kun tällä palstalla olisi tarkoitus keskustella sijaisvanhemmuudesta, ja kuitenkin palsta on täyttynyt aivan jostain muusta, esim, sijaisvanhempien haukkumisista.
Eihän meitä tarvittaisi ollenkaan jos ei olisi sijoituksen tarpeessa olevia lapsia.
Kiva lukea lukea monista asiheettomista huostaanotoista???
Meille on tulleet molemmat lapset hakattuina mustelmille ja pelokkaina.
Ainoa pelon aiheeni on milloin tulee lapsi, joka on viillelty verille.( olen antanut luvan myös näille tapauksille, koska "pystyn kursimaan heidät kasaan".)
Mitä kaikkea vanhemmat pystyvät tekemään lapsilleen??
Jos kertoisin, ette kaikki edes uskoisi.
Eihän meitä tarvittaisi ollenkaan jos ei olisi sijoituksen tarpeessa olevia lapsia.
Kiva lukea lukea monista asiheettomista huostaanotoista???
Meille on tulleet molemmat lapset hakattuina mustelmille ja pelokkaina.
Ainoa pelon aiheeni on milloin tulee lapsi, joka on viillelty verille.( olen antanut luvan myös näille tapauksille, koska "pystyn kursimaan heidät kasaan".)
Mitä kaikkea vanhemmat pystyvät tekemään lapsilleen??
Jos kertoisin, ette kaikki edes uskoisi.
Vastaukset 61
Vanhimmat
Sitä on mietitty, että sijaisvanhemmilla olisi oma keskutelukanava, vaikka Perhehoitoliiton tai oman yhdistyksen alla. Pitäisi vaan miettiä miten se säilyisi vaan sijaivanhempien omana kanavana. Täytyisi olla salasanat ym. Se on kyllä keskustelun aiheinen asia. Vinkkejä otetaan vastaan miten se onnistuisi. Voisi sitten viedä asioita eteenpäin.Luen silloin tällöin täällä näitä juttuja ja olen todennut, että kiukku kyllä nousee aina välillä. Jotenkin on tuntunut, että kaikilla ei ole päässä ihan täyteä järkeä, ketkä täällä kirjoittavat. Amalialle annan täydet pisteet. Amalia pystyy vastaamaan asiallisesti asiattomaankin viestiin. Se vaatii taitoa. Provosointi, niin kuin Helinä-Keiju harjoittaa, tietysti lisää keskustelua. Se varmaan siinä juuri on tarkoituskin.
tutun sijarin kanssa ja hän kertoi käyneensä siellä sijareiden omalla suljetulla keskustelulinkillä. Valitettavasti kuulemma siellä myös ne jutut menee pelkkien sijareiden kanssa aika tylsiksi, kun kukaan ei kuitenkaan oikein sano mitään. Sellaista sijareiden välistä jutustelua vaan, missä ei kuitenkaan varsinaista asiaa paljonkaan ole. Sijarit usein haluaa esittää muille, miten erinomaisia ihmisiä/vanhempia ovat, jotka hallitsevat uupumatta kaikki eteen tulevat tilanteet. Omaa väsymistä tai voimattomuuden tunnetta ei misään tapauksessa esim. voi muille myöntää ja usein vielä tuhoisin seurauksin. Mitä hyötyä on sellaisesta keskustelusta, jossa kukaan ei puhu niin kuin asiat todella ovat?
Toinen asia jonka tuttavani kertoi häntä ärsyttävän sijareissa on se "omiminen". Se näyttäisi olevan sijareilla todellinen ongelma. Ei olekaan vain biojen mielikuvituksen tuotetta.
Selvässä vähemmistössä sijareissa ovat ne, jotka ovat oivaltaneet sij.vanhemmuuden oikein. Eli se ei ole adoptiovanhemmuutta, vain sijaisuutta, josta tehtävästä astutaan syrjään heti, kun omat vanhemmat pystyvät palaamaan paikalleen.
keskustelua, että haukutaan sijareita. Luuletko, että kaikki ovat kypsiä ja asiansa osaavia hoitajia?
Maassamme on mielipiteen vapaus.
Onko mielestäsi oikein, ettei sijari pue tyttölasta kuten lapsi haluaa, vaan käyttää pelkkää prinsessamekkoa, jonka likaannuttua tai revettyä lapsi saa haukkumiset??
Sitten lapsi itkee äidilleen puhelimessa.
Lasta rangaistiin, jos maitolasi kaatui vanhingossa.
Häntä syyllistettiin ennen tapaamisia niin, että lapselle jäi pysyvä vaiva mahaan. (reagointi vatsalla).
Monta vielä törkeämpää temppua tämä epäkypsä sijaripari teki.
Onko sijoitettujen lasten silmille tarkoitettu, kun mustasukkaisuuden puuskassa kuristetaan toista aikuista kurkusta??
Ja teitä pe.... pitäisi vielä ylistää. En väitä, että kaikki olisivat näin epäkypsiä, mutta minulle sattui tällaiset ääliöt.
Ikinä en heitä halua nähdä (ei lapsetkaan), mutta viha ja katkeruus ei hellitä. Ei sitten millään!!
Olen kohdannut monta yhteistyökyvytöntö bio-vanhempaa, mutta en saa mitään tyydytystä haukkumalla heitä tällaisilla palstoilla.
Oikeassa olet, meitä ihmisiä, sijareita, bio-vanhempia, opettajia ym. on moneen junaan.
Mutta siinä olen eri mieltä että haukkuminen on keskustelua. On kyse sitten mistä asiasta tahansa. Jotkut kirjoitukset tuovat kyllä ilmi ihmisen kypsymättömyyden, joko tunteiden hallinnassa tai koko elämänsä hallinnassa.
Ja ennenkaikkea ei yleistetä. Meitä on joka ryhmässä sekä "hyviä" että "pahoja".
Ja onhan se näin että harvoin kukaan saa kiitosta, moittiminen on helpompaa. Olisiko suomalainen perusluonne?
joka myös keskustelua. En näe sitä haukkumiseksi.
Bio äidin elämä luiskahti raiteilta jo 12 vuotiaana. Kuvioihin tuli alkoholi huumeet ja miehet ei "pojanklopit" vaan iäkkäät 30-55 vuotiaat ukonköriläät.
Lastenkoti, Tyttökoti, Nuorisokoti se oli sitä aikaa se. Ensimmäinen abortti 15 vuotiaana toinen abortti 17 vuotiaana.
Ensimmäisen lapsen synnytti 20 vuotiaana lapsen isä 52 vuotias sekakäyttäjä. Lapsen äiti jo silloin vakavsti alkoholisoitunut ja sekakäyttäjä. Hänelle annettiin kaikki mahdollinen apu 4 vuoden ajan mutta tuloksetta elämä pysyi vakaasti totutussa seurapiirissä. Uusia lupauksia ja yrityksiä mutta nekin vaan siksi että rahaa sai päihteisiin. Bioäiti hyvin manipulatiivinen ja näin sai sossut uskomaan ja käyttää aina tilaisuuttaan jos vaihtuu uusi sossu.
Tehtiin kolmas abortti.
Lapsi hoitamatta nälissään, miesten hyväksikäyttämänä bioäiti ei kyennyt auttamaan kun itse oli "leikissä" mukana.
