ja vain myrskyn äänet
voipuneen sydämeni rauhoittaa
kun talven valo on poissa
ja tähtien kirkkaus heijastuu, kuin toisistaan juopuneista pisaroista
peitän kuivuneita kyyneliäsi
ja odotan, kunnes mieleni on jälleen tyyni,
sen aalloista huolimatta
vapauttaa itsensä piinastaan
lentääkseen myrskyn silmään
vapaaksi onnen kahleista
voipuneen sydämeni rauhoittaa
kun talven valo on poissa
ja tähtien kirkkaus heijastuu, kuin toisistaan juopuneista pisaroista
peitän kuivuneita kyyneliäsi
ja odotan, kunnes mieleni on jälleen tyyni,
sen aalloista huolimatta
vapauttaa itsensä piinastaan
lentääkseen myrskyn silmään
vapaaksi onnen kahleista
Vastaukset 7
Vanhimmat
olemme ja silti samanlaisia, taivas olkoon kattomme, tähdet valomme lähde, aurinko äitimme, kaksi ihmistä rakkaita toisillemme
Upeasti kirjoitit myrskystä, luonnonvoimasta joka aukaisi sanaisen arkkusi
Aika jännää,
miten sulavasti
"isket runoilla"
milloin mihinkin
mieheen - saa niin
kai tehdä, mutta
ehkä se on vaan
kiusallista muiden
lukea :o
hyvää jatkoa vaan!
mies jonka runoon "isken" runolla koska hän itse vastaa minun runoihin runoilla ja jos se tuntuu kiusalliselta niin älä enää lue kirjoittamania vastauksia eikä runojani. Jokaisella on vapaus valita mitä ja miten kommentoi kunhan vain pysyy asallisuuden tasolla
Hyvää päivänjatkoa sinullekin!
ensimmäinen..
Sitä samaa.
voipunut sydän
juopuneiden pisaroiden tanssi
tyyneys ei palaa
myrsky jatkaa pauhaamistaan
onni kahleidensa kantamista
tule tyyneys
tule rauha
vapauta kahleeni
sytytä uudelleen rakkauden liekki
ei näy ei ?
miks ei näy???