miten jaksatte sitä että lapsi huostassa? onko keinoja? neuvokaa, tuntuu että kuolen!
huoli äidin
jaksamisesta
211036
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 21
Vanhimmat
varmasti tuntuu että kuolee, siksipä olen kaiken valmiiksi suunnitellut, jos minulta lapset ryöstetään, hankin monta elinkautista, mieluummin olen linnassa ,lusin elinkautisia kuin siviilissä lymyän ja häpeän, kova on luonto. Sen minkä sanon myös teen.
pelko, että lapsesi saatetaan ottaa pois?
Toivottavasti niin ei koskaan tapahdu, mutta jos kuitenkin, niin älä kuitenkaan tyhmyyksiin rupea.
Sun täytyy ajatella lapsiasi miltä heistä sitten tuntuisi, kun äiti olisi vankilassa.
Toivon, että kostoajatusten sijasta keskittyisit vaan miettimään miten saat lasten ja oman elämäsi pidettyä niin hyvällä mallilla, ettei minkäälaista huost.ottopelkoa edes olisi.
sillä ongelmamme on perheväkivalta. vaikka saisinkin lapseni kotiin isi voisi tulla taas uhkailemaan...
hienon perinnön haluat lapsillesi jättää.
Osaatko edes hävetä?
Osaatko edes ajatella lastesi tunteita, äiti murhaajana linnassa lusimassa sen sijaan että edes yrittäisi pitää yhteyttä ja mahdollisesti saada lapsensa takaisin?
Luuletko etteivät lapsesi sitten Sinua häpeäisi?
näitä juttuja lukiessa vain tuntuu, ettei koskaan tiedä keltä lapset viedään. Valitusten tielle en alkaisi, ottaisin käyttöön hieman järeämmät ja lopulliset "aseet". Ent naapuri v. but on jo hyvin sopeutunut nykyiseen elämäänsä.
jos olisit entinen naapuri niin luulisi edes sinun tietävän/osaavan kirjoittaa nimen oikein
pitänyt kirjoittaa ? aivan oikein kirjoitin.
haluaisit keskustella aiheesta yksityikohtaisemmin ja ihan henk.koht. niin olen avannut sähköp.os. sellaista varten. Annan sen tässä sinulle, jos haluat. Se on [email protected].
Olen sijari ja voin valottaa sulle sitä puolta ja osaan kyllä kuunnella ja ymmärtää biojen vaikeuksiakin. Jos vain voisin jotenkin sinua auttaa.
Ainoastaan laskee päiviä jolloin saa tavata.Ei se tuska häviä vuosienkaan päästä.
Lapseni huostaanotettiin 2v sitten. Syynä lasten isän väkivalta minua kohtaan ja oma terveydentilani. Aluksi kun lapset otettiin huostaan, en ymmärtänyt miksi näin tehtiin ja vajosin yhä alemmas. Nyt reilun vuoden ajan ollaan mieheni kans käyty terapiassa ja oma sairauteni on parantunut samalla. Välit lapsiin on pysyneet hyvinä ja sovitut tapaamiset ovat menneet hyvin. Nyt voisimme tarjota lapsille turvallisen ja hyvän lapsuuden. Taistellaan huostaanoton purkamisesta sossun kanssa. Eletään rauhallista ja tasapainoista elämää. Pidetään huolta itsestämme ja lapsistamme. Täytyy olla vahvana joka päivä.
teillä on oikea asenne. Olette hyvänä esimerkkinä kaikille huost.otettujen vanhemmille. Vaoi kun kaikki ajattelis noin. Kaikilla on elämässä vaikeuksia ja asiat menee aivan toisin kuin olis toivonut, mutta vaikeudet on tehty voitettaviksi, eikä saa antaa periksi. Tsemppiä teille edelleen.
myös meillä 2 vuotta sitten ja samat syyt. mies ei van suostu terapiaan . ei ole enää nähty kahteen vuoteen ,yksin taistelen lapsiani suokseni
suunitelma.
Aloita itsestäsi ja omasta kunnostasi.
Lenkkeile (vaikkei huvittaisi eikä välttämättä edes kehtais), sauvakävele, ui, hiihdä (jos on lunta),
käy kirjastossa, lainaa lehtiä ja kirjoja,
jos on rahaa käy vaikka elokuvissa katsomassa jotain ihania mieltä ylentäviä elokuvia jne. Aloita vaikka itsellesi miuluisa harrastus
jos ei sinulla ole vielä sellaista.
Mutta ennemkaikkea, hanki itsellesi rautainen peruskunto!
Samaan aikaan "virittele" teidän perheen huostaanoton paperipuolta.
Pyydä kaikki huostaanottoon liittyvät asiakirjat
(mutta mielellään alat tutustua asiakirjoihin vasta kun olet jo saanut jotain peruskuntoa itsellesi ja päässyt säännölliseen kuntoiluun käsiksi).
Selvitä onko teidän perheen huostanottoon liittyvät asiakirjat lainmukaiset eli niistä löytyy mmm. lapselle tehty huoltosuunitelma. Katso että huoltosuunnitelmanne on lastensuojelulain ja säädöksen mukainen.
Tarkista että huoltosuunnitelmaan on kirjattu syyt ja seikat miksi lapsi on huostanotettu,
millä toimenpiteillä sosiaaliviranomaisen on tarkoitus huostaanoton syyt lapsen elämästä poistaa,
mitä apua ja tukea teille vanhemmille on tarkoitus antaa jne. Finlexin sivuilta löytyy tarkemmin lastensuojelulaki ja -säädös.