Syntyi toinen lapsi tukitoimenpiteisiin panostettiin vielä enempi koska luulivat että sen lapsen isä olisi senverran nuori ja kykenevä vanhemmuuteen. Mutta ei sekään auttanut. Molemmat lapet huostaanotettiin ja siitä alkoi sitten se jo pompottelu sijaiskodista toiseen ja kaikki bioäidin ansioluetteloo kirjattuna. Bioäiti sai monta häätöä asunnoistaan. Nytkin tänäpäivänä ilman asuntoa sen menetti juuri jouluviikolla.
Kenen on syy sitä voi kysyä bioäidin mielestä ei hänen vaan sen jonkun muun niin kenen?
Syntyipä vielä kolmaskin lapsi ja tämä lapsi huostaanotettiin ja sijoitettiin heti välittömästi päivän vanhana.
Bioäiti oli otettu pakkohoitoon raskauden aikana mutta sieltä karkasi teille tietämättömille. Mutta lapsi syntyi kaikesta huolimatta. Ei voinut kyyneleitä pidättää kun kävimme lasta katsomassa ja edelleenkin itkiemme kun lapsen näämme. Lapsella hyvä sijaiskoti mutta se vaurio ja ongelma jonka lapsi saanut. On niin surullista nähdä ne viattomat lapsen silmät ja elämän tulevaisuudesta tietämätön lapsi joka elää päivää kuin ei uutta tulisi.
Kaikilla kolmella lapsella alkoholin aiheuttamat vammat ja muita ongelmia siihen lisäksi jotka eivät myöskään mitään helppoja vaan seuraamukset tulee olemaan lasten loppu iän ongelmia.
Ei ole helppoa nähdä tällaista elämänarkea johon me kaikki olemme melkein voimattomia ja ilman vaikutusvaltaa.
Me emme sijaisvanhempina voi sanoa että emme ikinä halua nähdä bioäitiä.
Mikä välillä tuntuu että olisi lapsillekkin se paras päätös että ei tapaisi ollenkaan lapsiaan vahingoittavaa äitiään.
Sijari kertoo bioäidin taustaa:
"
Lastenkoti, Tyttökoti, Nuorisokoti se oli sitä aikaa se. Ensimmäinen abortti 15 vuotiaana toinen abortti 17 vuotiaana.
"
Eipä ole huostaanotto ja sijoittelu ainakaan tuossa tapauksessa onnistunut vaan seuraukset johtivat huostaanottojen ketjuun sukupolvelta toiselle, äidistä, lapsiin ja todennäköisesti näiden lapsiin. Mitään parannusta viranomaiset eivät tuossa tapauksessa ole toimillaan siis saaneet aikaan kyseisen perheen ja suvun lasten elämässä sukupovienkaan saatossa. Menetelmämme osoittautuvat näinollen vääriksi ja huonoiksi.
kohdalta jäi pois se että hänellä alkoholin aiheuttamat vammat sekä myös häne äidillään että mitä mielestäsi olisi pitänyt tehdä antaa lasten olla omassa biokodissaan???????
Epäonnistumiset ovat niin kenen ei ainakaan yhteiskunnan niskoille langetettavia jos nyt sitä ajat takaa. Minulla on muut ajatukset asian suhteen jotka taas ovat sinulle täyttä utopiaa.
Sehän vaan todistaa, että kun tuolla tavalla sukupolvelta toiselle huostaanotto ja pahoinvointi periytyy, niin sijais-kodit ja lastenkodit, jossa näitä henkilöitä on lapsena hoidettu, eivät ole suoriutuneet tehtävästään, eivät ole pystyneet estämään sijaislapselta alkoholismiin ajautumista, eivät ole antaneet vastuuntuntoa eivätkä ole pystyneet tukemaan sijaislapsensa vanhemmuutta ja raskauden aikaa, kun hän on oman vauvan saanut, ettei tuota vauvaakin olisi huostaanotettu. Mistä teille oikein maksetaan, ei ainakaan tuloksista näköjään.
Huostaanotettu lapsi on kulkenut äitinsä reittiä kaikesta rakkaudesta, syleistä, pelastamisista ja lämmöstähuolimatta, jota te vieraat ihmiset olette hänelle muka pyyteettömästi antaneet. Myöntäkää jo epäonnistuminen ainakin tämän suvun koko sukupolvien ketjun kohdalla.
Sehän vaan todistaa, että kun tuolla tavalla sukupolvelta toiselle huostaanotto ja pahoinvointi periytyy, niin sijais-kodit ja lastenkodit, jossa näitä henkilöitä on lapsena hoidettu, eivät ole suoriutuneet tehtävästään, eivät ole pystyneet estämään sijaislapselta alkoholismiin ajautumista, eivät ole antaneet vastuuntuntoa eivätkä ole pystyneet tukemaan sijaislapsensa vanhemmuutta ja raskauden aikaa, kun hän on oman vauvan saanut, ettei tuota vauvaakin olisi huostaanotettu. Mistä teille oikein maksetaan, ei ainakaan tuloksista näköjään.
Huostaanotettu lapsi on kulkenut äitinsä reittiä kaikesta rakkaudesta, syleistä, pelastamisista ja lämmöstähuolimatta, jota te vieraat ihmiset olette hänelle muka pyyteettömästi antaneet. Myöntäkää jo epäonnistuminen ainakin tämän suvun koko sukupolvien ketjun kohdalla.
pysyy hengissä. Ei ole juurikaan muuta tehtävänä.
Joko ymmärrät?
Joko tajuat miksi sijaisvanhempia tarvitaan?
Voitko asettua lapsen asemaan?
Voisitko olla joskus tyytyväinen ihmisten hyvään panostukseen lasten huostaanotossa?
En voi kertoa aivan kaikkia salaisuuksia haastat vielä oikeuteen.
olisi juuri sinun väittämiäsi olettamuksia kumottavina ja aivan tosi jutuilla.
Että pese pyykkisi ja silitä ne myös, ymmärsitkö?
Esimerkkitapauksessasi ei ole mitään syytä olla tyytyväinen, ei huostaanotetun lapsen, hänen lapsensa, eikä veronmaksajien. Mitään hyvää panostusta ei ole tapahtunut, päinvastoin, paha panostus ja sen jatko sukupolvelta toiselle. Jos lapsen hengen on joku pelastanut ottamalla hänet pois hengenvaarallisesta kodista, niin tämä pelastaja kuitenkin kiikutti ilmiselvästi lapsen väärään paikkaan ja niin tehtiin myös tämän lapsen vauvalle vuorollaan. Systeemi ei toimi vaan vahingoittaa, kuten tuosta näimme. Kuvaamasi esimerkkitapaus kertoo niin sossujen kuin sijareiden ja lastenkotityöntekijöiden täydellisestä ammattitaidottomuudesta. Ajatuksesi oikeudenkäynnistä ei ole huono, ehkä tuossa yksi jos toinenkin on laiminlyönyt valvonnan eikä ole kyennyt ottamaan ensimmäisestä virheestään opiksi vaan jatkanut väärää menettelyä. Meillähän on uusi lapsiasiainvaltuutettu mm. järjestäytynyttä valvontavelvollisuuden laiminlyöntiä varten. Hänen toimivaltaansahan ei Suomessa kuulu yksityistapaukset, mutta yleiset kuuluu ja on kerrottu että huostaanotot periytyvät ja leimaavat ihmisen ja hänen sukunsa yleisestikin. Joten Aulan asia tuo on puuttua.
sanoa kun et ymmärrä niitä asioita joita en edes viitsinyt kertoa kun luulin sinun elämää nähneenä tietävän aivan itsestään.
Ensinnöäkin nämä äidit mummut ja mummut isät ja papat ja papat ovat aikuisia ihmisiä kuten myös sinäkin.
