Kuulen musiikin.
Voi kuinka osaakaan laulaa.
Vie mennessään "pojan luo".
Kertomus on kaunis.
Kuin Romeo ja Julia.
Tapasivat toisensa.
Tapaisinko minäkin?
Pojan tuon niin unohtumattoman.
Kohtaisin luona tanssiparketin.
Aamuun asti tanssisin.
Ja kuulisin laulun tuon.
Olisinko tyttö tuolleinen.
Kuvitellen silmäni sulkien.
Jatkan fantasiaa.
Tunnetta, taikaa rakkauden.
Muistatko laulun tään?
"Voiko olla tyttö tuollainen"?
Voi kuinka osaakaan laulaa.
Vie mennessään "pojan luo".
Kertomus on kaunis.
Kuin Romeo ja Julia.
Tapasivat toisensa.
Tapaisinko minäkin?
Pojan tuon niin unohtumattoman.
Kohtaisin luona tanssiparketin.
Aamuun asti tanssisin.
Ja kuulisin laulun tuon.
Olisinko tyttö tuolleinen.
Kuvitellen silmäni sulkien.
Jatkan fantasiaa.
Tunnetta, taikaa rakkauden.
Muistatko laulun tään?
"Voiko olla tyttö tuollainen"?
Vastaukset 2
Vanhimmat
siis "Tyttö tuollainen". :)
Kavahdan aina tuota Romeo ja Julia kertomusta, sillä lähes aina kun siitä puhutaan, puhutaan kuin kaikki naiset haluais nimenomaan olla Julioita ja miehet Romeoita. Useimmiten unohdetaan myös, että se - jos mikä tarina - päättyy onnettomasti. Kuinka kukaan voi haaveilla samanlaisesta lopusta - en mä ainakaan!
Muuten hieno runo, mutta se onneton loppu jäi puuttumaan.
on kaunis vaalea tukkainen nainen
olin mukana illan tansseissa
ja hänen lumoavissa vallseissa
sitä unohda en minä milloinkaan
se istuu sydämessä ainiaan
kun mä tapasin hänet silloin
sitä muistelen nyt aina illoin
se oli Margitta joka mulle neidon esiin toi
siitä kiittää häntä en kyllikksi voi
Kiitos Margitta