Mitä mieltä olette mummopuolen lastenhoidosta. Miehelläni on lastenlapsia, joita mielellään tuotaisi meille hoitoon. Olen vielä työelämässä ja minulla on omat huoleni ja kiireeni. Vaikka lapset tuodaan "isoisää katsomaan" käytännön lastenhoidon teen minä. Mieheni ei "ehdi". Olen kyllästynyt moiseen. Lasten vanhemmat ovat kiireisiä. Kotona ei jakseta olla, vaan aina menossa. Ja silloinhan tarvitaan lastenvahtia. Pidetään selviöna, että siellä jaksetaan hoitaa. Vanhemmat ovat ns. hyvinmenestyviä ja hyväpalkkaisia. Luulisi voivan palkata lastenvahti. Ei kai se isovanhemmuus häviä, vaikka "se isän vaimo" ei jaksa lapsia hoitaa.
Lastenhoidosta
Mummopuolikuu
7653
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Meilläpäin katsellaan tilannetta toiselta puolelta. Eli isäni vaimo on aivan myyty. Ottaisi lapset hoitoon koska vaan ja miten pitkäksi aikaa vaan...
Toisaalta vaimon isä ei taatusti ottaisi. Eikä kyllä hänen uusi naisystävänsäkään.
Eli olisiko kuitenkin niin että ihmisestä se on kiinni, kiinnostaako lastenhoito vai ei? Siitä miten läheisiksi ja "omiksi" nuo lapsenlapset kokee? Ei siinä biologinen isovanhemmuus taida paljoa painaa - ei muuten ilmeisesti miehesikään mitenkään innostunut aiheesta ole?
Mutta uskon, että lapsenlapsen vanhemmat haluavat vain lapsien olevan isoisänsä ja sinunkin kanssa. Onko miehesi halunnut lapsia luokseen? Jos on, niin sitten vaan lelut ja essu miehen kouraan, tekisi varmaan ihan hyvää hänellekin. Jos ei, niin sitten puhutte keskenänne asiasta ja kerrot ettet sinäkään ehtisi, sitten sen mukaan ilmoitatte. Ei sinun tarvitse olla ainoa jaksaja huushollissanne.
jo tälläkin tasolla syyllistää miehen lapsia! jo on aikoihin eletty! Kenenkään silmissä lapset ja lasten äidit ja nyt jo lastenlapset ei ole yhtään mitään!
pientä vainoharhaisuutta ja katkeruutta ilmassa??!!
lämmintä juotavaa ja mene vuoteeseen. Et näköjään osaa lukea tai olet muuten ihan vauhko. Vai kalahtiko jotain nilkkaan?
Vaikka lapset tuodaan "isoisää katsomaan" käytännön lastenhoidon teen minä. Mieheni ei "ehdi". Olen kyllästynyt moiseen.
Ja myös miehesi lasten kanssa tämä:
Pidetään selviöna, että siellä jaksetaan hoitaa.
Puhumalla ne asiat yleensä hoituu? Ei kannata kuitenkaan jyrätä omalla mielipiteellä yli, vaan esittää asdia hieman hienovaraisemmin. Kyllähän meillä kaikilla on jaksamisessamme raja.
juttele ennen kaikkea miehes kanssa. Yhteisestä arjesta ja yhteisen kodin käytöstä on keskusteltava.
Minulla sikäli kovin samantapainen tilanne, että miehellä lapsenlapsia, jotka kaipaavat välillä hoitoa. Minä olen miestäni paljon nuorempi, omat lapset teinejä, työ vaativaa ja haasteellista. Olemme sopineet niin että mies vastaa hoidontarvepyyntöihin; yleensä, mikäli suostuu näihin, menee lasten kotiin niitä hoitamaan. Meidän asuntoa asuttaa miehen lisäksi minä ja teinit eli meillä on ahdasta. Joskus jos mulle ja muuhun tilanteeseen sopii tulevat lapset meille. Joskus jopa yöksi, mutta ei koskaan ex tempore eikä jos meille muille ei sovi.
Minäkin tykkään lapsista, mutta rajansa on pidettävä. Ongelma ei ole lapsenlasten eikä miehen lasten, vaan lähinnä minun ja mieheni, tai teidän tapauksessa sinun ja miehesi välinen kommunikaatio ja työnjako. Meillä kyllä nykyään pysyy hommat hyvin hallinnassa, mutta on tätä viestintää vähän pitänyt harjoitella.