Toisaalla väität että ihmisten elämään ei saa puuttua ja tulla ryöstämään heidän lapsiaan ja nyt väität taas aivan muuta olet aivan ulalla koko hommasta.
Olet myös vastaan että lasta ei saa kieltää olemassa yhteydenpidossa vanhempiinsa eli bioäitiin joka se useimmiten on täällä kysymyksessä. Harvoin sinun kirjoituksissasi mainitset bioisän, mikä siihen lie syynä?
Kännykät pitää lapsilla olla siitä olet innolla täällä ollut puolustamassa ja mitä kaikkea muuta olet hörissyt.
On aivan turha sinulle selitellä ei muuta kuin antaa olla ja ihmetellä valtavaa mielivaltaista, paatosmaista, ideoloogiaasi naivisten olettamuksiesi uskomustesi vuolasta tekstiä ...
Joko sanon AAMEN.
No kun lopputulos tuosta yhteyden rajoittamisesta biologisiin vanhempiin on ollut se, mitä tosta suvusta olet kertonut, että huostaan joudutaan jo toisessa sukupolvessa, niin ehkä olis kannattanut antaa pitää yhteyttä biologiseen sukuun eristämisen ja rajoittamisen sijasta. Kaikesta päätellen sijaisperheen tuki tai lastenkodin tuki ei sitten ole ollut riittävä antamaan elämän eväitä. Miksi on rajoitettu yhteydenpitoa lapsen isäänkin, josta et ole kertonut mitään keskittyessäsi haukkumaan bioäitiä. Miksei lasta annettu alunalkaen isälle, jos äiti kerran lasta laiminlöi vaan vietiin tuikituntemattomille ihmisille. Pieneen on mennyt, kuten itse kerroit.
kun ei isät ole lapsen kuvioissa mukana.
Alkoholisteja, mielenhäiriöisiä, sekä liian vanhoja.
Joko huomaat että elämä on hyvinkin kirjavaa eikä selkeää kuten sinä sen oletat.
Käy olos elämään näet ja huomaat mitä apua siellä tarvitaan.
Lapsia on suuri määrä jotka ovat todellisen avun tarpeessa.
Ei sossujen tarvitse lapsia lähteä ryöstämään kyllä niitä on tarjolla varmaan jokatoisessa korttelissa.
Näin meidän ympäristössämme ainakin on.
Koulussakin jossa noin 700 oppilasta niin sijaislapsia on yli 10. Meidän sijaislapsen luokassakin on kolme sijaislasta. Eikä niistä yksikään ilman ongelmia.
Sinulla siihen varmaan hyvä keino miten heitä voisi auttaa ja antaa riittävästi elämän eväitä. Heidän vanhemmilla alkoholismi ja mielenterveys ongelmana.
Tilastosi kertovat, että Suomi ei ole elinkelpoinen maa ja suomalaisten päättäjien ja virkamiesten ratkaisut ovat pilanneet kaiken, ihan kaiken. Moitteet siitä päättäjille ja viranomaisille. Alkoholisteja, mielenterveyshäiriöisiä ja ikäloppuja vanhempia korttelit pullollaan. Kiitos kun kerroit tuonkin suurelta yleisöltä pimitetyn tosiasian sensuurisuomessa.
ota selvää myös miten asiat on hoidettu muissa pohjoismaissa. Taidat kalveta kun asiat Suomessa ovatkin hyvin verrattuna muihin maihin.
Löydät helposti asiatietoa jos olet kielitaitoinen että siinä sinulle työmaa mutta hyvin mielenkiintoinen.
Maassamme on ollut sota, jolloin kaikki "kynnellekykenevät" miehet vietiin rintamalle.
Mitä Suomessa silloin oli, kun isät eivät olleet mukana lapsen kuvioissa??
Loppuunuupuneita, mielenterveysongelmaisia naisia.
Alkoholisteja sekä liian vanhoja miehiä??
Kuvio siis täysin sama, kuin tälläkin hetkellä.
Miksi lapset sitten saivat asua kotona, eikä sossutantat kytänneet nurkilla??
Ehkä vastaan itse: lapsia ei siihen aikaan suurennuslasilla tiirailtu, eikä jokaiseen pikku "häiriöön" tarvittu asiantuntijaa?? Lapset menivät siinä sivussa, niin kuin eräs iäkäs sotaleskenä ollut nainen kertoi.
Sossutantat eivät joutaneet (jos niitä olikaan) kyttäämään toisten elämää, kun oli huoli omasta toimeentulosta ja rintamalinjan lähellä myös henkiinjäämisestä.
Nuo 40-luvun lapset ovat nyt eläkkeelle jäävää väestöä ja heillä ei ilmene mitään tramaattisia oireita, kun eivät päässeet sijareille?? Miksi?
Koska saivat asua omissa kodeissaan, eikä lapsibisnes heitä repinyt rikki!
Sota-ajan lapset selvisivät hyvin. Nykylapset eivät. Kyse lienee siitä, että yhteiskunta ei hyväksy enää mitään erilaisuutta, vaan kaikki on kasvatettava psykologian oppikirjojen mukaan?
Jos lapsi nauraa väärässä kohtaa, hänet kiikutetaan hoitoon ja siitä sossujen kautta sijoitukseen.
Haluan nähdä vielä sen ajan, kun lasten annetaan olla lapsia, äitiä ja isää tuetaan ja bisneksen pyöritys kaatuu!
Valtio säästää valtavia summia ja kaikkien lötköttäjien on hankkiuduttava palkkatyöhön.
Ei helppo raha puussa kasva???
ytimeen tuolla kysymykselläsi, miksi ei ennen.
Suuri ero oli ennen äitien ajattelutavassa nyky äiteihin verrattuna. Ennen äidit kantoivat vastuunsa lapsistaan, vaikka olisi ollut kuinka vaikeaa. Uupuneita varmaan olivat, mutta tuskin kovinkaan mielenterveysongelmaisia.
Isät olivat poissa, sotimassa tai kuolleita, tai sitten saattoivat olla juoppoja, mutta ei se estänyt äitejä mitenkään kantamasta vastuutaan lapsistaan.
Nykyäidit eivät kestä mitään vastoinkäymisiä ja syyttävät yhteiskuntaa kaikesta ja huutavat apua joka lähtöön, ei ole minkäänlaista meininkiäkään pärjätä omillaan. Kun haluaa yhteiskunnan hoitavan perheensä asioita eli rahoittavan esim. elämänsä, niin siinä on samalla myynyt osan vapaudestaan.
Jos et pärjää omillasi, niin olet yhteiskunnan "omaisuutta" ja siten myös valvonnassa.
Nykyisin vanhemmat riitelevät, kumpi jää kotiin hoitamaan lapsia ja jos isä ei jää, niin äitikin katsoo, että tasa-arvon nimissä ei hänenkään tarvitse ja niin on lapset heitteillä. Ei olisi ennen tullut kuuloonkaan, että äidit olisi olleet noin vastuuttomia, oli itsestään selvyys, että juuri äiti huolehti lapsista. Sen lisäksi vielä kaikki kotityöt, työt myös maataloissa ja kaupungeissa useimmat äidit olivat tehtaissa tai muualla kodin ulkop. työssä, mutta ei äidit valittaneet työn paljoutta tai vastuun kantamisen vaikeutta, vaan ylpeinä hoitivat lapsensa niin hyvin kuin pystyivät. Pitää vielä muistaa, että kaikesta oli pulaa, myös ruoasta.