Tutustuttuasi asikirjoihin laadi itsellesi suunnitelma (tämä pitäisi itseasiassa olla sinun ja sossujen huoltosuunnitelmaan kirjattuna), kuinka saat perheenne tilanteen sille mallille, että lapsella on mohdollisuus palata kotiin.
Kuntoile, tutustu asiakirjooihin ja laadi kirjallinen suunitelma. Jos teidän alueella on sosiaaliasiamies
käy myös hänen vastaanotollaan
ja pyydä häntä avuksesi ja tueksesi tuossa paperipuolessa, jos se tuntuu ylivoimaiselta.
Itse voit parhaiten auttaa itseäsi ja lastasi pitämällä omasta fyysisestä ja psyykkisestäkin puolesta hyvää huolta.
Ja tavatessasi lastasi jaksat olla hyvillä mielillä myös hänen kanssaan.
Oikein hyvää talven jatkoa ja tässä vanha sananlasku näin vakavan asian yhteydessä:
"Paistaa se päivä joskus risukasaankin".
Pidä huoli itsestäsi.
lapset ovat minulle koko elämä, siksi elänkin niin, ettei minulta lapsia tulla koskaan viemäänkään pois. En ole mikään pumpulissa elävä vouhka, minulla on ollut todella vaikeaa jossain vaiheessa, masennusta, alkoholiongelma jne, mutta olen aina pitänyt huolen siitä etteivät lapset ole jääneet hoitamatta tai kärsineet minun takiani. Selvisin onneksi tuosta ajasta, ja nyt elämme kaikki tasapainoista ja turvallista elämää.
elän parhaani mukaan, asettamalla lapseni etusijalle kaikessa.
Raskaus aika oli hirveä.
Mietin useasti aborttia koska pelkäsin että miten minä voin mitään lasta kasvattaa kun en tiedä omastakaan lapsuudesta mitään.
paniikkikohtauksia (ennen raskautta ei koskaan) oli useasti ja kaikki tuntui ahdistavan. jos joku sanoi jotain "lapsen tuomista ongelmista"
olin ihan paniikissa. en osannutkaan yhtäkkiä ajatella selkeästi että olisin pian äiti.
raskaus oli toivottu ja odotettu ja kaiken piti olla hyvin, enkä olisi edes osannut unissani ajatella että minä romahtaisin.
lapsi kuitenkin syntyi ja vielä nykyäänkin hoitoon vietäessä tarkistan aina että hoitolaukussa ja lapsella on juuri pesukoneesta tulleet vaatteet päällään ja kaikkiin ulkokeliin sopivat vaatteet varalla. laitan jopa ruokaa reppuun mukaan (typerää, tiedän) mutta jos vaikka sossu sattuu vierailemaan. Kodin pidän aina siistinä ja illalla ennen nukkumaan menoa siivoan kaikki paikat "yllätyskäyntien" varalta.
kai se siis jonkunlaisen pelkotilan jätti kun sossujen kanssa on koko ikänsä ollut tekemisissä.
mutta mun lastahan ei meiltä kukaan vie ku mun kuolleen ruumiini ylitse.
toista en uskalla edes vielä harkita.
sun pelkotilat sossuja kohtaan siitä, että koet itse olleesi perusteettomasti huost.otettu?
Eihän sun tarvitse pelätä sossun tarkastuksia, ellet jollain tavoin anna aihetta epäilyihin. Valta osa ihmisistä onneksi vielä tänäkin päivänä voi elää niin, ettei koko elämänsä aikana tarvitse olla missään tekemisissä sossujen kanssa.
Eihän sitä tosiaan nykyaikana voi enää olla mistään ihan varma, mutta kuitenkin.
Kuolemalta minustakin tuntuu...krooninen paha olo ja poissaoleva olotila. Tuskaisuus on kamalaa. Lapsi pääsee joka vkl ja koulun loma-ajoiksi kotiin, viime joulunpyhät, 1,5 vk kotona!!! Olin ehjä ja tyyni koko joulun ajan. Kun on se päivä, jolloin hän menee takaisin laitokseen, olen taas puolikas ja murtunut, olen alkanut saada paniikkikohtauksia lomanloppumispäivinä. Sanon, että helvetin kuluttavaa on elämäni, kun lapsi ei asu kotona! Voimat loppumaisillaan ja inhaa siksi, kun pikkusisar tarvitsee kotona (ei mit huostaanoton syytä hänellä) eheän vanhemman. Ja en oikein viitsi lsv:n avohuollosta pyytää apua...
tunnin tapaamisoikeus kahden viikon välein! olen aivan riekaleina!
mitenkään, miks ei vanhempien anneta tavata lapsiaan, jos kerran haluavat. Voin uskoa, että ahdistus on suuri sinulla.
Eihän tunti kahdessa viikossa, ole mikään tapaaminen, se on kiusantekoa molemmin puolin sekä sulle, että lapselle.
Onko lapsesi laitoksessa vai perheessä? Onko sulle kerrottu syytä tapaamisrajoitukselle? Minkä ikäinen lapsesi on?
huoltosuunnitelmaan?
Vai onko tapaamisrajoitus tehty myöhemmin sosiaaliviranomaisten kirjallisella päätöksellä
(lapsen ja vanhemman rajoitettu tapaaminen voi olla vain tietyn pituinen aika)?
tuosssa intensiivihoitolastenkodissa on tuollaiset tapaamiset tietäkseni kaikilla? vanhemmille tehdään selväksi ett heitä ei kaivata!