Miesystävä sanoi eilen illalla ettei halua jatkaa enää. Pääsyynä on lapseni (2 poikaa), jotka eivät asu luonani. Hän luulee, että lapseni luulevat eroni exästä johtuvan hänestä, vaikka se ei niin ole ja se vaivaa häntä todella, niinkuin moni muukin asia.
Lapseni tulevat luokseni joka toinen viikonloppu. Miesystävä ei ole halunnut tutustua heihin vielä, on halunnut olla sivummalla. Tämä on kuitenkin sopinut minulle ihan hyvin, ja luulin että sopii hänellekin. Erosta on vasta vähän aikaa ja pojilleni on siinä ihan tarpeeksi.
Rakastan häntä todella, ei tuon ihanampaa ihmistä voi olla, mutta tämän kaiken yhteensovittaminen on vain niin vaikeata. Olen saanut tuntea itseni rakastetuksi ja olen saanut olla onnellinen. Kaikki kuoli exäni kanssa jo aikoja sitten. Sitten tapasin hänet vaikka olin suunnitellut etten ala seurustelemaan kenenkään kanssa pitkiin aikoihin, mutta näin vain kävi enkä ole katunut yhtään.
Hän lähti aamulla töihin ja minä suoraan kotiin. Itse en voinut lähteä töihin kun valvoin ja itkin koko yön. Olisin lähtenyt jo illalla kotiin, mutta kello oli melkein puolen yön. Samantien kun pääsin kotiin oksensin, oli niin paha olla ja on edelleen. Muserrun kohta. En saa ajatuksia koottua yhtään.
En kaipaa nyt kommentteja "hyvä kun pääsit hänestä", vaan oikeasti häntä parempaa ihmistä ei ole, hän vain ei osaa suhtautua tähän, en kyllä minäkään. Miten ihmeessä tämän kaiken voi sovittaa yhteen? En halua menettää häntä, en todellakaan.
Lapseni tulevat luokseni joka toinen viikonloppu. Miesystävä ei ole halunnut tutustua heihin vielä, on halunnut olla sivummalla. Tämä on kuitenkin sopinut minulle ihan hyvin, ja luulin että sopii hänellekin. Erosta on vasta vähän aikaa ja pojilleni on siinä ihan tarpeeksi.
Rakastan häntä todella, ei tuon ihanampaa ihmistä voi olla, mutta tämän kaiken yhteensovittaminen on vain niin vaikeata. Olen saanut tuntea itseni rakastetuksi ja olen saanut olla onnellinen. Kaikki kuoli exäni kanssa jo aikoja sitten. Sitten tapasin hänet vaikka olin suunnitellut etten ala seurustelemaan kenenkään kanssa pitkiin aikoihin, mutta näin vain kävi enkä ole katunut yhtään.
Hän lähti aamulla töihin ja minä suoraan kotiin. Itse en voinut lähteä töihin kun valvoin ja itkin koko yön. Olisin lähtenyt jo illalla kotiin, mutta kello oli melkein puolen yön. Samantien kun pääsin kotiin oksensin, oli niin paha olla ja on edelleen. Muserrun kohta. En saa ajatuksia koottua yhtään.
En kaipaa nyt kommentteja "hyvä kun pääsit hänestä", vaan oikeasti häntä parempaa ihmistä ei ole, hän vain ei osaa suhtautua tähän, en kyllä minäkään. Miten ihmeessä tämän kaiken voi sovittaa yhteen? En halua menettää häntä, en todellakaan.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kukaan täysijärkinen aikuinen ei anna lasten vaikuttaa kahden toisiinsa rakstuneen aikuisen väleihin. Tuntuu vahvasti siltä, että miesystäväsi on keksinyt sinulle oivan syyn päästä sinusta eroon: Syyttämällä lapsiasi.
Aikuinen ihminen selvittäisi tällaiset epäilyksensä, mutta vaikuttaa ettei miesystäväsi ole tarpeeksi "aikuinen".
Jos toista rakastaa niin ei ne toisen lapset mikään este ole. Jos ovat, niin ehdottomasti on parempi olla mahdollisimman vähissä tekemisissä tuollaisten miesten kanssa. Sen oikean kanssa ei tuollaisia ongelmia ole. Siitä tunnistaa sen oikean.
olen samaa mieltä ehkä hänellä on toinen.
Ei tartte miehellä olla toista. Kyllä ne lapset saattavat aiheuttaa suhteeseen pahoja ongelmia myös jatkossa, jos tästä vaiheesta selviätte. Minun liitossani minun lapseni ovat kasvaneet niin suureksi ongelmaksi, että tilannetta selvitellään tällä hetkellä perheneuvolassa eikä lopputuloksesta ole mitään takeita. Pelkkä rakkaus ei välttämättä riitä. Ennustan sinullekin vielä tuskaisia hetkiä, vaikka onnistuisittekin jatkamaan yhteiseloa. Niin tuskallista kuin se voi ollakin , suosittelisin itkemään tuskasi nyt etkä sitten tulevaisuudessa joka päivä. Jos lapset ovat ongelma nyt, tilanne ei todennäköisesti tule korjautumaan parempaan suuntaan. Puhun kokemuksesta, tuskallisesta sellaisesta.
Tosin sinulla saattaa olla paremmat mahdollisuudet onnistua kuin minulla, kun lapset eivät asu luonasi jatkuvasti niin kuin minulla. Suosittelen vakavaa keskustelua kultasi kanssa, ongelmatonta ei varmaan tule olemaan. Kysyit miten voidaan kaikki sovittaa yhteen. Ei juuri mitenkään. Meillä mietitään aikatauluja joka päivälle sellaisiksi, etteivät lapset ja mies joutuisi juurikaan näkemään toisiaan, ettei tulisi törmäyksiä. Ajan löytyminen jokaiselle on sovittelujen takana ja vaatii jokahetkistä ponnistelua.
Ei siinä muuta tarvitse olla kun, että miehesi haluaa naisen jolla ei ole lapsia. Ei toisen kanssa ei oikeen väkisinkään olla. Monesti eron jälkeen kestää päästä siitä yli jokin aikaa, eiä kannata kiiruhtaa uuteen suhteeseen, ota itseäsi niskasta kiinni kyllä täytyy voida prjätä myös yksin eikä takertua toiseen.
ettei todellakaan ole helppo olla ihmisen kanssa jolla on lapsia!! On tehnyt tuhansia kertoja mieli heittää hanskat tiskiin.