Ei ollut nykyaikaisia kodinkoneita helpottamassa äitien työtä. Useimmilla oli kantovedet, puulämmitykset jne. et työtä todella riitti, mutta silti äidit olivat vaan onnellisia lapsistaan eivätkä valittaneet omaa surkeuttaan. Missä ne äidit nyt on? Lapsiakin oli useimmissa perheissä enemmän kuin yksi tai kaksi. Nykyajan äidit on uupuneita jo yhden kanssa, et miettikääpä nuoret naiset sitä. Onkohan se kaikki vika sittenkään yhteiskunnassa??
mielenterveysongelmaisia, mutta siihen aikaan ei sellaisiin vaivoihin haettu apua, eikä diagnostiikka ollut edes aluillaan!
Mielen ongelmia hävettiin. Ei osattu ajatella, että masennus on sairaus kuin flunssa tai kurkkutulehdus. Kaikista paranee hoidolla täysin terveeksi.
Siihen aikaan äidit hoitivat mieltään lyömällä ja pahoinpitelemällä lapsiaan.
Oma äitinikin saattoi lyödä sillä esineellä, joka sattui olemaan käsissä.
Se oli näiden äitien jaksamisen salaisuus.
Samoin navetasta kuului aina kamala huuto ja kiroaminen.
Viaton eläin ja lapset kantoivat sen ajan taakat!
Siksipä 50-luvulla ja sen jälkeen oli niin valtaisa psykiatristen sairaaloitten kuormitus.
Lasten kaltoinkohteluun ei vain kiinnitetty huomiota? Se kuului kasvatukseen.
Äitini kertoi, että "hakiessaan" vauvaa, oli joku isä vieraillut ja kysäissyt: jokos tämä on saanna selekää?
Sukupolvien ketju jatkuu ja siksi äidit eivät jaksa.
Onneksi lasten pahoinpitely on vähentynyt, mutta huostatun lapsen omien vanhempien menneisyys voi olla ja usein onkin järkyttävä.
Löytyy pahoinpitelyä, hyväksikäyttöä, viinaa yms.
Ehkä ne päättäjät yrittävät välttää sijoitustoiminnalla psykiatristen sairaansijojen täyttymisen tulevaisuudessa, mutta tämän kaltaisella bisnestoiminnalla se ei tule onnistumaan??
Koko perhe avun ja tuen piiriin!!
miten heillä sitten on tuota voimaa, jaksamista sekä inhimillisyyttä.
Kuten hyvin tiedämme että ei sitä voimaa jne. rahalla saada.
Kyllä ottolapsia (kasvattilapsia) on ollut aina ei mikään uusi tämän päivän ilmiö.
Isäni oli huutolaisslapsi (ottolapsena) jo 1915 vuodesta lähtien ja hän oli 10 vuotiaasta ja aina aikuisikään saakka perheessä joka kasvatti ja otti lapsesta vastuun.
Syy oli kun kun lapset jäivät orvoiksi niin vanhin poika sai paikan perheestä joka hänestä huolehti, muut kolme pienintä jäivät äidin huostaan.
Enkä usko tuohon mielenterveys ongelmaan että se olisi ollut -40 luvulla sen suurempaa kuin nytkään vaan uskon enempi että tämän päivän ongelma on monin verroin suurempi ja moni ongelmaisempi.
kuten edellä tullut ilmi, lapsi lähti huotaanottoon terveenä ja reippaana, sijaishuoltoon saapui vammoilla..mitä tapahtui?
Onkohan sinulla lukihäiriö?
Luin alkup. kirjoituksen monta kertaa, ja kyllähän taisi pahoinpitelyn suorittaa bio-vanhempi/vanhemmat.
Pakko nostaa hattua teille sijaisvanhemmille. Minusta ei olisi tuohon "työhön". Mistä se voima ja rakkaus löytyy?
Ei siinä mitään voimaa ja rakkautta kysytä? Jokainen ahne ja kyllin itsekäs ihminen elättää itsensä ottamalla toisten lapsia hoitaakseen!
Jos kulukorvaukset ja palkkiot jätettäisiin maksamatta ja sijari saisi vain lapsilisän, niin kuin jokainen kotona lasta hoitava äiti saa.
Siihen loppuisi "rakkaus" lapsia kohtaan!
Uskon, että 3 % voisi hoitaa rakkaudesta ja auttamisen halusta.
Etkö tiedä niitä summia, mitä nämä ihmiset nettoavat sijoitetuista lapsista.
Niillä joku kertoi rakentaneensa oman talon ja lainaa ei tarvittu lainkaan??
Joten jätäpä ihmettely.
Sitten minäkin ihmettelen, kun nuo kyseiset summat (voi olla 1200 e/kk/per lapsi) jätetään maksamatta.
Silloin mitataan rakkauden määrä ja hinta.
haista ite
lapsi lähti polisin kanssa iloisesta turvallisesta kodista... ja tuli henkisesti pahoinpidellyksi soskujen toimesta. ymmärsit kyllä mitä tarkoitin et niin tyhmä ole!
kun joutui huostaaman lapset ilman syytä!" valta on sillä jolle se on annettu. vaikkei olisikaan ymmärrystä jaettu kuin pikkulusikalla
Tarkoitin ensimmäisen kirjoittajan kirjoitusta.
Siinä lapset tulivat kotona hakatuiksi.
Sinä tarkoitit varmaan toista kirjoitusta, mistä täällä on kirjoitettu, tämä jouluinen tapaus.
Näin sitä voi mennä ristiin.
Tosin en usko sossujen hakkaavan pieniä lapsia ruumiillisesti, henkinen tila on toinen juttu kenelle tahansa. Vrt. vaimot/miehet vaihtoon, jossa useimmalla palaa pinna parin päivän päästä, vaikka pääsevät takaisin koteihinsa.
Nämä pienet ihmistaimet eivät tajua mitä heille on tapahtunut, miksi "isä lyö äitiä ja lasta" ja milloin pääsee kotiin.
Lapsi rakastaa yleensä aina vanhempaansa, vaikka vanhempi löisi lastaan. Lapsi on lojaali.
Täytyy muistaa, että jokainen huostaanotto on oma tapauksensa, kahta samanlaista ei ole.
Meillä on sijaislapsi, josta ainakaan me emme saa moisia summia, eikä ole tarviskaan. Halusin vain hieman provosoida...
Hoitopalkkio 500 €, josta veron jälkeen jää 380 €, eli tämä on kuukauden "palkka"
Kulukorvaus 350 €, josta veron jälkeen jää 266€.
Kulukorvauksesta maksetaan lapsen kulut, esim. matkat vanhempien luokse, kun heillä ei ole autoa, harrastukset, matkat meidän perheen kanssa (eli hän on aina mukana, hän on osa meidän perhettä, eikä me pidetä "lomaa" hänestä), vaatteet (ja lain mukaan osan kuuluisi mennä sähköön ja muihin asumiskuluihin).Ja lopun me laitamme lapsen tilille, summa vaihtelee kuukausittain, mutta ajokorttia olemme ajatelleet, tai mitä hän sitten haluaa, vielä ei tiedä.
Eli palkkioni on 380 €, jos olisin töissä saisin noin 6 kertaisesti tämän summan.
Varmaan arvaat, ettei näillä summilla taloja rakenneta, eikä etelään lennetä. Mutta me olemme tyytyväisiä ja ennenkaikkea sij.lapsi ja omat lapsemme ovat tyytyväisiä.
