Sitä ei ikinä uskoisi mitä väärät valinnat saa aikaiseksi. Aluksi on mukavaa kun koira on vielä pentu. Peruskoulutus, totuttaminen, sun muut menee ihan leikillä. Mutta sitten iskee se aikuisikä. Alkaa paljastua se rodunomainen käytös sieltä. Epäsuoraan pomottaminen, höseltäminen, lyhyt pinna. Kaikki hyvät tavat opitaan 50 kerran jälkeen, huonot tavat jos kerrankin joku tekee virheen kun itse omistaja ei ole paikalla. Minun koirasta on tullu remmirähjä ja ovirähjä sen vuoksi, että olen jättänyt sitä hoitoon. Kaikissa kolmessa paikassa oppi haukkumaan ovelle koska "pitäähän koiran saada haukkua", kahdessa paikassa oppi rähjäämään vastaantulijoille koska "pitäähän koiran päästä moikkaamaan vastaantulijoita". Ja yhdessä paikassa pureskelemaan koska "pitäähän pienen pennun saada sormia vähän järsiä".
Nyt minulla on koira jonka kanssa ei ole enää mukavaa. Se on turhauttavaa. Epämiellyttävää. Välttämätön paha. Kaikki keinot on kokeiltu noiden kahden tavan pois kitkemiseksi, mutta mikään ei toimi. En olisi uskonut että 9 kk vanhasta hyvästä koirasta tulisi ongelma vain sen vuoksi että olen uskonut sen oman perheeni ja poikaystävän perheen käsiin. Ja vielä sen lisäksi tein aivan väärän rotuvalinnan, valitsin rodun joka ei sovi minulle ja elämäntilanteeseeni laisinkaan. Mitähän varten kaikki pitää oppia kantapään kautta?
Ihmiset valittavat kun yritän opettaa koiraa käyttäytymään, olemaan hiljaa, nätisti. Ihmiset valittavat kun kyllästyn valittamiseen enkä tee mitään. Ihmiset valittavat kun koira haukkuu. Ihmiset sanovat ettei tuollaiselle ihmiselle saisi antaa koiraa kun näkevät minun saarnaavan koiralleni. Ihmiset valittavat kun en päästä heitä moikkaamaan koiraani. Ihmiset valittavat kun sanon heille etteivät tuo koiriaan lähelle. En tiedä mitä inhoan nykyään eniten: muita ihmisiä jotka valittavat vai koiraa joka on aiheuttanut minulle kaiken pänsäryn ja valituksen.
Kaikki tämä vain sen vuoksi, että valitsin väärän rodun. Otin rodun, joka TARVITSEE johdonmukaisen, päättäväisen ihmisen. Joka ottaa johtoaseman jos sen asemaa ei tehdä sille selväksi. Rotu joka kyllästyy herkästi, on kovapäinen mutta kuitenkin aivan liian pehmeä. Rotu joka jotain keksittyään ei pääse siitä irti sitten niin millään. Jos jotain voisin muuttaa menneisyydestä, en olisi PÄIVÄÄKÄÄN erossa koirastani. Näin olisin säästynyt kaikelta tältä.
Katsokaa tarkkaan minkä rodun valitsette kun koiraa hankitte. Väärä valinta saattaa johtaa järjenmenetykseen.
Nyt minulla on koira jonka kanssa ei ole enää mukavaa. Se on turhauttavaa. Epämiellyttävää. Välttämätön paha. Kaikki keinot on kokeiltu noiden kahden tavan pois kitkemiseksi, mutta mikään ei toimi. En olisi uskonut että 9 kk vanhasta hyvästä koirasta tulisi ongelma vain sen vuoksi että olen uskonut sen oman perheeni ja poikaystävän perheen käsiin. Ja vielä sen lisäksi tein aivan väärän rotuvalinnan, valitsin rodun joka ei sovi minulle ja elämäntilanteeseeni laisinkaan. Mitähän varten kaikki pitää oppia kantapään kautta?
Ihmiset valittavat kun yritän opettaa koiraa käyttäytymään, olemaan hiljaa, nätisti. Ihmiset valittavat kun kyllästyn valittamiseen enkä tee mitään. Ihmiset valittavat kun koira haukkuu. Ihmiset sanovat ettei tuollaiselle ihmiselle saisi antaa koiraa kun näkevät minun saarnaavan koiralleni. Ihmiset valittavat kun en päästä heitä moikkaamaan koiraani. Ihmiset valittavat kun sanon heille etteivät tuo koiriaan lähelle. En tiedä mitä inhoan nykyään eniten: muita ihmisiä jotka valittavat vai koiraa joka on aiheuttanut minulle kaiken pänsäryn ja valituksen.
