Joka aamu kun herään ja pitäisi lähteä kouluun, niin haluaisin mielelläni jäädä nukkumaan ja nähdä unia, missä pahuutta ei ole.Kun olen koulussa ajattelen, mitä muut minusta ajattelevat ja pelkään nolaantumista, koska siitä on helppo aloittaa kiusaaminen.Pelkään niin, että olen aivan jäykkä ja ahdistunut.Koulussa toivon aina pääseväni kotiin turvaan.Koulussani kiusataan joitakin henkilöitä, mikä aiheuttaa minulle lisää pelkoa sen kohdistumasta minuun.Olen herkkä ja mielikuvituksellinen ja sekin lisää minulle kovemman pelon.Minua ei varsinaisesti kiusata, mutta pelkään sen kohdistumasta minuun, enkä tiedä mitä tehdä.Käyttäydyn kuin kiusattu, vaikka varsinaisesti minua ei edes kiusata.
Outo tunne
Sari*
8491
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kukaan ei ajattele sua niin paljon kuin sinä. Kuinka monta ihmistä teidän luokassa, koulussa mahtaa olla? Kukaan (siis tuntematon) ei ajattele susta sen enempää kuin säkään vastaan tulevasta henkilöstä ;)
Turha tommosta jännittää, ihan höhlää :)
tilanne ylä-asteella, ei kiusattu, mutta pelkäsin sitä.
Mä olin ala-asteella kiusattu, mutta en kovin vakavasti.
Mulla oli kavereita muutama, mutta suurin osa luokasta piti mua varmasti outona. Olin tosi ujo, siis TOSI ujo ja syrjäänvetäytyvä. Onneks olin saanu yhen kaverin ennen tokaluokan aloittamista (olin ekaluokan eri koulussa, kunnes muutettiin ja piti vaihtaa koulua), se on nykyäänkin bestikseni.
No kuitenkin, olin aika itsenäinen, kuten nykyäänkin. Olin sitä mieltä, että voin olla ihan oma itseni eikä mun tarvitse hävetä mitään. Olin tosi rohkea ja suurinpiirtein toitotin pitäväni piirretyistä ym. Suositummissa porukoissa varmasti juoruiltiin, mutta muuten kukaan ei kiusannut. Olivat ne muut ihan mukaviakin minulle.
Joten, jos vaan on tarpeeksi itsevarma, ei varmastikaan joudu kiusatuksi :).
...Paitsi olen jo sentään tajunnut, ettei mitä tahansa kannata toitottaa kuin parhaille ystäville.
Ja kuten ensimmäinen kirjoittajakin sanoi, ei kukaan ajattele niin paljon sinua kuin sinä itse (en tarkoita, että olisit itserakas :'>). Kannattaa ottaa asiat huumorilla ja näin. keskity muihin äläkä niin paljon itseesi. Minulla on toiminut :).
Lykkyä pyttyyn.
Mä pelkäsin ala-asteella kans ihan älytön ja pahinta oli se, että näytin pelkoni muille. kun luokan ilkeimmät huomas mun heikkouden ne alkoi kiusaamaan... sitä kestikin sitten koko ala-asteen ajan... yläasteelle päästyäni menin aivan eri koululle kuin luokkatoverini ja otin uusien luokkatovereiden edessä vakavemman otteen itsestäni. Nyt en sitten onneksi ole kiusattuna enää yläasteella.
Niin olisimpa rohkea ja pysyisin siinä, mutta kun en ole.Olen pelokas ja minua juuri pelottaa, että muut huomaavat sen.Ennen olin rohkea ja uskoin tiseeni, mutta nyt yhtäkkiä olen alkanut pelkäämään.Siis miten saisin rohkeutta lisää ja uskaltaisin olla oma itseni, vaikka muut eivät minusta pitäisi, vaan vihaisivat minua enemmän?Pelkoni vain pahenee päivä päivältä ja olen alkanut vihamaan itseänikin!Kiltit auttakaa...antakaa minulle joku oikea ratkaisu tähän tilanteeseen!En jaksa enään itseäni!
mul on just sama tilanne...ja sama nimiki..(: aika pelottavaa..(:
Siis tämä sama tyyppi täällä joka neuvoi päivä sitten ;).