Vielä kysymys; miksi sijareiden pitäisi mielestäsi saada vain lapsilisä, hehän tekevät työtä jonkun muun lapsen hyvinvoinnin eteen.
Voisin minäkin tehdä tätä ilman palkkiota, mutta siinä tapauksessa olisi mentävä töihin ja lapsi laitettava hoitoon. Nyt tämän palkkion ja kulukorvauksen avulla saamme lapselle perustarpeet ja hieman minäkin joskus jotain itselleni.
Ja, joo muistan että kulukorvauksen vero palautetaan joulukuussa, mutta siitä ostamme lapselle ne kaikkein arvokkaimmat asiat(kalleimmat), ja on varauduttava siihen että, joskus lapsi lähtee maailmalle, ja sinne ei tyhjin käsin ole meneminen. En laita niin omianikaan, enkä häntä.
pyörittää bisnestään n.100 km Tampereelta pohjoiseen. Kuntaa en voi kertoa.
Teidän pitää elää sillä summalla, millä normaali perhekin elää. Jos isä käy töissä (siis oma isä) ja äiti hoitaa lasta kotona, tulona on lapsilisä.
Kulut järjestellään sen mukaan, että pärjätään.
Jos äiti palaa töihin, hän saa lapsen hoitoon ja maksaa vielä siitäkin tulojen mukaan.
Mutta te löhjötätte kotona, vieraiden lasten kanssa ja yhteiskunta elättää? Onko se oikein? Jos haluatte edes hitusen arvostusta, antakaa lapsen omille vanhemmille ihmisarvo.
Kertokaa lapselle, että hoidatte häntä palkkiota vastaan ja oikea ÄITI ja ISÄ odottaa jossakin. Hän hoitaa ilman supersuuria rahasummia.
Oma vanhempi näes rakastaa lastaan.
Siinä se ero lienee kapeasti?
On se kumma, että päiväkodin hoitajalle kyllä maksettaisiin palkkaa, mutta ei sijaisvanhemmalle. Päiväkodin hoitaja saa enemmän rahaa siitä, että hän hoitaaa lapsia alle 8 tuntia päivässa 5pv/vko, kuin sijaisperhe siitä, että on lasten kanssa 24tuntia joka ikinen päivä ja saa vain haukut ylityö palkaksi. Omat lapseni olen ilmaiseksi hoitanut niinkuin kuuluukin, mutta vieraita en pystyisi tai nälkä yllättäisi.
Menisin mielelläni takaisin palkkatyöhöni jos kaikki vanhemmat hoitaisivat lapsensa itse niinkuin pitäisi ja sijoituksia ei enään tarvitsisi tehdä.
Siihen asti otan rahat vastaan ja annan sijaislapsilleni kodin, jossa on ruoka ajallaan, välittävät aikuiset ja turvallinen olo.
ja ihan varmasti joka sentti on ansaittu ja olisi ansaittu vielä huomattavasti enemminkin, kuin mitä on saatu. Kyllä palkan osuus siitä "kotona löhöilystä" vieraiden lasten kanssa on todella pieni. Jos pitäisikin tehdä töitä vaan sen edestä mistä maksetaan, niin puolet ajasta voisi hyvällä omalla tunnolla vaan löhöilläkin. Parempaa palkkaa ja muutenkin työn arvostusta meidän pitäisi alkaa vaatia ponnekkaammin.
Miten muka noi kirjottajat, meidän arvostelijat muka hoitaisi pelkällä lapsilisällä muka myös toisten lapset, jos eivät ole pystyneet edes omiaan hoitamaan. Olisi todella kiva nähdä miten sen tekisivät, edes viikon ajan. Eiköhän alkais aika moinen meteli korvauksista.
kykene hoitamaan edes omia lapsiaan mitä sitten muiden. Kyllä lapsen hoito ja siitä vastuunkantaminen on niin vaativa homma että moni kuten näemme on luovuttanut ja antanut periksi. Sikasi sijaisvanhemmat on olemassa.
Minkäs teet, kun se OMA isä tai äiti ei hoida lastaan edes tuettuna ?
Tampereelta 100 km pohjoiseen vaan 200 km itään. Joten et todella pysty kuntaa kertomaan.
Sorry.
En löhöä kotona vaan pyöritän 4 lapsen arkea harrastuksineen.
Meidän "lainalapsen" isä on kuollut ja äidillä aivovaurio liiasta viinasta. Miten kerron että ISÄ ja ÄITI odottaa, kun hän ei ole heitä koskaan nähnytkään.
Aina ei todellisuus ole niin mustavalkoinen, kun ehkä tuohonaikaa perjantai-iltana saattaisi ajatella
mutta meillä on 2006 vuonna samat summat. Tänä vuonna tuli korostus, 17 eceä, hoitopalkkioon.
Mutta siitä kyllä protestoin että, puhutaan bisneksestä, enemmän näillä summilla tämä on hyväntekeväisyyttä. Teemme tätä rakkaudesta lapsiin.
Ja minulle on ihan sama kuka sen todeksi uskoo, itse sen tiedän.
soskun toimesta ja minä myös!
...tosi fiksua porukkaa tällä palstalla. Yksikään ei pysy aiheessa, ja jos pysyy niin vastauksia on 2!!!!
Menkää itseenne, kukaan teistä ei ole toista parempi, ei sijarit, ei bioskat. Samanlaisia paskanjauhajia.
Suomen lapset ovat turvassa, sitten kun tälläkin palstalla pysytään asiassa.
Hei! Tehkää yhteistyötä, jokaisessa on jokin vika, mutta järkevät puhuvat silmäkkäin, eivätkä tällaisilla palstoilla.
Tosin kun luin kirjoituksia, tuli tunne, että osa eri nm. kirjoittavista on samoja henkilöitä. Oli tai ei, ei maailma parane, varsinkaan lastenmaailma, jos täällä jauhetaan p**kaa.
Parempaa vuotta 2007!!!
auttaisiko pari lisäluokkaa?
Olen hyvin koulutettu, mutta eilen kirjoittaessani hyvin kiukkuinen.
Tänään olisin varmaan valinnut sanani toisin. Ehkä halusin provosoida ja katsoa kuka tarttuu täkyyn, no ainakin sinä joka heti "yksinkertaistit" minut.
Hyvä pohja keskustelulle, vai mitä?
Ehkä sinunkin kannattaisi ajatella ensin...
ketään kerron vaan pelkkiä omia kokemuksiani.
Jos se ei sovi joillekkin ja mollaamisksi luokittelee niin sille en taas mahda mitään.
Haluaisin keskusrtella ongelmista sijaisvanhempien kanssa mutta aina joku bioäiti siihen tulee sotkemaan omilla uhoavilla kommenteillaan. Väitän vastaan mutta en mene haukkumalinjalle.
Minä myös hyvin koulutettu mutta en tuo sitä täällä esiin. Olen vain sijaisvanhempi enkä ammattilainen. Olisi niin hyvä saada vaihtaa ajtuksia keskenään ilman mollaajia.
Ymmärrät varmaan mitä tarkoitan sillä että kotona olen lastenvanhempi ja niin myös täällä.
Minä taas en koskaan ole kiukussa kun täällä kirjoittelen vaikka kommentit kyllä usein olisivat kiukunpurkauksen ansainneet.
että viisaampi aina lopettaa riidan ja fiksuimmat sijarit eivät tartu joka täkyyn, mikä biopuolelta esitetään.
