muita ja sen lisäksi vielä itseäsi?
Jos ihminen ei rakasta itseään, ei hän pysty rakastamaan myöskään toista. Väite pitää paikkansa.
Miten osoitat "itserakkautesi" tai rakkauden toista ihmistä kohtaan?
Jos ihminen ei rakasta itseään, ei hän pysty rakastamaan myöskään toista. Väite pitää paikkansa.
Miten osoitat "itserakkautesi" tai rakkauden toista ihmistä kohtaan?
Vastaukset 6
Vanhimmat
...rakkautta on niin monenlaista. Aikoinaan olin sitä mieltä, että vain vanhempien ja lasten välillä voi olla sitä aitoa rakkautta.
Nyt kokemuksien kautta olen tullut arvioineeksi asiaa hyvinkin monelta kannalta. Omat kykynsä, tavoitteensa ja heikkoutensa elämässä oikein arvioimalla löytää oman minuutensa ja sen terveen itserakkautensa, jolla pärjää. Ystävyydessä tai parisuhteessa rakkauden osoittaminen ei vaadi mielestäni muuta, kuin olla läsnä, kuunnella toisen tarpeita. Joskus on hyvä olla vaan hiljaa ja kuunnella omaa sisintään. Siis, ollakko sympaattisesti empaattinen vai empaattisesti sympaattinen?
Profiilissani oma mottoni ko. aiheeseen, joten olen pohtinut kanssasi samoja asioita :) :)
"olla läsnä ja kuunnella toisen tarpeet".. olen itse eron jälkiläksynä huomannut että toista ei välttämättä osaa huomioida hänen tarvitsemalla tavalla. Minä koetin tekemällä rakastaa ja hän yritti antaa mulle elämän jonka hän luuli että halusin x) Gosh..
Sitä itserakkautta tarvitaan jotta kukaan ei pääsisi kävelemään ylitse. Jos kunnioitus loppuu, loppuu myös rakkaus.
...rakkaus itseään kohtaan pitää sisällään uskon siihen, että saa tuntea ja olla sitä mitä mieltä onkaan ja kun oppii antamaan tilaa itselleen antaa sitä myös lähimmäisilleen.
Yksi selvä osoitus rakkaudesta on sanoa selkeästi toiselle mitä toisessa arvostaa sekä kannustaa sellaisissakin asioissa, joihin tekisi mieli sanoa "noh, mitä mulle sitten käy".
Jos taas mietin rakkautta naapureita kohtaan onkin aihe todella vaikea, koska esim. naapurin juoppo on jo niin ärsyttävä etten kerta kaikkiaan tiedä miten hänelle pitäisi osoittaa muutakin kuin asiallisuutta???
Tuon väittään ollessa oikeassa, en ole kykenevä muita rakastamaan. Joten olemattoman rakkauden osoittaminen on sitten aika mahdoton tehtävä.
Vai onko tämä vain osoitus liiallisesta itserakkaudesta, kun olettaa olevansa niin erikoislaatuinen, ettei rakkautta itseltään ansaitse?
En minä kyllä itserakkautta ymmärtääkseni osoittele millään tavalla... No, ehkä joku pitää sitä itserakkautena etten tingi liikuntaharrastuksestani vaan olen minä missä vaan pidemmän aikaa, olen jo taatusti tutustunut paikalliseen liikuntaharrastustarjontaan.
Mitenkö osoitan rakkauttani toiselle, hmm? Kohde olisi parempi vastaamaan tähän ;D
No, yritetään... Kun on kyse äidinrakkaudesta lapsiin niin minusta tulee äitileijona, lasteni puolesta taisteleva soturitar mutta myös tiukka kasvattaja koska "petona" tiedän maailman raadollisuuden ja haluan lasteni osaavan siinä maailmassa liikkua ja elää, omasta ihmisyydestään tinkimättä ja muut ihmiset huomioiden aina ensin positiivisella tavalla (aika äkkiä varmaan itsekukin huomaa kuka sitten ansaitsee sen ihmisenä kohtelun...Niinhän se metsäkin vastaa kuin sinne huudetaan).
Kun on tuosta vastakkaisesta sukupuolesta kyse, niin arvostuksestahan se minulla lähtee, se rakkaus. Jos voin katsoa miestä "ylöspäin" muutenkin kuin fyysisesti, niin minullahan on jo sydän lääpällään. Silloin teen kaikkeni yhteisen hyvän saavuttamiseksi, toki kysyen mitä mieltä hän on siitä mitä tarkoitetaan yhteisellä hyvällä!
Korvat ovat tarkkana kun kuuntelen ja painan asioita mieleeni, rakastan yllättää toisen hänen toiveensa täyttämisellä kun hän sitä vähiten odottaa.
...se juuri onkin, että osaa olla itserakkaudessaan luopumatta asioista, jotka tuottavat mielihyvää parisuhteen ulkopuolella. Sitten jos ajatellaan näitä uusioperheitä, on aika kohtuutonta vaatia toista luopumaan, sen edellisen elämän ystävistä ja lähimmäisistä. Siihen kuuluu useinkin myös ne exät.
Lasten suhteen se mainitsemasi "leijonan-rakkaus" pätee suurinpiirtein nykyään siihen saakka, kun lapsesi on ehkä 18 v, siis täysi-ikäinen. Mielestäni vielä täysin lapsi. Kasvatuksella et saa juurikaan paljonkaan aikaan enää, vaikka haluaisitkin. Yhteiskunta on jo antanut oman makunsa ja vivahteensa. Olet vanhempana usein tuuliajolla, siinä rakkaudessasi lapseesi. Etsit ja etsit, mutta et löydä enää.
Parisuhteessa olevaan kommenttiisi minulla ei juurikaan ole lisättävää, koska olen ajatellut juuri samoin. Korostankin tässä sitä yllätyksellisyyttä, "-tee toiselle, anna toiselle, sellaista, mitä hän ei ole osannut juuri sillä hetkellä odottaa" sen jälkeen äiskän ja iskän päivät ovat aika merkityksettömiä.
Rakkautta ja välittämistä voi osoittaa ihmisen eläessä, eikä vasta silloin, kun hän on poissa. "Siis älkäämme peittäkö hautoja kukkasin" on joku viisas sanonut, en vaan muista kuka.
Aurinkoista kevättä Sinulle :)