Meillä on toukokuussa 4 vuotta täyttävä Pystykorva uros.Hänen meille tulonsa oli "yläkerrassa" järjestetty, näin olemme jälkeenpäin ajatelleet sillä hänelle olisi ollut vain piikki enää, sillä entinen omistaja sairastui vakavasti juuri pennun ollessa koulutus iässä. Koira on ollut meillä nyt n.2½ vuotta. Ainoa ikävä tapa joka on jäljellä on hampailla kiinni ottaminen, siihen ei tunnu löytyvän apua. Oma väki tuntee tavat mutta vieraitten kohdalla joskus säikähtävät todella kovasti. Olisiko hyviä vinkkejä?
Pystiksen puremisvimma
***
5480
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Tarkoitetaanko suomenpystykorvaa. Jos niin sehan ei ole seurakoira kuten niin monet. Vaan luontainen ominaisuus on metsästyksen parissa ja myös sellaiset vietit.Ja paljon liikuntaa. Meillä ainakin on yhden ihmisen koira siis sen joka sen kanssa metsästää. Tuo varhaislapsuus tärkeää myös. Ja nythän se luultavammin puolustaa talonväkeä siis läheisiään. Sillä on myös hyvä muisti jos joku on sitä esim kaltoin kohdellut.
Meillä erään naapurin lapsi kävi ärsyttämässä häkin takana kepin kanssa sitä kun se oli pentuna , ilmeisesti useammankerran ennen kuin saimme kiinni itse teosta.
Sen jälkeen koira saatteli lenkkeileviä kyseisen talon porukkaa hampaat irvessä vierellä juosten jos sattui joskus irti olemaan. Muille se ei koskaan ole vastaavaa tehnyt.Siis tosi hyvä hajumuisti .
Mutta oletan että ette ole olleet johdonmukaisia koulutusvaiheessa. Jos tuo on ollut jo siitä asti kun tuli.Ei muuta kuin opiskelemaan
kiitoksia vain, muuten hyvä vastaus , mutta jospa tietäväisenä neuvot jonkun teoksen josta voisi aloittaa?
pentu, n. 10vko ikäinen.
Puremisvimma on ankara. Pennut puree ja se sallistaan, mutta tällä meidän pennulla se meni hieman överiksi.
Olen opettanut sitä nyt muutamia päiviä tälleen.
Kun rapsutan sitä ja se alkaa puremaan, niin alan hokemaan: " varovasti, varovasti" ja samalla minulla on namipala piilossa taskussa. Kun pentu hellittää tarpeeksi tai irrottaa, niin se on namipalan paikka ja kehuminen.
Pentu alkoi yllättäen hellittää hieman puremista ja välillä se on pelkkää näykkimistä ja välillä nuolemista ja välillä irrottaa heti.
Pentu muistaa tämän jo välillä, jo muutaman päivän koulutuksen jälkeen ja välillä tietty unohtaa. Mutta juuri tänä aamuna huomasin, että pentu muisti itse opit paremmin kuin minä. Otti sukasta hyvin varovaisesti kiinni. Ihmettelin,unisena, että mitä se siinä kyhnää ja ei purrut varvasta. Sitten muistin, että olin pari iltaa sitten namipaloilla kouluttanut tätä varpaiden puremista samalla tavalla kuin käsien puremista. Siitähän piti antaa namipala palkaksi. Eli pentu muisti sen jo paremmin kuin minä. Aiemmin oli varpaissa kiinni ja lujasti.
Ovelana tuli näykkimään jalkaa, namipalan himossaan.
Mutta ei nämä heti mene jakeluun. Jos pentu innostuu, niin opit unohtuu välittömästi. Siksi mulla on namipaloja joka taskussa varalla, jotta voi heti kouluttaa.
Uskon, että aikuinenkin koira oppii vielä noiden mamipalojen avulla, koska ne ovat niin ruuan perään. Uskon, että sitä ei saa muuten enää lopettamaan, kuin lahjomalla ruualla, aina kun se hellittää otteen.
Joku tuon tapainen metodi voisi toimia.
Hei! Edellä neuvottiin lukemaan kirjoja, mutta ei kerrottu, mitä kirjoja. Itse olen saanut hyvät ohjeet Tuire Kaimion kirjasta 'Pennun kasvatus' ja niillä opeilla olen opettanut omia "keskipiskejä" olemaan purematta. Pystykorvarodut ovat todella hyvämuistisia ja sitten niillä on vielä kova tarve puolustaa laumansa jäseniä, joten jos ne arvioivat jonkun henkilön käytöksen, hajun, äänen, liikkeet tai vaikka kuntoilijan kävelysauvat vaarallisiksi, niin ne voivat ryhtyä sanoista tekoihin. Turid Rugaasin kirjasta 'Kiskomatta paras' on minulle ollut myös todella paljon hyötyä koirieni kanssa. KOIRAMME-lehdessä on myös joka numerossa koulutuskirjoja myytävänä ja samat kirjat löytyy tietenkin kirjastosta. KOIRAMME-lehtikin löytyy kirjastosta, jos ei satu olemaan Kennelliiton jäsen, jolle lehti tulee kotiin.
On olemassa ongelmakoirankouluttajia, joilla on vankka kokemus koirista ja niiden ongelmista erittäin laaja-alaisesti. ota vaikka googleen hauksi ongelmakoirakouluttajat. saat varmaankin enemmän tietoa sieltä. itselläni on myös pystäri, tosin se onneksi tyytyy pureksimaan vain luitaan :)