Olen ollut huomaavinani, että lesbojen seksisuhteet ja avioliitotkin ovat himputin lyhytkestoisia. Mistähän se johtuu? Mun mielestä naiset yleensä ovat reiluja, rehellisiä, luotettavia,uskollisia, eivätkä löydy yllättäen toisen naisen petistä, niinkun miehet usein....???
Olen aikeissa ruveta lesboksi, kun miehet ovat mitä ovat.Olen kyllästynyt heihin. Heidän passaamiseensa ja heidän uskottomuuteensa.
Siksi kysyn miksi lesbosuhteet ei kestä kuin korkeintaan 10 vuotta. Se onkin jo paljon se. Onko lesboillekin tullut nykyään se sama "virma", että halutaan kokeilla muitakin naisia? Että millaisia ne on petis?
Hetskusuhteista muutamat saattaa kestää kymmeniäkin vuosia. Miksei lesboilla kestä mikään liitto niin kauan, vaikka olis papin siunaamakin?
Olen aikeissa ruveta lesboksi, kun miehet ovat mitä ovat.Olen kyllästynyt heihin. Heidän passaamiseensa ja heidän uskottomuuteensa.
Siksi kysyn miksi lesbosuhteet ei kestä kuin korkeintaan 10 vuotta. Se onkin jo paljon se. Onko lesboillekin tullut nykyään se sama "virma", että halutaan kokeilla muitakin naisia? Että millaisia ne on petis?
Hetskusuhteista muutamat saattaa kestää kymmeniäkin vuosia. Miksei lesboilla kestä mikään liitto niin kauan, vaikka olis papin siunaamakin?
Vastaukset 17
Vanhimmat
Vaikka heterosuhteissa yritetään sinnitellä vasten tahtoakin lasten ja omaisuuden vuoksi. On olemassa myös pitkiä lesbosuhteita, vuosikymmeniä kestäneitä. Etkö lukenut tätä:
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=2000000000000019&conference=705&posting=22000000022681040
kun et jaksa miesten passaamista? Mites tää taas kuulostaa erään lesbovihaajamiehen kirjoitukselta. MIstäs sä olet edes saanut päähäsi että joku 10 vuotta on yläraja? Jos jossain on tutkimusta niin toki linkkiä kannattaa laittaa, ettei tule kuva että tässä haetaan taas jotain porvonalkua ja typerää sellaista.
Ja olit nyt mikä olit, ei se katso onko lesbo, hetero, jos kaksi ihmistä ei ole loppuelämää keskenään. Ei se papin aamen tee heterosuhteistakaan ikuisia.
Onko taas älynkäyttö jotenkin hiipunut vai onko se taas sama pikku pikku lauri asialla joka koittaa purkaa pettymystään elämässään lesboihin.
Jo 14 vuotta yhdessä ja loppua ei näy. Mikä ihmeen yläraja että 10 v.? Olen rakastunut ja rakastan..
joita on ehkä 5 % lesboista!
se pakkaa oleen, et suhteet ei kestä. Ens alkuun on kuin koskaa eimois rakastanu ketää niinku tätä naista,mut miks siin sitte käy, että toine,aina se toine kyllästyy!!!!!!!!!!!!!!!!!
Tuttavapiirini (ja omat)lepakkosuhteet ovat olleet huomattavasti pitempikestoisia kuin vastaavat heterosuhteet.
ole perinteisiä kaavoja ja malleja miten elää vaan jokainen suhde muotoutuum omanlaisekseen.
Toisaalta taas kestävyyteen vaikuttaa se että ei ole mitään malleja kuin heteroista kuinka parisuhteessa edetään ja eletään.
Vielä helpoksi sen tekee se että suhteen virallistaminen on helppoa maistraatin kautta.
Hääkakkukin kahdelle ei ole turhia sukulaisia tai tuttuja hölisemässä avion-onnesta ja onnettomuudesta.
Lesbot ja muut häröt kun saattavat olla suvun silmissä alhaisimpia olentoaj mitä maan päällä on, ja siitä on helppokin luoda juuri sellainen parisuhde kuin sopii, ei ole turhia tyyppejä tiellä.
Anoppi pysyy poissa silmistä ja kaapeilta ja sisarukset turhaan kahvikuppia kuluta.
Hereroille kun tarjotaan vaikka mitä parisuhde apua ja henkistä tukea vaikeina aikoina.
Ynnäyksenä mielestäni nimenomaan hlgb piireissä suhteet kestävät pitempään ja ovat syvällisempiä noin yleensä ottaen. Tai sitten toki meissäkin on pintakiitäjiä.
j,oskus
aina jossain vaiheessa tulee namumpi typy vastaan ja rupeaa kiinnostaan. yeah puhuu kokemuksen tissiääni !
on elämäni ensimmäinen suhde kenenkään kanssa ja aikavarmasti myös se viimeinen, 13 vuotta tulee pian plakkariin. rakkaus ei ole minnekkään kadonnut
kumppanis samoin.