Kaikki tämä vain sen vuoksi, että valitsin väärän rodun. Otin rodun, joka TARVITSEE johdonmukaisen, päättäväisen ihmisen. Joka ottaa johtoaseman jos sen asemaa ei tehdä sille selväksi. Rotu joka kyllästyy herkästi, on kovapäinen mutta kuitenkin aivan liian pehmeä. Rotu joka jotain keksittyään ei pääse siitä irti sitten niin millään. Jos jotain voisin muuttaa menneisyydestä, en olisi PÄIVÄÄKÄÄN erossa koirastani. Näin olisin säästynyt kaikelta tältä.
Katsokaa tarkkaan minkä rodun valitsette kun koiraa hankitte. Väärä valinta saattaa johtaa järjenmenetykseen.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Sori nyt vaan, mutta mielestäni valituksesi on harvinaisen turhaa. Et voi kaataa koirasi rähjäämistäsi muiden ihmisten syyksi. Koira on sinun! Sinun tehtäväsi on ollut ja on edelleen opettaa koira tavoille tai vastavuoroisesti elää noiden piirteiden kanssa.
Miksi ihmeessä kirjoitat tänne ja haet huomiota ja ihmisten kommentteja tilanteeseesi, jos olet alkanu asiaan puuttuvia ihmisiä vihata? Jätä kuule muiden kommentit ihan omaan arvoonsa ja elä omaa elämääsi. Minä valitsin rodun, joka harvemmin tulee muiden koirien kanssa toimeen ja joudun väistämään joka ikistä vastaan tulevaa koiraa, koska olen laiminlyönyt koirani opettamista hyväksi ohittajaksi. Oma vika. Turhaan vihaat koiraakaan. Koira toimii, niin kuin se on tottunut toimimaan.
Kannattaa varmaan miettiä, onko sinusta koiran omistajaksi noilla eväillä. Ehkä koira saisi määrätietoisen ja hyvän kodin jostakin muualta. Jos aiot koiran kanssa jatkaa, tiedät kyllä mitä pitää tehdä.
Olen kanssasi samaa mieltä. Kyllä, valitukseni on turhaa. Useimmat valitukset ovat turhia. Kyllä, oma mokani sekin on että koira käyttäytyy kuinka käyttäytyy. Mutta siihen vaikuttavia asioita löytyy.
Haen huomiota. Kai sen niinkin voisi sanoa. Pikemminkin puran tuntojani. Kenellekään tutulle en voi tuntojani purkaa, joten se täytyy purkaa täällä netissä oudoille ihmisille jotka eivät tilannetta ja minua tunne. Kyllä, typerää, mutta yllättävästi olo paranee ja saa voimaa kun vähän pääsee purkamaan.
Täytyy sanoa, että olen samaa mieltä siitä, että koiran pahat tavat eivät johdu kenestäkään muusta kuin koiran omistajasta itsestään. Se, että muut ihmiset mieluusti kasvattavat toisten koiraa ja antavat neuvoja, on jokaiselle koiran omistajalle tuttua. Mutta kyllä niille voi sanoa ihan suoraan, että ostavat sitten ikioman sessun,jos ovat sitä mieltä, että se on niin helppoa ja kivaa.
!!!!!!!!!!!!
ymmärrän täysin mistä puhut. itsekin yrittänyt kouluttaa koiran hyvin ja aina saa olla kyttäämässä, että miten muut sen koiran kanssa toimii. esimerkki meiltä: me ei olla ikinä anettu koiralle mitään mitä me syödään. eli ei niin, että koira näkee ensin meidän syövän ja sitten annettaisiin siitä pala koiralle. never! näin olemme säästyneet kerjäävältä koiralta. voimme syödä sohvalla ilman tuijottavaa katsetta. ja aina siitä saa olla huomauttamassa, kun ollaan kylässä...ethän anna? annoitko? ei saa antaa. ja katsotaan kieroon, että miten niin koiralle ei saa muka antaa palaa keksiä. *huokaus* kerran kaverini oli kylässä ja ennen kuin ehdin suutani avata tarjosi popcornin koiralleni (heillä koirat istuvat vieressä odottamassa almupaloja). onneksi koirani sylkäisi sen pois...ronkeli kun on.