Liikutko siis Sari (eka Sari ja vaikka tokakin :)) muitten seurassa, mut et kuitenkaan puhu mitään? Itsekin oon melko hiljainen tyyppi isommassa porukassa, välillä sanon jotain. Kuuntelen kuitenkin, hymyilen ja nauran ym. Ja pienemmällä porukalla sitten jutteklen enemmän. (Taas vedän tähän jotain elämäntarinaa :'>)
Aloita vaikka sillä, että porukassa jos olet, kuuntele muiden juttuja, katso silmiin, hymyile ja naura muiden mukana. Ei ole pakko välttämättä puhua mitään. Jos olet nii n ujo, ettet uskalla katsoa silmiin, harjoittele sitä vaikka itseksesi peilin edessä tai jonkun lehden kuvan, jossa tyyppi katsoo kameraan. Kuvittele sen olevan joku luokkatoverisi. Silmiin katsominenhan on tärkeää, jos olet porukassa ja katselet vaan jonnekin muualle, sinun oletetaan haluavan olla jossakin muualla (jota ehkä sinänsä haluaisitkin?) tai ettet edes kuuntele. Ei tietenkään kokoajan tarvitse katsoa puhujaa silmiin, mutta ainakin välillä :).
Jos taas et edes liiku porukoissa (anteeksi, kun en muista enkä jaksanut lukaista ekaa viestiä uudestaan, jos olisit siinä maininnut X>), kannattaa ehkä hankkia kavereita jonkun harrastuksen avulla, jos sinulla on joku harrastus. Yritä siellä aloittaa sillä tutulla ja turvallisella vitseille nauramisella, jos uskallat, voit sanoakin jotain. Ole myönteinen ja reipas :).
Jos sinulla ei ole harrastusta, pitäisi koulussa tehdä jollakin tapaa vaikutus luokkalaisiisi. Tai ellei ihan vaikutusta, niin ainakin vakuuttaa heille jollakin tapaa, että olet hyvä tyyppi. Joskus jopa oma mokaaminen ja sille kunnolla itse nauraminen, jos muutkin nauravat voi olla hyvä! :) Uskoisin niin. Ethän ollut kuitenkaan ihan kiusattu, niin uskoisin tämän toimivan.
Ookkei, sitten vähän enemmän etenemistä.
Jos nyt olet vähän rohkeampi, niin voisit koklata yhtyä jutusteluun. Sano ihan vaan muutama sana, puhu mieluummin vaikka muista kuin itsestäsi. Ei kannata puhua itsestään, jos on ujo. Jos puhutaan vaikka siitä, kuinka on ihanaa, kun kesä tulee, voit yhtyä ja sanoa "niin, olis ihana päästä jo uimaan iha järveen" tms. Älä aloita uutta aihetta. Jos olet herkkä punastumaan ja tunnet punastuvasi, ei se haittaa! Minulla on semmoinen ongelma, enää se ei ole läheskään niin paha kuin ennen :).
Täytyy pitää itsestään sellaisena kuin on ja osata nauraa itselleen. Ei elämä ole niin vakavaa! ;)
Edellisessä viestissä sanoit, ettet pidä itsestäsi. Se homma kannattaa ihan ekana korjata.
Sinä olet ainutlaatuinen ihminen. Kukaan ei ole samanlainen :). Kuten me kaikki olemme ainutlaatuisia. Mietipä sitä. Jos sulla on rahaa ja haluaisit mennä shoppailemaan, niin siitä vaan. osta muutamia ihania vaatteita, mitä haluaisit. Mene vaikka kampaajalle laittamaan hiuksesi hyvin jos et ole tyytyväinen nykyiseen kampaukseen. Hemmottele itseäsi jotenkin. uskon, et jos on huono itsetunto, se auttaa.
No tässä taas "vähän" ohjeita, toivottavasti näistä on ees jotain hyötyä :>. En tiiä minkä ikäinen oot (olitko 14?), mutta jos olet yläasteella, niin terveystiedon kirjasta löytyy varmasti tätä aihetta käsittelevää tekstiä ;). Lue vaikka sieltä, mitä kannattaa tehdä.
Onnea :).
Järjellä.
Ei tunteilla, sillä ne eivät perustu tosiasioihin.