Miten uskaltaisi jotenkin eleillä vihajta pitävänsä toisesta. Meillä kun on töissä yksi aivan ihana nainen, naisiinpäin menevä hänkin =)
Suoraan kun ei uskaltaisi sanoa..
Suoraan kun ei uskaltaisi sanoa..
miten vihjata?
stor
293970
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 3 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 29
Vanhimmat
Jos jättäisit hänelle vaikka salaviestin, tai tekisit kortin?
Asiat on niin helpompi kirjoittaa, kuin sanoa ääneen!
mihin sen voisi sitten jättää. heh, kuulostaa jännältä, mutta ei ehkä kuitenkaan ihan minun tyyliäni. Tekstareita ei enää koskaan!
Pyydä kahville tai lounas seuraksi!
ps.Ja miks ei tekstareita?
ihastunut muhun, Oli kirjoittanu illalla kotonaan mulle rakkauskirjeen. Seuraavana päivänä koulun päätyttyä järjesti itsensä mun kaas samaan aikaan vaatenaulakolle ja sujautti sen kirjeen mun taskuuni.
Poskeni punastuivat kun kotimatkalla luin sen. Siitä alkoi ihastumis suhteemme. Rakastelimme koulusta päästyämme aika usein matkan varrella heinäladossa, kun ei ollut muutakaan paikkaa.
Se oli ihanaa aikaa se!
Ei kannata kovin paljon kierrellä ja kaarrella. Tilaisuus menee ohi. Sano suoraan vaan. Nopeat syövät hitaat. Että sillee.
tilaisuus menee pian ohi tai toisesta ääripäästä nainen säikkyy liian suoraa toimintaa.
ehkä hyvin nuori tai muuten liian arka, jottei senkään takia tulisi mitään.
Jos niin arka on, niin säikkyköön tiehensä.
Rohkea rokan syö.
Miksi tyytyä vihjaisuun. Kummarrat ja pokkaat hänelle keskellä konkia ja sanot, että nyt sinä saat ilon lounastaa kanssani, sillä meillä kahdella on keskusteltavaa vaikka kuinka ja paljon. Jotain sellaista reteetä, että hän voi ottaa sen huumorilla, jos haluaa, mutta teillä on mahdollisuus vakavaankin keskusteluun, jos toinen on yhtään kärryillä siitä, mitä on menossa sinun pienessä mielessäsi...
kun uskaltaisikin ihan suoraan sanoa. se on vaan jotenkin niin vaikeaa kun on oikeasti korviaan myöten ihastunut.
Ja myös pelottaa se että jos ei sitten natsaakkaan, ni inhottavaa olla töissä. ja ikäero mietityttää myös. Hän vanhempi minua.
Tekstarista jäänyt traumoja. Parille heteronaiselle olen tunteeni paljastanut viestillä, ja tuhannen tuiskeessa. Hui. Se on hirveää. Väleissä kyllä ollaan mutta ei enää ikinä.
Onneksi kerrankin ihastuin lesboon :)
Olen huomannut,että eräs katselee minua :)Hän on minua huomattavasti nuorempi..vaalea nainen..oletko se sinä?
se olen minä!
minä olen punapää. : )
"tiedätkö, että joku ikävöi sinua niin, että sattuu"
Minähän olen sinkku,ei tarvitse olla mustis :)Jos vaan sanoisit jotain, mistä tietäisin,että olet kiinnostunut.Lähetä vaikka tekstiviesti ;)
en voi lähettää, kun ei ole numeroa. tuskin muutenkaan uskaltaisin.. nimesi kyllä tiedän, mutta.. tee sinä joku aloite ; )
Ottakaa riski ja lähettäkää viestiä..odotan
minä olen siis alottaja =)
tällä hetkellä kyllä on semmonen fiilis että laittaisin viestiä jos vaan numero olisi. : ) Tehkää kaikki vaikka ihan pieniä alotteita, tuskin siinä pahasti voi käydä.. minäkin yritän.
vaikkei se helppoa ole..
kenpä tietäis sen, ken kertoisi vastauksen =)...jos se oletkin sä, oikeesti, ja täälä =o??!!