ymmärrän harmituksesi! kun itsellä on ollut koko ajan tietyt päämäärät koirankasvatuksessa ja joku tahattomasti/ajattelemattomasti niitä sabotoi. ja kyllä, tänne niitä saa purkaa. tarkoitus ei ole saada neuvoja tai vastauksia vaan keskustelua aiheesta. TÄMÄ ON KESKUSTELUPALSTA. (tämä oli purkaus sille yhdelle dudelle)
ja hienoa, että myönnät, jos rotuvalinta on mennyt metsään. että olisi ollut se helpompikin tie. Ehkä joku ottaa tapauksesta opikseen ja miettii vielä sitä (meinasin mainita rotuja, mutta jätänkin väliin, ettei niiden "vaikeudesta" synny erikseen keskustelua) sitä rotua joka vaatii enemmän omistajaltaan.
mutta, kun nyt kerran olet sillä vaikealla tiellä ja koirasi on sinulle rakas, olen varma, että parin vuoden päästä nämä ajat ovat muisto vain ja sinulla on hienosti käyttäytyvä koirakansalainen.
Sinä yrmmärsit tämän mun viestin idean aivan nappiin. Vähä kohtalotovereita kaipailenki. Aina sitä ihminen tukea tarvitsee. Ja tunnoistaan puhuminen auttaa aina vaikka sitte tätä kautta. Ja kyllä, nimenomaan, en kaipaa mitään neuvoja vaan keskustelua. Koska tätä vaivaa oikeasti on ihan taatusti suurimmalla osaa koiranomistajia ja varmasti osa on ihan hermoraunion partaalla.
Ja todella, se tässä oli toinen pääasia että ehkä tätä lukee joku rotua pohtiva joka tajuaa miettiä rotua vähän tarkemmin. Koska se tosissaan kannattaa. Niin löytää parhaiten sen sopivimman karvaturrin itselleen.
Ongelman myöntämisestä on suunta enää parempaan suuntaan.
tulla kenenkä vaan koiran omistajan arjessa vastaan. Ei ole mitenkään epätavallista tuntea valinneensa väärää rotua tai ajatella pilaavansa koiran ajanpuutteen vuoksi. Harvemmin kuitenkaan sitä koiraa ihan niin vaan pilalle saa.
Useimmiten vain ympärillä elävät ihmiset saavat omilla tempauksillaan koiran normaalit säännöt sekoitettua,mutta kotona pitämällä tiukasti omista säänöistäsi kiinni saat koirasi kyllä toimimaan kuten halusitkin.
Koirat ovat siinä mielessä kuin lapsia, että kylässä ollaan vähän vapaammin ja kotona taas muistetaan ne säännötkin. Joten älä suotta soimaa itseäsi noin rankasti. Sinulla on asioita joita joudut arjessasi hoitamaan ja koirasi on hoidossa sen aikaa muilla ja siinä se. Harvemmin sitä pystyy olemaan 24/7 koiran kanssa vaikka haluaisikin. Tärkeintä minusta on se, että muistat itse olla jämpti koirasi kanssa, etkä anna periksi muiden kotkotuksille. Ja hyvä siitä koirasta tulee.
Siis onko tosiaan niin, että SUURIMMALLA osalla koiranomistajista on moisia ongelmia?? Kuullostaa aikamoiselta liioittelulta...Vai onko Suomenmaa todella niin täynnä idiootteja aikuisia ihmisiä, ettei ne osaa harkita koiran hankintaa tarpeeksi?? Toivon todella, ettei oikeasti näin ole!
Aikuisilla tuskin. Tällä tarkoitan nyt jotain päältä kolmekymppistä. Heillä koiran hankkiminen on usein sellaista, että joko on jo sen verran kokemusta koirista että tiedetään mitä vastassa saattaa olla, tai sitten koira hankitaan omaksi, perheen riemuksi. Ei sen väliä vaikka sillä on ne omat ongelmansa. Mutta kun kyse on ihmisestä, joka tahtoo koirastaan kunnolla käyttäytyvän: remmissä ei räyhätä, ovesta tulijoille ei haukuta jne ja kun kyse on vielä nuoresta ihmisestä jolla on ensimmäinen tai toinen oma koira menossa. Niin kyllä, näiden kohdalla väitän että suurimmalla osalla on vastaavanlaisia tunteita. Kukaan ei vain niistä puhu juuri sen vuoksi, että nämä jotka ovat sitä mieltä ettei niitä saisi olla tulevat sanomaan kuinka näitä tunteita omaavat ovat huonompia ihmisiä.
