Sinä haluat lapsen, mutta miehesi ei vielä. Onko kokemuksia? Oletko tyytynyt miehesi päätökseen?
Sinä haluat lapsen...
mutta miehesi ei...
101162
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
puoli vuotta olen vauvoista puhunut miehelleni. yhdessä me ollaan asuttu n. vuosi. molemmat 20-v. ensin oli jyrkkä "ei" lapselle ennen kuin ollaan vähintään 25-v. valmistun kuitenkin tänä keväänä ja kovasti haluaisin pienokaisen... mies valmistuu vasta 2 vuoden kuluttua, mutta se ei ole syy hänen kielteisyyteensä lapsen suhteen. kokee vain olevansa vielä liian nuori isäksi. niin paljon miestäni rakastan, että saatan tyytyäkin hänen päätökseensä.. mutta uskoisin kompromissin onnistumiseen. oletettavasti lapsukainen saadaan aulle ollessamme 22-vuotiaita. :)
vaan jätin pillerit pois, toki ilmoitin siitä miehelleni. hän ois halunnu oottaa "viel muutaman vuoden"...mulla ikää jo 30 v, miehellä vasta 25 v. asiasta kyllä keskusteltiin n. vuosi, ja sitten tein itse ko. ratkaisun. ensimmäinen viikko plussan jälkeen mies oli vähän hiljaisempi, mutta nyt oon jo viikolla 14, ja asiat on jo hienosti: mies salaa selvästi ylpee itsestään ja jopa saattaa ohimennen silittää mun massua, kunhan en ite tee asiasta turhan suurta numeroo. ja pojan nimen hän päätti itse! asia vaan oli niin, osaksi mun iästä johtuen, että joudun pistämään kovan kovaa vasten, ja sanomaan aika suoraan, et se on nyt vauvan paikka tai ero. kuulostaa julmalta,mutta nyt suhteemme voi paremmin kuin koskaan ja olemme läheisempiä kuin koko 3,5-vuotisen yhteiselomme aikana! ja tiedän että miehestäni tulee nuoresta iästään ja menevästä luonteestaan huolimatta superiskä, joka rakastaa pikkuistaan. jokaisella naisella on mielestäni oikeus yhteen lapseen, ja jos se ei miehelle kohtuullisena aikana sovi, en ainakaan ite vois omaa unelmaani uhrata...
Minusta olit todella törkeä. Vaikka olen nainen ja äiti pitäisin tuommoista temppua sen arvoisena, että harkitsisin eroa.
Ajattelitko yhtään millaiseen tilanteeseen miehesi saatoit! Hän joutuu tienaamaan lisää n. 90 000€, jotta pystyisi vastaamaan omasta puolikkaastaan lapsen kuluissa (lapsen on arvioitu maksavan elinaikanaan vanhemmilleen n. 160000€). Ja vielä enemmän, jos itse et osallistu lapsen kasvattamiseen tuolla 90 000 eurolla. Lisäksi hän on loppuelämänsä sidottu lapsee n halusi tai ei.
kirjoittajahan kertoi sanoneensa siitä miehelleen, kun lopetti pillerit. Siinä vaiheessa mies voi aivan mainiosti pistää kumisukan päälle tai pitää sen pippelinsä housuissa. Eli miehellä oli vielä mahdollisuus päättää. Turhaan siinä siis syyllistät.
yhtään törkeä - kerroin siis miehelleni etukäteen oman ratkaisuni.onko sun mielestäsi siis sellaiset miehet törkeitä, jotka eivät suostu lasta yrittämään, vaikka näkevät, kuinka tärkeä se naiselle olisi? rehellinen tietysti olla pitää, enhän mäkään salassa hommaillut, jos luet tekstini tarkkaan. ja tosta rahapuolesta, me kuulutaan miehen kanssa (melko etuoikeutetusti) sellaiseen ryhmään, jonka ei niin hirveästi rahasta tarvitse huolehtia. mitenkään leuhkimatta, lapsen tulevaisuus on kyllä enemmänkin kuin turvattu, joten tässä ei mun mitään "maksumiestä" lapselleni tarvinnut etsiä.
mutta, olen tosi onnellinen nykyisestä tilantesta ja miehenikin koko ajan enemmän ja enemmän. ja lopuksi toivon kaikille tän palstan lukijoille plussaonnea, siirryn tästä taas tonne odottajien osastolle:)
erittäin osuva kommentti! Minusta tässä nainen teki juuri oikein. Kun ilmoitti miehelle niin ei ketään huijattu. Mies voi sitten päättää miten toimii! Mies voi myös ehkäistä. Kyllä kolmekymppisenä on syytä ottaa ohjat omiin käsiin koska kaikki ei tule helpolla raskaiksi!
jo kahden vuoden ajan, pelkää niin kovin lapsen saamista! kieltämättä luotettava ehkäisy!
Mihinkäs ne ylimääräset 20 000€ käytetään, jos lapsi maksaa 160 000€ ja kummankin on tienattava 90 000€ (x2= 180 000€)? ;)
Hip.. Saman moisia ongelmia on ..
Vauva kuume iski jo yli vuosi sitten. Minä haluan, mies ei. Ollaanhan me vielä nuoria ja keretään, mutta kuitenkin oltu jo monta vuotta yhdessä ym. minkäänlaista estettä ei siis pienokaiselle ole. Mutta kun hän ei halua.
En todellakaan ole tyytyväinen siihen. Täytyisi muistaa kunnoittaa myös hänenkin mielipidettä. Mutta se tuntuu silti niin pahalta ja väärältä, tuntuu kun hän ei vastaavasti kunnioita minun aijatuksia ja haluja.
Itseasiassa nyt taannoin kun riitelimme asiasta sain käsityksen ettei hän halua koskaan lapsia. Se pelottaa. Ennen luulin, että häntä vain pelottaa.
Mieheni siis keksii koko ajan tekosyitä jolla "siirtää" vauvakuumettani, asiasta puhumista ja itse asiaa.. =(