Kyllä sijareiden pitäisi pystyä osoittamaan myös tällä palstalla, että ovat henkisesti sellaisten biojen yläpuolella, jotka yrittävät provosoida herjauksillaan ja oat muutenkin vähän pallo hukassa.
Ei pidä provosoitua liian helposti.
Valitettavasti olen joutunut toteamaan, ettei sijaritkaan kaikki ole kovin fiksusti käyttäytyviä ja hyökkäilevät ja nimittelevät toisia kuin pahaiset kakarat. Ihmettelen sitä kovasti. Kyllä meidän pitäisi nähdä mitä on kaiken katkeruuden takana bioilla ja yrittävät parantaa oloaan, kun saavat edes välillä haukkua meidät oikein kunnolla. Kyllä meidän pitäisi se kestää ja olla sellaisen yläpuolella. Selvät asiavirheet voimme oikaista, mutta en näe mitään syytä, miksi pitäisi jatkaa keskustelua, joka menee nimittelyksi.
Jos oikein tarkasti luki kirjoitukseni, niin huomasi, että minua ärsytti juuri se, että tämä on palsta sijaisvanhemmille, ei sijaisvanhempia haukkuville tai toisinkaan päin.
Olisi kiva kun saisi teiltä jo toimivilta oikeaa ja ajankohtaista tietoa. Täällä on monta hyvää aloitusta, jotka ovat kohta menneet asian viereen.
Minä kiukustuin siitä, että aikuiset voivat aina puolustaa itseään, mutta lapset eivät.
Sijaisvanhemmat tekevät hyvää työtä.
Lapsi on aina tärkein, he ovat meidän tulevaisuutemme!
Asiattomat kommentit olisi hyvä vain ohittaa, mutta miten se on joskus niin vaikeaa ja tulee vastattua samalla mitalla.
Kyllä ne haukkumisetkin on välillä asiaa, pistää omaakin ajatusmaailmaa tuulettumaan ja olen toivottavasti jotain opiksenikin ottanut.
Lasten hoitamisessa on se vaikeus, että kasvatuksessa on monta tapaa, eikä yhtä ainoata oikeaa ja varsinkaan kun huolehtii jonkun toisen lapsesta.
Ja sekin on totta, että monta huostaanottoa olisi vältetty jos yhteiskunta panostaisi enemmän perheisiin ja antaisi kasvatuksellista ja taloudellistakin tukea. Kyllä sijoitus on kallista, paljon kalliimpaa kuin tuki suoraan perheeseen. Aina ei sijoitukselta voi välttyä ja silloin pitäisi pystyä yhteistyöhön.
Sijaisvanhempienkin olisi hyvä ajatella asioita biologisten vanhempien kannalta, ei ole suurempaa tuskaa kuin menettää oma lapsi. Ja kun sen menettää huostaanotolla ei saa edes ymmärrystä toisilta tuskaansa , helposti vain syyttelyä.
kyllä, mitä tarkoitit. Laajensin vain keskustelua siihen suuntaan, miten näen et voisimme olla hyökkäävien biojen yläpuolella ja ettemme provosoituisi ja siten säilyttäisimme keskustelussa ne aiheet, joista haluamme keskustella. Voimme hyvin ohjata keskustelua oikeille raiteille, jos olemme fiksuja. Se oli minun pointtini.
ajattelet noin biojen ymmärtämisestä. Juuri tänään ajattelin kirjoittaa siitä aiheesta.
Siis, siitä miten me sijarit yleensä bioja kohtelemme.
Onko meillä kykyä empaattisuuteen ylipäätänsä.
Olen täällä huomannut, että paljon on myös sellaisia huost.ottoja ilmeisesti tehty, mitkä ovat hyvinkin kyseenalaisia, eli kaikki sijoitettujen vanhemmat ei olekaan päihde/mielenterveysongelmaisia, mutta monet sijarit ei usko ollenkaan ja leimaavat kaikki jotenkin mitättömiksi vanhemmiksi. Voin vain kuvitella sitä tuskan määrää, mitä äidit kokevat, kun heitä ei kukaan usko ja haluaisivat lapsensa takaisin ja sitten vielä leimataan ties miksikä.
Haluankin pyytää anteeksi kaikkien sijareiden puolesta niiltä äideiltä, jotka ovat joutuneet pahottamaan mielensä sijareiden ymmärtämättömyyden vuoksi.
Toisaalta toivoisin, että biot ymmärtäisivät myös jollain tasolla sijareita, koska meillä etupäässä on kokemuksia niistä heitteille jätetyistä päihdeongelmaisten lapsista ja heidän vanhemmistaan ja kun olemme joutuneet näkemään sen tuskan ja ahdistuksen lapsissa, mitä omat vanhemmat aikaansaavat pettämällä lasten odotukset kerta toisensa jälkeen, niin kyllä siinä on meilläkin vaikeaa, kun emme voi sitä tuskaa mitenkään helpottaa, niin joku sitten saattaa hyökätä kaikkien biojen kimppuun, kun on lasten puolesta niin suuttunut.
Kuitenkin meidän molempien osapuolien tulisi yrittää ymmärtää toisiamme. Sijareiden pitäisi ymmärtää, että vaikka vanhemmat kohtelevatkin lapsiaan törkeällä tavalla, niin en usko, että se on tahallista, he varmasti haluaisivat olla parempia vanhempia ja huolehtia lapsistaan kuten kaikki muutkin, mutta heillä voi olla jo omasta lapsuudestaan niin heikot eväät, etteivät kertakaikkiaan kykene, vaikka kuinka haluaisivat. Hyvähän meidän on huudella, kun meillä menee hyvin ja on luultavasti aina mennyt. On ollut normaali koti ja vanhemmat, meitä on rakastettu ja olemme saaneet tervettä itseluottamusta. Pitää ymmärtää, että kaikilla ei ole yhtä hyvin. Voi olla jo monessa sukupolvessa ongelmia, jotka taas siirtyy seuraaville. Ei se elämä varmasti ole mitenkään helppoa kenelläkään ongelmaisella. Viimeisetkin itsetunnon rippeet menee sitten siinä, kun joutuvat toteamaan, ettei heistä vanhemmiksi edes ollut. Ei siinä enää kaivata sijarin solvauksia ja rintojen röyhistelyä paremmasta vanhemmuudesta.
Onneksi ei tätä palstaa ollut vielä tiedossani silloin, kun lapset olivat pieniä ja reppanat uskoivat vanhempiensa lupauksiin ja joutuivat aina pettymään, samoin muihin sukulaisiinsa. Silloin olin niin vihainen ja kirosin koko sukunsa ties mihin, että varmasti olisi tullut rajumpaa tekstiä myös tänne kirjoitettua. Nyt kun lapset ovat jo isoja, eivätkä enää odota vanhemmiltaan mitään, tai eivät ainakaan enää pety niin kovin, niin nyt voi jo suhtautua moneen asiaan paljon maltillisemmin, kun ei ole nuo omat tunteet niin pinnassa.
Silti, vaikka olen niin usein ollut pettynyt ja vihainen siitä mitä vanhemmat ovat lapsilleen aiheuttaneet, niin kyllä myös säälin noita meidän äitejä. Tiedän, ettei heillä ole helppoa ja raukat tulevat meillekin niin häpeissään, kuin koira häntä koipien välissä. Kyllä heistä näkee, etteivät ole mitenkään tyytyväisiä itseensä. En koskaan ole heitä haukkunut tai nimitellyt, (he kyllä minua) en ole moralisoinut enkä mitään ja silti heillä näyttää olevan vaikeuksia kohdata minua. Se on se oma syyllisyys mikä painaa niin kovin ja oma alemmuuden tunne. Jos tälläisen äidin lapselle sitten vielä sattuu sijari, joka tuo koko ajan esiin omaa erinomaisuuttaan ja samalla toisen huonommuutta, niin ei yhteistyöstä voi edes haaveilla ja äiti joutuu tuntemaan itsensä todella maan matoseksi, joka ei auta ollenkaan, jo ennestään heikon itsetunnon kohottamisessa. Et miettikääs vähän sijarit, miten lähimmäisiänne kohtelette.
