PORTAILLA
yöllä kaupunki on hiljaa
istun betoniportailla
palelen pakkasessa
katson jäisiä katuja
pakkasyön tähdet
heiluttavat minulle
tule tänne, ne sanovat,
vain yksi pieni askel
loputtomaan yöhön
jonka jälkeen katsotaan
mitä on tähtien takana
mitä lähtö tarkoittaa
loputtomaan yöhön
jos säälini karkotan
pääsen loputtomaan yöhön
jos vain haluan
asetan sormeni kiville
tunnen uurteet ja jään
ihmettelemään ikää
voiko kulua enempää
kivi kertoo pakosta olla
se kuiskii suonistaan
jää tänne, se sanoo
niin yhdessä jatketaan
joskus loppuviin aamuihin
joiden jälkeen joku muu
ehkä arvioi saavutukset
ehkä mustiin pukeutuu
häviävät aamut
jos sydämeni sulaa
saan vielä joitakin aamuja
jos toivo tänä yönä palaa
yöllä kaupunki on hiljaa
istun betoniportailla
palelen pakkasessa
katson jäisiä katuja
pakkasyön tähdet
heiluttavat minulle
tule tänne, ne sanovat,
vain yksi pieni askel
loputtomaan yöhön
jonka jälkeen katsotaan
mitä on tähtien takana
mitä lähtö tarkoittaa
loputtomaan yöhön
jos säälini karkotan
pääsen loputtomaan yöhön
jos vain haluan
asetan sormeni kiville
tunnen uurteet ja jään
ihmettelemään ikää
voiko kulua enempää
kivi kertoo pakosta olla
se kuiskii suonistaan
jää tänne, se sanoo
niin yhdessä jatketaan
joskus loppuviin aamuihin
joiden jälkeen joku muu
ehkä arvioi saavutukset
ehkä mustiin pukeutuu
häviävät aamut
jos sydämeni sulaa
saan vielä joitakin aamuja
jos toivo tänä yönä palaa
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tämä oli hienoinen pettymys. Oli jotenkin liian tavanomainen ollakseen Juurin (vai taivutatko nimesi Juuren?) tekstiä. Ei ollenkaan niin omaperäinen kuin aikaisemmat.
Pyrkimys loppusointuihin oli niin pakoton, ettei sitä huomannut kuin vasta viimeisissä värssyissä.
Hei, oikeassa olet! Kirjoitin tuon 3 vuotta sitten, eikä tyyli ollut silloin vielä löytynyt oikein..."Portailla" kuuluu sarjaan "rock-lyriikkaa vähän nuorempana".
Loppusointuja!
NARUHYPPELY
lentävä koira liikenteessä
ilman siipiä tornista alas
hississä, liikennevälineessä
kutsuu Jaappaninmeren valas
ota mukaani minut, oi
joku minut harppuunoi
vaikka menenkin hissillä viidenteen
haluaisin täyttää syvänteen
lentävä koira ymmärrystyössä
korviaan valaalle lotkautti
yksi, kaksi, ovat aivosi yössä
minusta tulee kosmonautti
älä jätä minua, koi-
ra kastan pyrstöni voi-
sulaan hulluuteen, ylös viidenteen
kun ilta jättää aamuun uuteen
lentävä koira liikenteensä
märän kuononsa edessä sinivalas
huomasi kaikkeen kyllästyneensä
nieli tämän runon kurkustaan alas
kolme, neljä,
ruudusta ulos.