Ihquu!!
sattuipa somasti, itse olen ihastunut punapäähän :) ja myös työpaikalla !
heikkona on tämäkin lepakko työpaikan punapäähän,vaikka olen aina sanonut et suurin virhe on työpaikkaromanssi:(
"ei oo helppoo olla,kun sydän ja järki ei kuuntele toisiaan"
missä päin olet töissä? ; ) vaikka tuskin se nyt mahdollista on mutta... utelias kun olen :>
on kyllä tultua tehtyä myös parit suorat ja vähemmän suorat aloitteet tekstarilla yms kaiken maailman heteroille ja uskovaisille.. uh. Enää ei taida pystyä.. mikä sinänsä on suuri harmi, koska satuin muutama päivä sitten törmäämään parin vuoden takaiseen ihastukseeni, jonka olin onnellisesti jo unohtanut.
mutta olisi hauska kuulla, miten aloittaja on päässyt asiassa etenemään...? :)
Josko minäkin vielä jonkin überspontaanin hetken kokisin sittenkin.....Eihän tässä muuta mutta jää kyllä kaiveleen loppuelämäkseni.
Meitä punapäistä tykkääviä taitaa olla ympäri Suomen maan,mut ikävä tuottaa pettymys:(
En ole Hki niinkuin sä...
mutta luottavaisin mielin eteenpäin!
Hei avaas vähän ;)
Joo, nuo tekstarit on kyllä niin hirveitä. aina hirveä kadutus kun viesi on lähetetty. Eikä niistä kyllä ole kertaakaan hyvää seurannut. Tätä en aijo mokata tällä kyllä.. :P
nyt en ole nähnyt sitä pariin päivään kun olen lomalla. heti ens viikolla pitää yrittää jotain pienenpientä alotetta ; )
Ajatukset kyllä pyörii hänessä, enemmän kun pitäisi ; )
..ehkä tässä tapauksessa voisit katsella, ja hakeutua seuraan ja lukea elemerkkejä, oisko sulla saumaa.
luusisin että asiat memee omalla painollaam, muttei kannata ruveta ryntäileen,tulee itselle
paniikki ja lopputulos ei sit oo toivottu,
eli :hiljaa hyvä tulee, muista et kuitenkin ootte töissä.
Just näin! Jos kumpikin on samassa työpaikassa ja joutuu kohtaamaan toisensa päivittäin (myös tulevaisuudessa), niin liikkeelle kannattaa lähteä herkin ottein. Seuraan hakeutuminen, juttelemalla toiseen tutustuminen ovat hyviä konsteja. Kun tunnet toista jo vähän paremmin, osoita huomiota kysäisemällä kuulumisia ja ottamalla puheeksi sellaisia aiheita, joiden tiedät olevan kohteesi sydäntä lähellä. Kaikenlainen ystävällinen huomioiminen ja toisesta kiinnostunut lähestyminen koetaan melkein aina positiivisesti. Kyllä sitten pian näet, voiko ystävyydestä alkaa kehittyä myös jotain muuta.
Olen sitä mieltä, että mahdollinen työpaikkasuhde kantsii aloittaa ystävyyden kautta. Nämä tälläkin palstalla esitetyt "ota kännykkä käteen, soita sille ja sano että haluan niin panna sua" -neuvot tuskin toimivat, ainakaan työpaikkatapauksissa. Ellet sitten halua kulkea paperipussi päässä seuraavien viikkojen ajan, koska toinen antoi lemput...
"kulkea paperipussi päässä seuraavien viikkojen ajan": hienosti sanottu. Rakastuin itse hoikkaan tummaan naiseen, jolle on koskaan uskaltanut osoittaa mitään suoraan. Tämä katseli kyllä muakin, mutta asia meni ohi. Kovin kauan ei kannata vain seurata, sillä aika menee ohi. Löytyy toinen, joten onko sillä sitten väliä...
Muistiin se kuitenkin jää.
minäpä rohkaisen itseni ja koitan ottaa jotain vähän syvällisempää katsekontaktia näin aluksi. Jotenkin ei vaan rohkeus riitä puhumaan muutakun jotain näitä ihan perusasioita : ) ja niitäkin jutellessa on vatsa täynnä perhosia.
tottahan tuo.. jos olisi edes pientä mahdollisuutta, niin senkin varmaan tyrin, jos en uskalla tehdä mitään aloitetta.