Olen sanonut monesti, että elämässä ei voi olla suurempaa tuskaa, kuin menettää OMA LAPSI. Sillä ei ole merkitystä, miten lapsen menettää, tuska ja pohjaton suru ja ikävä ovat niitä tunteita, joita oma vanhempi käy läpi sijoituksen jälkeen.
Toki kuolema olisi järkyttävin, mutta sijoituksen jälkeen ainakin minä mietin monia asioita.
Olisinko sittenkin voinut vielä enemmän yrittää jaksaa?? Hainko apua liian myöhään? Miten lapseni kokee tämän? Kärsiikö hän? Kuka lohduttaa, jos on paha olla? Ymmärretäänkö lapsen "kieltä"? Osataanko lapsi pukea sään mukaan lämpimästi? Jos lapseni sairastuu, kuolee?
Minä olen siihen syyllinen? Ym.ym. ainakin minä mietin ja lapsi oli jatkuvasti mielessä.
Viimeisenä, kun nukahdin ja ensimmäisenä kun heräsin ja sata kertaa päivässä.
Terve äitiys todellakin katoaa ja alkaa epäillä itseään sellaisestakin, mikä ei varmasti ole totta? Olenko minä niin paha?
Aamupuuron keittoa alkaa yht´äkkiä epäillä? Osaanko? Siis ihan käsittämättömiä tunteita ja ajatuksia tulee mieleen, varsinkin jos sattuu huono perhe, kuten minullekin. Itseensä ei luotakaan yhtään, vaikka on mennyt vauva-ajat ypöyksin.
Meillä oli 4 päivää kk tapaamista ja juuri kun "tie" lapsen luo löytyi uudelleen, hänen piti lähteä.
Tämän kaiken sietämättömän tuskan läpikäyneenä minä olen niin paljon vahvistunut, että luulen ettei mikään muu voisi enää kaataa, kuin nuoren kuolema, mutta sitä toivottavasti ei tapahdu?
Kiva että olen sijari, joka ymmärtää myös lapsen oman vanhemman tuskaa.
Jos kaikki ymmärtäisivät, voisi yhteistyö lapsen parhaaksi olla mitä parhainta. Kiitos!
Tasan en hoitaisi yhtään lasta, jos en siitä jotain korvausta saisi.
Kun meille tuli sijoitukseen lapsia, niin minun oli sitouduttava kotiin ja jätettävä työni. Tein tämän uhrauksen näiden lasten vuoksi, rakkaudesta heihin.
Jos meille ei maksettaisi näitä onnettomia palkkioita, niin millä ostaisin tälle lapsi laumalle vaatteet ja ruuan jne. ´
Sitäpaitsi... kun tässä hoidetaan muutakin kuin lapsia, lapsen sukua ja parhaillaan vielä tuttavan tuttujakin, niin kyllä tämä on sellaista työtä, että voin tunnustaa välillä käyneen mielessä, että jospa lopettaisin. Kaiken lisäksi aina ja 24 tuntia vuorokaudessa, sillä näitä lapsia ei voi jättää kenellekään muulle.
Mutta tiedättekö? Kun lapset saivat kerran kuulla ohimennen, että töihin palaisin jollain opilla, kun ei näillä rahoilla elä. Tiedättekö, että nämä lapset olivat kauhuissaan siitä, että minne he sitten joutuvat.
Bio vanhemmat pitävät aktiivisesti lapsiin yhteyttä ja olemme heitä siinä tukeneet. Kun biovanhemmat mollaavat meitä ja mustamaalaavat lapselle ja lapset huomaavat, että asiat ovatkin ihan hyvin sijaisperheessä, käy tässä bioille loppujen lopuksi kurjasti.
Ja arvatkaapa, olenko siitä iloinen. En todellakaan. Minusta lapsilla täytyisi säilyä yhteys biologisiin vanhempiin ja sukuun, siksi että he voisivat kasvaa ehjemmiksi.
Kuinka soisinkaan, että biologiset vanhemmat hoitaisivat asiansa kuntoon ja lapset voisivat palata sinne ja minä töihin.
Tällä hetkellä, vaikka perheessä on lähes murrosikäisiä lapsia, en pysty palaamaan töihin, koska minun oltava aina läsnä silloin kun he ovat kotona. Nämä väkivaltaiset, pahoinvoivat lapset, eivät pysty ongelmilleen mitään ja saattavat vahingoittaa toisiaan ja itseään. Meidän tehtävämme on suojella näitä lapsia, että heille ei tulisi lisää traumoja.
Älä siis ihmettele, vaan ota selvää ja rakasta lastasi niin paljon, että annat hänelle mahdollisuuden eheään elämään tukemalla häntä normaaliin arkeen sijaisperheessä. Tue häntä niinkauan tähän, kun saat oman elämäsi järjestykseen ja meidän sijaisvanhempien tehtävä on täytetty -kulkemalla rinnalla hetken matkaa :)
täällä. En hoitaisi minäkään. Kyllähän minä tyhmä olen, mutta en sentään niin tyhmä, että tekisin töitä yhteiskunnalle ilmaseksi.
Sijoitetut lapset ovat yhteiskunnan vastuulla. Minä vain autan puoli-ilmaseksi yhteiskuntaa selviytymään huost.ottamiensa lasten hoidossa.
Meillä on ihan sama juttu, että ei uskalla isojakaan lapsia kovin pitkäksi aikaa yksin jättää. Nykyisin jo uskaltaa muutamia tunteja olla pois, pelkäämättä, että koko talo on poltettu, tai hajotettu tai ovat toistensa kurkuissa kiinni, niin että tarvis olla koko ajan erotuomarina. Se on nyt meillä ihan uutta, ihan muutamien kuukausien juttu vasta, eli siis et uskaltaa jättää yksin edes vähäks aikaa.
meillä että lasta/nuorta 15 vuotiasta ei uskalleta jättää yksin kotia edes tunniksi.
Vaikka meillä ei muita lapsia kotona enään olekkaan. Mutta on olemassa muita uhkaavia vaaroja joista en enään täällä kehtaa kirjoittaa.
On tämä ongelma ollut heti alusta lähtien eikä näytä siitä paremmaksi tulevan.
Voin mainita että se on kännykkäajan ongelmiin kuuluva riesa.
Tervettä puhetta tuo vihdoin, että sijoitetut lapset ovat yhteiskunnan vastuulla ja sijarit hoitavat heitä työnään. Loppuu vihdoinkin se rakastamisen ja äitittelyn ylikorostaminen ja ammattiosaaminen astuu sille kuuluvalla paikalle sijaisperheissä. Mutta huomautan vielä, että palkka ainakin muilla aloilla yleensä nousee alalla toimivan työntekijän koulutuksen lisäämisen myötä, toivottavasti teilläkin.
muilla aloilla kokemusvuodet vaikuttavat palkkaan, vaan eipä meillä.
