Muisto tuskasta ja sen tuhoamisesta
välähtää tajuntaani selvänä.
Kävelen pitkää tunnelia,
jonka päässä ei näy valoa.
Pelko vain jyskyttää aivoissani.
Suunta on väärä,
mutta toistakaan ei ole.
Kävelen hiljaa, vavahdellen.
Itken, päästän tuskan ja yksinäisyyden
nyyhkytyksinä ulos.
Sen olin padonnut sisääni.
En voi syyttää kuin itseäni.
Kuinka yksinäinen olenkaan,
joten ei ole arvoa elämälläkään.
Kenen takia nauraisin, kenen takia itkisin.
Miksi edes tunteeni näyttäisin.
Voisinko vain olla ja elää,
kuin yksin valvova sielu.
En jaksaisi yrittää.
Ei ole syytä elää.
Tahtoisin vain kaiken tuskan lopettaa
ja silmäni viimein ummistaa.
välähtää tajuntaani selvänä.
Kävelen pitkää tunnelia,
jonka päässä ei näy valoa.
Pelko vain jyskyttää aivoissani.
Suunta on väärä,
mutta toistakaan ei ole.
Kävelen hiljaa, vavahdellen.
Itken, päästän tuskan ja yksinäisyyden
nyyhkytyksinä ulos.
Sen olin padonnut sisääni.
En voi syyttää kuin itseäni.
Kuinka yksinäinen olenkaan,
joten ei ole arvoa elämälläkään.
Kenen takia nauraisin, kenen takia itkisin.
Miksi edes tunteeni näyttäisin.
Voisinko vain olla ja elää,
kuin yksin valvova sielu.
En jaksaisi yrittää.
Ei ole syytä elää.
Tahtoisin vain kaiken tuskan lopettaa
ja silmäni viimein ummistaa.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.