Olen nyt 50 vuotias ja haluan kysyä teiltä, että miten elämä(nlaatunne) teillä on muuttunut siitä, kun olitte esim 50-vuotiaita?
Jos olette aikanaan eronneet, niin kannattiko?
Jos joku teistä erosi vanhempana, kuin 50 v, niin miten saitte uuden elämän järjestymään?
Jos olette aikanaan eronneet, niin kannattiko?
Jos joku teistä erosi vanhempana, kuin 50 v, niin miten saitte uuden elämän järjestymään?
Vastaukset 6
Vanhimmat
...ja siihen vaikuttaa muutkin asiat kuin parisuhde, joka sekin on ok. Työssä aion painaa niin pitkälle kuin jaksan ja se on numero yksi.
Elin viisikymppisenä erilläni miehestäni omassa asunnossani.
Hän käytti runsaasti alkoholia kunnes sairastui vakavasti.
Nykyisin hoidan häntä kotona.
Olin aika levoton siihen aikaan, etsin hyvää kumppania jonka kanssa voisi viettää tavallista elämää.
Ei sellaista löytynyt, tutustuin muutamiin mutta elin mieluummin yksin kun heidän kanssaan.
Vaikka olenkin miehen hoitamiseen sidoksissa en ole eristyksissä, saan vapaata halutessani ja säännöllisesti kerran viikossa vapaapäivän.
Jäin varhaiseläkkeelle mistä olen hyvilläni että uskalsin.
Miehen hoitamisen otan työnä jonka teen hyvin koska olen sen vastuulleni ottanut.
Vapaudestakaan ei mielestäni nauti niin paljon jos sitä on rajattomasti
Kiintymystä on mutta rakkaus hukkui alkoholiin.
Käyn ulkomailla ja kotimaassa lomailemassa, ja teen kaikenlaista mistä itse tykkään.
Kaikenkaikkiaan olen sitä mieltä että elämä alkaa kuudenkympin korvilla.
Mutta jos terveys menee elämäkin on mietittävä uusiksi.
Minä erosin kun olin 54 vuotias. Avioliittoni sortui miehen alkoholismiin ja pelaamiseen. Toisinaan tunnen itseni hieman epäonnistuneeksi, mutta muuten menee suhteellisen hyvin. Olen tapaillut muutamia miehiä ja viimeinen tuttavuus on kestänyt pari vuotta, mutta ei ole aikomusta muuttaa saman katon alle, vaikka joskus heikkona hetkenä sitä jopa haluaisin.Että kai se tämä elämä menee nykyisin joskus paremmin ja joskus huonommin.
Erosin 42v, nyt 62v ja nainen, asunut yksin ja nauttinut olemisestani.Nyt eläkkeellä.Nyt haluaisin löytää kunnollisen kumppanin, olis aikaa ja haluja.Missä lienevät sopivat miehet?Mieskin pärjää 50v ,kun ei sotke alkoholilla elämäänsä!
Erosin 7-vuotta sitten.Olin `montussa, mutta aloin kiivetä ylöspäin.
Osallistuin 3;lle kasvattavalle ja omaa itseä hoitavalle kurssille. Ne olivat haasteellisia ja kasvattavia.Vertaistuki on paras tuki ja ainakin minulle oli parasta se, että sain puhuttua ja purettua pois kaikki vanhat painolastit uusien ihmisten kanssa.Ihmisten joilla oli takana samankaltaisia kokemuksia.Ihania ihmisiä.KIITOS HEILLE!
Etsin kaikki vanhat iloa tuottavat jutut ja aloin harrastaa niitä.Löysin uudelleen tanssimisen ja sen suuren ilon jonka lämpö, läheisyys ja liikunta tuottavat.Etsin ja löysin monta ihanaa ihmistä, rikoin pinttyneet rajani ja tunnelukot poksahtivat auki.Tsemppiä Sinulle- selviät kyllä ja elät täyttä elämää vielä.
Elä hättäile-mulla selviytymiseen meni 5 vuotta. Nyt muistelen mennyttä hienoisella haikeudella.
olisi pitänyt erota???Nythän tässä vasta eletään.