Rakkausruno II

neljä runoa

RAKKAUDESTA
( nimimerkillä tahnamäti 20.2.2006 klo 12.42 )

sanomattakin tiedän
että halla vie pelloilta viljan
ja että
puhuminen on tärkeää
ja oravat asuvat puissa

sanomattakin tiedän
että kosketus toisen iholla
saa aikaan assosiaatioita
jotka sanoiksi muuntuessaan
tuottavat uusia kosketuksia

sanomattakin tiedän
etteivät sähköiskut ole terveellisiä
ja kuitenkin lisään että eräs tuntemani henkilö
iskun saadessaan parantui
vaikeasta rytmihäiriöstä

sanomattakin tiedän
että olen useasti päättänyt kirjoittaa
runon viimeisen säkeistön ensimmäiseksi etten sitä unohtaisi
mutta taas kävi niin etten enää muista
kuinka tämän piti päättyä

sanomattakin tiedän
että näemmä jatkan vielä vaikka luulin
jo lopettaneeni ja että
puut ovat metsän reunassa ja metsät muodostuvat puista
ja rakkaus

on ennen sanoja
jo ennen kuin sanotaan olevan niin
tulee sellaiseksi vasta sanojen kautta
mutta sitä en tietäisi sanomatta
sillä rakkaus on

sanojen tuolla puolen
ja pellot vielä hallan jälkeenkin kasvavat viljaa
eivätkä oravat asu puissa
eivätkä sähköiskut paranna ketään
ja sanomattakin tiedän

pohtivani
onko puhuminen vaikenemisen merkki
koskettaessani toista
pakenen häntä
häneen

millä tavalla nämä limittyvät
kertoessani sinulle
miksi en sinua kosketa
sinua lähestyn ja juuri silloin pakenen
kun luulen ettet sanomatta mitään tiedä

sanomattakin tiedän
että jos jätän nämä sanat
harakanvarpaiksi kirjekuoren kääntöpuolelle jossa ne nyt ovat
huomenna enää vaivoin saan selvää mitä olen kirjoittanut
siksi olisi järjetöntä nyt kirjoittaa tämä puhtaaksi

sanomattakin tiedän
tekeväni juuri niin
ja että kaikessa järjettömyydessään juuri sen tähden
on kaikessa logiikka
koska logiikka on järjetöntä


HETKI ENNEN HILJAISUUTTA
( 1.12.2004 )

VOIKO OLLA -

valo leikkii olga päilläsi
kissanpentu lattialla
naurukerä avautuu ja sulkeutuu oven lailla
kohta vedät verhot eteen etten näkisi
pimeässä tai että näkisin
kissansilmäthehkuvat
sanasto hajoaa
kuin monumentaalinen äänivarasto
hyväilysi poskillani
rauhoitu ja ole hetki hiljaa pusertuvat kyyneleet
helähtävät turkillesi
ja pirstaleiksi räjähtävä naukumaatti
haalistuu yön usvaan


PUHU MINULLE
( nimimerkillä Uros Kala 21.10.2005 klo 07.32 )

Puhu minulle mitalin toisesta puolesta,
siitä joka on näkymättömissä.
Älä aina hymyile niin rakastuneesti, nainen.
Kerro että yrität sitoa rakkaudellasi, paljasta se
avoimesti,
lyö korttisi pöytään, pulu.
Tullaan todellisiksi.

Sitten ehkä voimme rakastaa ojennetuin käsin
yli pöydän.
Sillä minä tahdon uskoa hymyysi,
kaipaan sitä,
mutta en voi, ellet suostu.

Niin, en tahdo vain puolikasta, tahdon
koko naisen.
Rehellisesti, ja rispaantunein reunoin,
mustelmin jotka sanovat maalin alta:
me olemme täällä, kaikkien aikaisempien suhteiden vammat ja
tulemme kyllä vielä ilmaisemaan itsemme monin tavoin
sinulle, sinä petollinen mies, raadollinen pelle,
jätesäkki.

Siitä on hyvä jatkaa.
Se on kuin alku, tosi hymy.
Haikea silmänisku, oikeasti myönteinen
kosketus, avautuva ikkuna.


SWEET EMMALLE. TOTTA.
( 09 01 07 klo 00.51 )

Maon punainen Kiina
on viheliäinen nenäliina,
mutta jos
ei ole parempaa käytettävissä?
Olenhan pyyhkinyt nenäni
myös villapaitaasi,
tuhrinut poikasi rakentaman
koirankopin pienoismallin
kyynelilläni -
miksi sitten ei
Maon punaista Kiinaa?
Sinun logiikkasi on kummallinen,
horjuva, se on naisen logiikkaa
kauniina syysaamuna,
sotken vielä
naapurinkin tähän,
alleviivatakseni syytöstesi onttoutta.
Pakkohan sitä on katsella, pakko!
Jos ei ole muuta kytättävissä -
mutta sinä kyttäät
Me naisia ja Seuraa - hohoo.
Miksi et silloin
kun mies kalaan lähtee,
ruikutat, tällaisena aamuna
menisimme yhdessä kävelylle?
Rakkaani rakkaani, luuletko että kävelisin
hyvillä mielin, kun mormuska ja pilkkireppu kurkistaisi
rintaliiviesi alta, solmiessamme
sormemme toisiensa lomaan
kuin sinua tyydyttävän sopimuksen.
Verhot heilahtavat. Pieru.
Oh, vinyyliprinsessa!
Älä laita pallejani umpisolmuun,
pilkkireppu heiluu.