Minä en ollut aikuinen kun ensimmäisen ihka oman koiran hankin. Täysi-ikäinen, mutta en aikuinen. Takana oli siskon kanssa koulutettu helppo koira. Mutta katsos jostain tämä koirakokemuskin on aloitettava jos tahtoo siinä edistyä.
Idiootti ei ole se joka ongelmasta puhuu vaan se joka toisen lyttää ongelman vuoksi.
asianlaita olla=) Ihan samaa mieltä, jostain se on aloitettava ja vaikka minäkin olen kolmekymppinen ja vähän ylikin,niin ei koiran opettaminen ole joka tapauksessa läpi huuto juttu. Kyllä on niitä tapauksia joiden opettaminen vaatii todellista aivotyöskentelyä, jotta saadaan hyvin käyttäytyvä ja totteleva koira.Ja jo seitsemän koiraa ollut, joten ihan vasta alkaja en ole minäkään.
Koiratkin ovat yksilöitä,joten ei ole samantekevää millaiset kemiat saat aikaiseksi koirasi kanssa. Mörriörkkiäinen käy mielestäni aivan luonnollisia tuntemuksia läpi ja vain ne kohtaamalla voi jotain oikeasti oppiakin. Joten hienoa, että uskallat asiasta puhua ja selvästi olet avoimesti alkanut asiaa miettimään.
Toivotan sinulle rutkasti voimia ja itsevarmuutta vaikeiden asioiden edessä. Varmasti alussa hankalaa ja lopussa kiitos seisoo!! =D
Juuri tätä ajoin takaa. Harvalla ihmisellä varmaan ei ikinä ole tällaisia tuntemuksia silti ollut ja omasta mielestäni ne kuuluvat useimpien koiraihmisten kokemuksiin, vaikkakin sitten vain sinne alkupäähän.
Ja kiitos =)
Kirjoitit hienon kirjoituksen.. itselläni nousi niskakarvat pystyyn.. sanat oli kuin minun suustani. tosin itselläni ei vielä ole suuria ongelmia, koska pentuni on vasta 3,5kk. olen joutunut koulun vuoksi antamaan pari kertaa koirani hoitoon, siskolle tai vanhempien luokse. olen erittäin määrätietoisesti kasvattanut koiraa, ei mitään riehumis tervehdyksiä, hyppimisiä, kerjäämistä, haukkumista jne.. vieraille olen sanonut että tulevat ensin sisälle ja sitten tervehtivät koiraa, turhaan! mielestäni vieraiden täytyisi kunnioittaa koiran omistajaa!mutta voimia meille :)
Lähinnä naurattaa tuo muitten ihmisten ajatusmaailmasta murehtiminen. Mullekki on mummelit huudellu että miten sinä oikein sitä koiraa kohtelet ja muuta vastaavaa p*skaa ku oon pitäny renkkuvan koiran aisoissa ja laittanu sen kulkemaan vierellä ku ollaan ohiteltu räyhääviä pikkupiskejä, ne kun tuntuvat olevan pahimpia minun koiran mielestä. Ja sitte jos kuritan koiraani julkisesti jos se on tehnyt jotain väärin tai reuhaa muille koirille, ei minua paljo vähempää vois kiinnostaa mitä muut tietämättömät ajattelee. Eivät ne tiedä minun tilannetta ja muutakaan koirastani. Mielestäni olen hyvä ja johdonmukainen "johtaja" joka kohtelee koiraa hyvin mutta pitää sen myös kurissa. Koirani ei todellakaan ole helpoimmasta päästä mutta sen kans pärjää hyvin jos on johdonmukainen eikä anna asioita periksi. Harrastamme koirani kanssa ja se on ihan mahtava harrastuskoira joten pöljä se ei ainakaan ole :) Itsepäinen kylläkin..
Rakasta koiraasi ja ole johdonmukainen niin kyllä se siitä. Nuori koirahan se vasta on joten parin vuoden ikäisenä se on jo mainio tapaus. Ei paljo lohduta kylläkään odotella siihen asti :)
Kiinnostas vaan tietää minkä rotunen tämä vääränrotunen koira on..?