Kirjoittelen koska haluan kuulla muidenkin mielipiteen. Olen hetero, mutta vuosien mittaan on naisten asut ja niihin pukeutuminen olleet salainen "harrastus". Välillä vaatteet ovat lentäneet roskiin ja tauon jälkeen eikun uusia ostamaan... Joskus syyllisyys on painanut, onhan tämä tavallaan "epänormaalia"? En kuvittele olevani nainen, mutta... pukeutuminen itsessään tuottaa mielihyvää. Halusin nähdä miesten reaktion ja lähettelin kuvia toivomusten mukaan netissä. Palaute oli kannustavaa, mutta sääli vain, että monikaan ei ottanut todesta haluani pukeutua ja näyttää sen myös muille. Kuvien erikoisuus vain houkutteli kaljamahaisia runkkareita :( Nyt on taas kausi "ei hepeniä", mutta kenties kohta taas... Kysynkin, että onko muilla tälläistä tilannetta jossa taiteilee edes takaisin oman persoonallisuutensa kanssa?
Onko kellään...
kokemusta?
121963
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Miksi sanot että olet hetero, mutta silti haluat herättää miesten kiinnostuksen ja olet kiinnostunut heidän reaktioistaan?
Ehkä miehet olisivat enemmän kiinnostuneita sinusta sellaisena kuin olet, joten lopeta turha pelleileminen ja etsi miesseuraa itsellesi.
Sanoin, että olen hetero, koska on kokemusta vain naisista. Kyse on kai fantasian toteuttamisesta. Ei niinkään siitä, että pukeutumiseni johtaisi kokeiluihin miehen kanssa.Ehkä siinä on pikkasen sellaista "itsensä paljastamista"? Mene ja tiedä. Vaan eipä tuosta ollut kyse kun kirjoitin keskustelun avauksen. Luit kai lopussa olleen kysymyksen?
Vähintäänkin kolme viidestä tämän palstan ns. trans-sukupuolisesta kertoo pukeutuneensa, heittäneensä vaatteet pois ja taas ostaneensa uusia. Moni transvestiitti kertoo siitä, ettei taipumus unohdu tai jää pois. Ei kannata tapella itseään vastaan. Varastoi vaatteet siksi aikaa kunnes mielenkiinto herää jälleen.
Ps. Moni nainen haluaa herättää kiinnostusta ja saada ihailevia katseita mm. pukeutumisella.
Olen jo aikaa sitten oivaltanut, että pukeutuminen on osa minua. Mutta salassa pitäminen on aiheuttanut ristiriitoja. Ennen pidin asian visusti salassa mutta se kuvien lähettäminen oli kai halu tulla esille??? Jonkinlaista hyväksytyksi tulemisen hakua.Ja varmaankin olet oikeassa, että vaatteet kannattaa säästää... koska minun kohdalla asiat ovat juuri niin kuin kerroit. Onko tietosi omaan kokemukseen perustuvaa vai muuten hankittua?
Monesti mennyt hyvät vaatteet roskiin, välillä olen pitänyt itseäni henkisesti sairaana ja että tästä lähin killän itseltäni moiset jutut, mutta aina vain palaan samaan asiaan. Olen keskustellut monen "ex pukeutujan" kanssa ja kaikkimyöntävät ettei pukeutumisesta pääse eroon.
Kun ei pukeudukaan enää kuin omiin vaatteisiinsa. :)
Nuo kertomuksesi on aivan tyypillisiä joita muutkin transvestiitit kertovat. Ei siinä ole mitään hävettävää. Hyvin moni muukin transvestiitti haluaa testata läpimenevyyttään, vaikka ei olekaan kiinnostusta miehiä kohtaan. Tuossa toiminnassasi ei ole mitää sairasta tms. joten senkuin jatkat vaan.
Kun olen asian itsekseni miettinyt niin, että eihän se ketään haittaa jos en ala julkisesti harrastuksiani esittelemään. Tosin yksi ihminen tietää asiasta, ex:ä vuosien takaa. Pidetään edellen yhteyttä ja moni asia on ollut helpompi jutella suhteen päättymisen jälkeen. Asiasta kerrottuani, hän halusi nähdä mistä siinä oli kyse. Kokemuksena se oli oikeestaan pelottava, pukeutuneena asuihin... mutta onneksi hän ei tuominnut minua siitä. Tosin kyllä myönsi, että hän ei löydä siitä mitään kiihottavaa. Hän olisi ollut enemmän kiinnostunut katselemaan kahta miestä rakastelemassa, mutta se taas ei tuntunut meikäläisen jutulta. Enemmän kutinaa antaa pukeutuminen hyvin istuvaan asukokonaisuuteen!
