Rakkautemme koiriin??
"Kuinka kukaan voi selittää sen, että samalla kun koirien syntymäpäiväjuhlat ja päivähoito eivät ole enää kovinkaan harvinaisia ilmiöitä, miljoonia koiria lopetetaan vuosittain eläinsuojeluyhdistysten eläinsuojissa? Jotkut näistä koirista ovat epilemättä puolivillejä kulkukoiria, häiriintyneitä, parantumattomasti sairaita tai ikivanhoja. Mutta moniin ei sovi yksikään edellä mainituista määritelmistä; ne ovat terveitä, nuoria, kauniita koiria - ja ne kuolevat koska omistajat eivät halua enää pitää niitä. Syyt vaihtelevat mitättömistä vakaviin, asunnon uudelleen sisustamisesta siihen, että koira puree. Entäpä ne koiranpennut, jotka eivät selviydy? Mistä ne tulevat? Jotkut niistä päätyvät eläinten turvakoteihin muiden "vahinkopentueiden" joukkoon, toiset ovat ylijäämä tavaraa, roskia, joiden omistajat sattuivat yliarvioimaan kultaistennoutajien, villakoirien tai rottweilerien kysynnän. Koska kukaan ei halua ajatella pahinta, jokainen joskus eläimen eläinsuojaan jättänyt kuvittelee sen päätyvän täydelliseen kotiin. Monelle koiralle tuo koti on taivaassa. Tällainen on koirahullun yhteiskunnan synkkä puoli."
(Lainaus: Gina Spadafori)
Koirakatastrofit
Onko se luontoäidin syy, että koiranpennut ovat niin suloisia? Todella usein koiria koskevat päätökset tehdään tunteiden eikä tosiasioiden pohjalta. Kuka voisi vastustaa koiranpennun pikkuista naamaa. "Tuskin mikään on niin hellyttävä kuin koiranpentu. Niillä on lakritsilta näyttävät kirsut, suuret uteliaisuutta ja hellyyttä säteilevät silmät, isot tassut ja hontelot jalat, jotka tekevät niiden kävelemisestä ihastuttavan poukkoilevaa, ja pehmeä, pörröinen turkki, jota vasten käpertyminen voittaa teddykarhun halaamisen."
Huomaat myytävänä pentuja, pieniä, suloisia karvapalleroita ja vieläpä halvalla. Et ole miettinyt hankkivasi koiraa, mutta nuo nappisilmät vetävät sinua puoleensa. Kaiken lisäksi myyjä kertoo, että koira on kuin tehty sinulle ja kaiken lisäksi tämä on rotu, joka ei tiputtele karvojaan. Otat pennun syliin, se nojautuu pehmeästi rintaasi vasten. Myyty. Huomaat käveleväsi pentu sylissä kotia kohti.
Vuotta myöhemmin, se tuskin koskaan karvojaan tiputteleva koira istua napottaa kaltaisiensa joukossa eläisuojassa. Jokaisella on erilainen tarina: yksi ei oppinut koskaan sisäsiistiksi, toinen ei näyttänyt koskaan ymmärtävän, että kaiken vastaan tulevan pureskeleminen ei käy ja tämä karvojaan tiputtelematon on täällä syystä jota ei itse koskaan ymmärtäisi: kukapa olisi arvannut sen kasvavan joskus näin isoksi, talossa ei ollut sen enempää tilaa kuin omistajalla aikaa. Ongelma on siinä etteivät ne enää olekaan niin söpöjä. Ehkä ne kaikki vielä selviytyvät, ehkä eivät. Sinun vikasihan tämä ei ollut, eihän?
Vaikka tämän luettua et muuta muistaisikaan, muista, että koiran hankkiminen hetken mielijohteesta antaa todennäköisesti huonoimman mahdollisen pohjan onnistuneen suhteen rakentamiselle.
"Kuinka kukaan voi selittää sen, että samalla kun koirien syntymäpäiväjuhlat ja päivähoito eivät ole enää kovinkaan harvinaisia ilmiöitä, miljoonia koiria lopetetaan vuosittain eläinsuojeluyhdistysten eläinsuojissa? Jotkut näistä koirista ovat epilemättä puolivillejä kulkukoiria, häiriintyneitä, parantumattomasti sairaita tai ikivanhoja. Mutta moniin ei sovi yksikään edellä mainituista määritelmistä; ne ovat terveitä, nuoria, kauniita koiria - ja ne kuolevat koska omistajat eivät halua enää pitää niitä. Syyt vaihtelevat mitättömistä vakaviin, asunnon uudelleen sisustamisesta siihen, että koira puree. Entäpä ne koiranpennut, jotka eivät selviydy? Mistä ne tulevat? Jotkut niistä päätyvät eläinten turvakoteihin muiden "vahinkopentueiden" joukkoon, toiset ovat ylijäämä tavaraa, roskia, joiden omistajat sattuivat yliarvioimaan kultaistennoutajien, villakoirien tai rottweilerien kysynnän. Koska kukaan ei halua ajatella pahinta, jokainen joskus eläimen eläinsuojaan jättänyt kuvittelee sen päätyvän täydelliseen kotiin. Monelle koiralle tuo koti on taivaassa. Tällainen on koirahullun yhteiskunnan synkkä puoli."
(Lainaus: Gina Spadafori)
Koirakatastrofit
Onko se luontoäidin syy, että koiranpennut ovat niin suloisia? Todella usein koiria koskevat päätökset tehdään tunteiden eikä tosiasioiden pohjalta. Kuka voisi vastustaa koiranpennun pikkuista naamaa. "Tuskin mikään on niin hellyttävä kuin koiranpentu. Niillä on lakritsilta näyttävät kirsut, suuret uteliaisuutta ja hellyyttä säteilevät silmät, isot tassut ja hontelot jalat, jotka tekevät niiden kävelemisestä ihastuttavan poukkoilevaa, ja pehmeä, pörröinen turkki, jota vasten käpertyminen voittaa teddykarhun halaamisen."
Huomaat myytävänä pentuja, pieniä, suloisia karvapalleroita ja vieläpä halvalla. Et ole miettinyt hankkivasi koiraa, mutta nuo nappisilmät vetävät sinua puoleensa. Kaiken lisäksi myyjä kertoo, että koira on kuin tehty sinulle ja kaiken lisäksi tämä on rotu, joka ei tiputtele karvojaan. Otat pennun syliin, se nojautuu pehmeästi rintaasi vasten. Myyty. Huomaat käveleväsi pentu sylissä kotia kohti.
Vuotta myöhemmin, se tuskin koskaan karvojaan tiputteleva koira istua napottaa kaltaisiensa joukossa eläisuojassa. Jokaisella on erilainen tarina: yksi ei oppinut koskaan sisäsiistiksi, toinen ei näyttänyt koskaan ymmärtävän, että kaiken vastaan tulevan pureskeleminen ei käy ja tämä karvojaan tiputtelematon on täällä syystä jota ei itse koskaan ymmärtäisi: kukapa olisi arvannut sen kasvavan joskus näin isoksi, talossa ei ollut sen enempää tilaa kuin omistajalla aikaa. Ongelma on siinä etteivät ne enää olekaan niin söpöjä. Ehkä ne kaikki vielä selviytyvät, ehkä eivät. Sinun vikasihan tämä ei ollut, eihän?
Vaikka tämän luettua et muuta muistaisikaan, muista, että koiran hankkiminen hetken mielijohteesta antaa todennäköisesti huonoimman mahdollisen pohjan onnistuneen suhteen rakentamiselle.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.