Olen ysillä, eli jatko-opiskelupaikan miettiminen on tässä mullakin käynnissä.. Aijon suorittaa kaksoistutkinnon ja toinen valinta siitä on jo ihan selvä, mutta lukion kanssa mulla on ongelma!
Kaupunkimme lukio on samassa rakennuksessa kuin nykynen yläasteeni. Kun tulin tänne yläasteelle, ajattelin, että saan varmasti toooosi paljon uusia kavereita. Niin ei kuitenkaan käynyt. Jämähdin pyörimään vanhojen ala-aste tuttujen kanssa, kunnes noin vuosi sitten kasvoin porukasta veks. En enää pysty/halua hengata heidän kanssaan, mutta koska olin pitkään heidän porukassaan mukana niin tiiviisti, en kerennyt tutustumaan muihin ihmisiin. Nyt olen siis lähes aina yksin, - siitä huolimatta, että toinen parhaista kavereistani on samassa koulussa, mutta hänellä on muutakin seuraa kuin minä. Ja koulustamme ei löydy kovin mielenkiintoista porukkaa, tai sitten porukka on jo niin tiiviisti yhdessä, että tunkemaan en rupea. En halua olla enää mikään roikkuja tai kaveerata vain säälistä, kun muutakaan seuraa ei ole. En usko, että siirtyminen lukioon helpottaisi tilannettani kovinkaan paljon, vaikka vaihtuisihan se porukka sen verran, että osa lähtee pois ja parista koulusta tulee uusia kasvoja, joiden kanssa VOISIN ystävystyä. Se kuitenkin edellyttäisi minulta valtaisaa asennemuutosta. Haluan kyllä muuttaa itseäni, en halua olla näin masentava. Haluaisin vihdoinkin löytää todellisen itseni. Mutta pelkään, että menneisyyden aaveet, eli nää tyypit, jotka tänä päivänä tunnen, rupeais kummittelemaan mulle, enkä uskaltaisi ottaa rennosti ja olla oma itseni. Sitten jäisin taas yksin. Tämän puoli vuotta vielä kestän, mutta sitten tulen kyllä oikeasti hulluksi!
Olenkin siis harkinnut uuden elämän aloittamista kokonaan uudessa koulussa toisessa kaupungissa! En tuntisi sieltä ketään, joten minun olisi pakko laittaa itseni likoon ja tutustua ihmisiin. Ja mikä parasta; kukaan ei kummittelisi, että "ohhoh, onpas toiki muuttunu, ennen se oli semmonen nurkassa kyyhöttävä nyhverö.." Voisin rauhassa kehittää itseäni parempaan suuntaan. Ongelmana kuitenkin ovat pitkä matka ja huono kulkuyhteys. Pyörä on oikeastaan ainoa järkevä kulkuväline. Nykyinen matkani on n. 2km, ja toiseen kouluun kartalta katsottuna matka olisi ainakin kolminkertainen. Sitäpaitsi, mitäpä jos muutos on minulle liian suuri, ja jään entistäkin enemmän yksin?!?! Ei houkuttele polkea epämiellyttävää matkaa joka päivä, jos en viihdykään siellä.
Mitä minun kannattaisi tiedän mielestä tehdä? En mä mitään kovin hohdokkaita vastauksia odota, kunhan sain ajatukset johonkin ylös kirjotettua. =(
Ja Hyrylän lukio on tää paikka, jonne harkitsen menoa. Jos joku on sieltä, niin kaikki tieto koulusta kelpaa.
Kaupunkimme lukio on samassa rakennuksessa kuin nykynen yläasteeni. Kun tulin tänne yläasteelle, ajattelin, että saan varmasti toooosi paljon uusia kavereita. Niin ei kuitenkaan käynyt. Jämähdin pyörimään vanhojen ala-aste tuttujen kanssa, kunnes noin vuosi sitten kasvoin porukasta veks. En enää pysty/halua hengata heidän kanssaan, mutta koska olin pitkään heidän porukassaan mukana niin tiiviisti, en kerennyt tutustumaan muihin ihmisiin. Nyt olen siis lähes aina yksin, - siitä huolimatta, että toinen parhaista kavereistani on samassa koulussa, mutta hänellä on muutakin seuraa kuin minä. Ja koulustamme ei löydy kovin mielenkiintoista porukkaa, tai sitten porukka on jo niin tiiviisti yhdessä, että tunkemaan en rupea. En halua olla enää mikään roikkuja tai kaveerata vain säälistä, kun muutakaan seuraa ei ole. En usko, että siirtyminen lukioon helpottaisi tilannettani kovinkaan paljon, vaikka vaihtuisihan se porukka sen verran, että osa lähtee pois ja parista koulusta tulee uusia kasvoja, joiden kanssa VOISIN ystävystyä. Se kuitenkin edellyttäisi minulta valtaisaa asennemuutosta. Haluan kyllä muuttaa itseäni, en halua olla näin masentava. Haluaisin vihdoinkin löytää todellisen itseni. Mutta pelkään, että menneisyyden aaveet, eli nää tyypit, jotka tänä päivänä tunnen, rupeais kummittelemaan mulle, enkä uskaltaisi ottaa rennosti ja olla oma itseni. Sitten jäisin taas yksin. Tämän puoli vuotta vielä kestän, mutta sitten tulen kyllä oikeasti hulluksi!
Olenkin siis harkinnut uuden elämän aloittamista kokonaan uudessa koulussa toisessa kaupungissa! En tuntisi sieltä ketään, joten minun olisi pakko laittaa itseni likoon ja tutustua ihmisiin. Ja mikä parasta; kukaan ei kummittelisi, että "ohhoh, onpas toiki muuttunu, ennen se oli semmonen nurkassa kyyhöttävä nyhverö.." Voisin rauhassa kehittää itseäni parempaan suuntaan. Ongelmana kuitenkin ovat pitkä matka ja huono kulkuyhteys. Pyörä on oikeastaan ainoa järkevä kulkuväline. Nykyinen matkani on n. 2km, ja toiseen kouluun kartalta katsottuna matka olisi ainakin kolminkertainen. Sitäpaitsi, mitäpä jos muutos on minulle liian suuri, ja jään entistäkin enemmän yksin?!?! Ei houkuttele polkea epämiellyttävää matkaa joka päivä, jos en viihdykään siellä.
Mitä minun kannattaisi tiedän mielestä tehdä? En mä mitään kovin hohdokkaita vastauksia odota, kunhan sain ajatukset johonkin ylös kirjotettua. =(
Ja Hyrylän lukio on tää paikka, jonne harkitsen menoa. Jos joku on sieltä, niin kaikki tieto koulusta kelpaa.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on aivan sama tilanne. Itse aion lähteä toiselle paikka-kunnalle. Enkä välttämättä vain sen takia että mulla ei nyt ole ystäviä koulussa, vaan myös siksi että mua kiusataan aika lailla. Eikä se sinänsä mitään, en vaan välitä. Mutta kyllä siihen pakosti menee hermot kun huoritellaan vähän väliä.
Uskoisin ja toivoisin, että toiselle paikkakunnalle kouluun meno auttaisi. :/ Itselläni tulisi noin 30 kilomertiä matkaa uuteen kouluuun kotoa, mutta olen ajatellut myös mennä asuntolaan. Saisi 4 sisaruksesta ja porukoista rauhan.
En tiedä miten sinun laitasi on, mutta itse uskon että voisin saada uusia ystäviä vieraasta koulusta. Eihän siinä muu kai auta kuin kokeilu.. :)