin mukavasti että takerrutte kiinni takiaisina ruikuttamaan..
Huomaamatta että me jo teimme teihin vaikutuksen, kosketimme tunteitanne ja herätimme horteesta.
Kyse ei ole siitä mitä osaa, miten tuon osaamisen pystyy todistamaan. Kyse on siitä, että joka saa liikuteltua lukijan tunteita...