Ajattelinkin sinua, kun kirjoitin tuon edellisen mielipiteeni, että sinulla taitaa olla kokemuksen mukainen asiantuntemus. Lapsenhoidossa se kokemus ei kaikilla kuitenkaan tuo sellaista posiviivista lisäarvoa kuin sinulla. Joidenkin kohdalla kokemukseen vetoaminen on taakka, koska henkilö ei ole ollut työssään kehityskykyinen vaan jämähtänyt oman lapsuutensa aikaisiin käsityksiin ja menetelmiin. Tähän ongelmaan taas auttaisi soveltuvuustestit, joista paljastuisi ihmisen luontaiset kyvyt ja kehityskelpoisuus. Niinhän muissakin ammateissa on. Mutta koko ajan myös nykypäivänä vaaditaan esim. lääkäreiltä ja opettajilta osaamisen päivittämistä ja lisäkoulutusta alallaan kaiken aikaa, mikä sekin on palkanmaksun ja työpaikan säilymisen edellytys. Minusta sama pitää ulottaa sijaritoimintaan. Lapset eivät ole niin vähäpätöisiä, että yhteiskunnan ei kuuluisi heidän hoitajiltaan vaatia kunnon panostusta.
Minulla on lisäkoulutusta viikonlopun merkeissä kerran vuodessa, lisäksi muitakin luentoja yleensä päivän kestäviä pari kertaa vuodessa.
Niissä käsitellään ajankohtaisia asioita, lapsen kehitystä, huostaanotettujen lasten traumoja, biovanhempien tukemista,yms. ja missä mennään sijaishuollossa noin yleensä.
Minulla ainakin on lastenhoito alan koulutusta ja vähän muutakin alan koulutusta ja käyn pieniä lisäkoulutuksia koko ajan, mutta eipä "palkka" vain nouse.
Arvoihini elämässä kuuluu kyllä, että tärkeintä on vain toimeentulo ja onnellisuus tulee muustakuin rahasta.
Ilman ns. ammatillista ajattelu mallia, ei sijaisvanhemmuutta jaksa, mutta ei sitä koskaan arjessa mieti, että hoitotäti tässä hoitaa, vaan kyllä sitä tekee koko omalla persoonallaan äitinä tai sijaisäitinä.
Sijaisvanhemmat eivät ole virheettömiä, niinkuin ei muutkaan ihmiset. Kukaan ei ole täydelliseksi syntynyt, mutta virheistä voi myös oppia.
Nykypäivänä törmää usein mm. sellaiseen ongelmaan, että nuoret eivät osaa hoitaa lapsiaan. Nuorille ei ole itselleen muodostunut siitä kuvaa mitä tarkoittaa äitinä tai isänä toimiminen.
Tulee mm. rajattomia lapsia, jotka koettelevat niin paljon vanhempiaan, että jaksaminen alkaa olla äärirajoilla, kunnes pamahtaa. Myös elämän malli, esim. ravintoloissa ramppaaminen joka viikonloppu, on osittain opittua ja tämän hetken trendiä.
Me sijaisvanhemmat lähdemme myös joskus viihteelle (osa ainakin meistä, jos pääsee, tai sopii ruotuun). Me sijaisvanhemmat korotamme ääntämme, huudamme ja jotkut kiroilevatkin ;)
Me olemme ihan tavallisia äitejä ja isejä virheinemme, mutta me pidämme huolen siitä, että lapsella on turvallista olla ja hänen ei tarvitse kantaa huolta huomisesta. Oikeus lapsuuteen :)
Turvallisuuteen kuuluu tietysti ostaltaan rajojen asettaminen esim. ettei talon katolle saa kiivetä, koska vain huvittaa tehdä niin ;)
Meni nyt vähän ohi aiheen, mutta ymmärtänette varmaan mitä tarkoitan.
sijaisäiti.
Ja myöskin minä haluaisin keskustella sijaisvanhemmuudesta sijaisvanhempien kanssa, ilman, että joku biologinen vanhempi tulee väliin.
Joskus olisi ihan tarpeellista jakaa hyviä ja huonoja tuntemuksia. Eikä huonot tuntemukset johdu sijoitetusta lapsesta, vaan ihan vaikka "maailman tilanteesta".
Omasta mielestäni en haukkunut ketään, mutta jos sinusta tuntui siltä, ehkä valitsin sanani väärin, sorry!
Minä kiukustun joskus, kun kuitenkin lasten paras on minulle se kaikkein tärkein, ja joskus vain mitta on täysi.
Monesti tällä palstalla aikuiset purkavat tuntojaan, muistamatta ollenkaan, että kun puhutaan sijaisvanhemmuudesta siihen sisältyy aina lapsi.
Lasten paras on se tärkein!
väärin tiedän ja ymmärrän missä mennään kun tunteet ovat moisista ajatuksista todella junissa.
Sanoo mitä tahansa niin aina se sama haukkuminen biovanhempien puolelta.
Me emme ole kelvollisia edes ajattelemaan heidän lastensa parasta sen tunteen täällä saan.
Eikä niitä biovanhempia ole kovinkaan montaa mutta sitäkin ärhäkkäämpiä ovat mollaamaan.
En tiedä mihin he sillä pyrkivät.
Muuten ihanaa kun saa lähteä hiihtoladulle ja sitten elämä onkin oikeilla laduilla.
jaymmärrät.äitejä.pääsitkö.sijariksi.vaikka.omasi.oli.sijoitettuna?
siis perheemme ei ole ongelmaton, olen hullu rakastunut autistiseen ja skitsoon mieheen. ongelmia riittää... sos. toimen ratkaisu: terapiaa minullle ja lapselle. huostaanotto ja tapaamisrajoitukset (ei isälle vaan äidille!!!) syynä: tekemäni valitukset! tämä lukee virallisissa asiakirjoissa. olen "hankala ja aggressiivinen" ns. vaarallinen(joka tarkoittaa sitä selkokielellekäännettynä että pyyntöihini ei pidä suostua, tämä viranomaisten salakielestä...vinkki asiattomien huostien haltijoille: katsokaa "sillä silmällä" paperit uudelleen, vihje syystä löytyy kyllä kun osaa etsiä!
että syy miehesi ongelmiin ja sekoiluihin ei ole sinussa, mutta, että jatkat elämää tälläisen miehen kanssa silläkin uhalla, että menetät lapsesi, ainakin joutunut huost.otetuksi, niin sen katson sinun syyksesi. Kyllä äidin rakkaus pitäisi mennä kaiken ohi. Jos rakastat sairasta miestäsi enemmän kuin lastasi, niin ehkä on sitten parempi, että joku toinen huolehtii lapsestasi.
En ymmärrä mitään suurempaa rakkautta kuin äidin ja lapsen välinen on.
Kun olen lukenut sinun kirjoituksiasi,amalia, en voi kuin ihailla. Et ole kirjoituksissasi kuin lapsen puolella. Perustelusi ovat aina johdonmukaisia ja tarkkaan mietittyjä, kuten tietenkin kirjoituksesikin. Olisin jo varmaan jättänyt tämän palstan, mutta olen halunnut lukea vastauksiasi.
Toivottavasti jaksat ja kerkiät kirjoitella edelleen.
Vaikka en ole enää teini, olen kirjoitustesi myötä ajatellut paljon myös omaa työtäni.
Kannatelkaamme kaikki toisiamme tässä joskus niin vaikeassa työssä, josta ei paljoa kiitosta heru.
Tiedämme itse olevamme tärkeitä, onneksi meidän ei tarvitse sitä kenellekään todistella. Meillähän on todisteet jokaisella omassa kodeissamme.