Mitä sä turhaan mietit moista??? Täällä eletään vaan kerran ja jos sun touhut ei ketään satuta, niin sitten vaan nautit! Eikä muuten kaikki naisetkaan kato pahalla ;)Itse elän suhteessa ja olen enemmän se dominoiva osapuoli ja mun lemppareihin kuuluu alistaa oma kulta pukeutumaan mun asuihin. Mitä muut siitä ajattelee? MÄ EN VÄLITÄ! Vaan NAUTIN :) Miestä voi käyttää monella tavalla...
Heips !
Aika tyypillistä lienee juuri mainitsemasi käytös, vaikken itse pihinä ole hennonut heittää vaatteita menemään "hiljaisemman" kauden tullessa. Vaatevarasto on paisunut todella suureksi vuosien varrella.
Vaikka miten elät ja käyttäydyt, aina joku on sitä mieltä että se on epänormaalia. Kuka pystyy määrittelemään mikä on normaalia? Tyttöily on varmaankin epänormaalia sellaisen ihmisen näkökulmasta, jonka elämää asia ei millään lailla kosketa. On myös helpompaa tuomita ja olla enemmistön puolella kuin todella pistää aivomössö töihin ja muodostaa itse oma näkemyksensä.
Nyt lähes nelikymppisenä en jaksa enää uhrata yhtään ajatusta sille, onko tämä tervettä, normaalia, hyväksyttävää. Naiseksi pukeutuminen, meikkaaminen, korut ym. tuottavat minulle suurta iloa ja hyvää oloa. Voin todella hyvin kun annan naisellisuuteni kukkia säännöllisesti.
Jossain viestiketjussa eräs tyttöilykulttuurimme ansiokas edustaja (niiaus ja kukkanen sinulle Minna-Maaria ) määriteltiin sovinistiksi. Perusteena oli se, että me tiitit laittautuessamme toteutamme jotain naiseuden stereotypiaa naisellisine vaatteinemme, peruukkeinemme ja meikkeinemme. Voin käsi rinnalla sanoa, ettei minussakaan Minna-Maarian tavoin ole ripaustakaan sovinistia. Päinvastoin, kunnioitan ja ihailen naisia yli kaiken. Heissä on paljon sellaisia ominaisuuksia, joista olen jopa kateellinen.
Fakta on se, ettei miehestä tule kovin naisellista, jos hän vetää siilitukan, laittaa maiharit jalkaan ja maastotakin päälle. On laitettava naiselliset vaatteet, meikattava ja vedettävä peruukki päähän. Mielellään myös opeteltava naisellista liikkumista ja eleitä. Ikävä velvollisuushan edellä mainittu ei tietenkään ole vaan suuri nautinto.
Hieman taas eksyin alkuperäisestä aiheesta mutta toivotan sinulle rohkeutta alkaa toteuttaa sisäistä naistasi ilman syyllisyyttä. Meiltä muilta saat ainakin henkistä tukea, vaikkemme koskaan tapaisikaan. Laita seuraavan kerran vaatteet vaikka matkalaukkuun odottamaan parempia aikoja, mikäli tuntuu siltä ettei huvita. Jos kykenet hyväksymään itsesi, lamakaudet harvenevat tai loppuvat kokonaan. Minullakin maksimiaika tyttöilemättä on n. 2 viikkoa, useimmiten syynä on työkiireet. Vapaaehtoisesti en näin pitkiä taukoja pidä.
Kirjoituksesi oikoi omia ajatuksiani hieman, kiitos siitä. Kuten kirjoitin keskustelun avauksessa: " taiteilen oman persoonallisuuteni kanssa". Hienoa kuulla, että olet päässyt omalla kohdallasi ratkaisuun. Minä itse en ole yhtään varma osaanko hyväksyä minuuteni. Tiedän, että ns. kaapista ulos tulo on iso riski, mutta toisaalta en tiedä voiko sitä näinkään elää loputtomiin? Teki niin tai näin, on edessä ristiriita. Jos pakottautuu olemaan kuin muutkin normaalit (?) miehet, tuntee, että kieltää itseltään osan itseään. Vaan jos heittäytyy luonnon vietäväksi, on seurauksena syyllisyyden tunne. Tällä kokemuksella kannattaisi varmaan lähteä sirkukseen nuorallatanssijaksi? Onhan sekin taiteilua puoleen ja toiseen...
Niinpä!
Samanlaista taiteiluahan tämä omakin elämäni oli pitkään. Vuosi sitten tein kuitenkin päätöksen lähteä tyttönä oikeasti ulos ja pikku hiljaa olen tullut kaapista myös toisella tavalla, kertoessani tyttöilystäni naiskavereilleni.
Ja mikä on ollut tulos? Minulla on nyt aivan valtavan ihania oikeita ystäviä, jotka tietävät tarinani. Yhtään negatiivista palautetta en ole saanut, harmittelen vaan, että turhaan kyhjötin siellä kaapin uumenissa niin pitkään.
Tsemppiä sinulle oman itsesi etsinnässä, ulostulo vaikka dwc:n porukoihin noin aluksi ei ole lainkaan hullumpi vaihtoehto.