Eikö lesbosuhteet kestä?
Kuuluisista lesbopareista yhtenä esimerkkinä Gertrude Stein (kirjailija) ja Alice B. Toklas, molemmat naisia, elivät yhdessä 39 vuotta.
Tästä allaolevasta linkistä voi nähdä kuinka pitkään eräät kuuluisat lesbo- tai homoparit ovat pysyneet yhdessä. 60 vuotta yhdessä.. voihan se ehkä jonkun oudon mittakaavan mukaan olla lyhyt aika mutta on se enemmän kuin tämä 10 vuoden raja, jonka vedit hatustasi.
http://www.buddybuddy.com/famous.html
:)
Mietitäänpä vähän. Pitkiäkin suhteita löytyy.
Tätä palstaa seuraamalla saa lesboudesta aika suppean kuvan. Suomessa riittää varmasti pitkässä parisuhteessa eläviä naisia, jotka elävät omaa elämäänsä hissukseen: käyvät töissä, hoitavat mahd. lapsensa, harrastavat, matkustavat ja tekevät kaikkea sitä mitä muutkin (=heteroparit), mutta joilla ei ole mitään tarvetta vierailla tällä tai millään muullakaan palstalla - joku ei ole tämän olemassaolosta ehkä koskaan kuullutkaan. Pitkässä suhteessa elävien naisparien puolisot ovat todennäköisesti ainakin nelikymmpisiä tai vanhempia ja suhde on sekin alkanut niinä aikoina, jolloin homoseksuaalisuus oli rikos tai ainakin sitä paheksuttiin ja kummeksuttiin yleisesti. Nämä ihmiset eivät välttämättä tunne tarvetta esitellä elämäntapaansa sen kummemmin; elämä jatkuu entisellään niin kuin ennen "homo-buumiakin".
Lesbot ja homot ovat ihmisiä siinä missä muutkin; joku on kokeilunhaluinen, toinen taas kaipaa jatkuvuutta, joku on seksuaalisesti hyvin aktiivinen, toinen taas ei. Ihmiset arvostavat erilaisia asioita; jollekin uskollisuus arvo, toinen näkee onnen etsinnän ja itsensä toteuttamisen tärkeämpänä. Samoja eroja saattaapi esiintyä heteroillakin! Sopivan kumppanin löytyminen on seksuaaliseen vähemmistöön kuuluvilla vaikeampaa, valinnanvaraa on yksinkertaisesti vähemmän!
Taustalla vaikuttavat edelleenkin yhteiskunnassa vallitsevat normit, arvot ja odotukset, heteroliiton onnistumista tuetaan monin keinoin kun taas homosuhde on edelleenkin enemmän "yksityisasia".
bi-henkisiä ja vierailla joskus homo-puolellakin, joilla on lapsia. Ne ovat tosi harvinaisia. Melkein 100 % lesboista sekstaa vain naisten kesken.
Jos otanta perustuu sellaisiin ihmisiin, jotka käyvät yhä baareissa parisuhteeseen asettumisen jälkeenkin, varmasti pitää paikkansa. Yleensä baareissa pyöriminen ei tee parisuhteelle hyvää, ei heteroilla eikä homoilla. Syyt vain ovat meillä vähemmistöillä hiukan toiset. Jos ei muualla tapaa kaltaisiaan, niin pakko se on jossain tavata.
Oma ystäväpiirini taas koostuu ihmisistä, joilla kaikilla on yli 10 vuotta kestäneet suhteet. Olemme suurin osa 33-36-vuotiaita, joten tätä pidemmät suhteet ovat käytännössä mahdottomiakin. Jokainen lienee nuoruudessaan seurustellut jonkun vääränlaisen ihmisen kanssa tovin.
Me vierailemme toistemme luona, matkailemme yhdessä, järjestämme puutarhakutsuja ja kaikkea kivaa. Teatteriretki Riikaan on vuorossa huhtikuussa, meitä on lähdössä parikymmentä samasta tuttavapiiristä. Valtaosa on lesbo/homopareja, mukaan tulee pari heteropariskuntaakin.
Mutta: vakavasti ottaen myös ymmärryksellä:
Miettikääpä huviksenne, millaista on vielä nytkin elää lesbo-tai homosuhteessa jos toinen on kaapissa? Puuttuu täysin kaikki toisen puolen sukulaiset, ystävät, tuttavat, kaveripiiri. Ja toinen voi olla kaapissa ammatillisista, uskonnollisista yms syistä, eli se ei ole itsestäänselvää vielä nykyäänkään olla avoimesti pari. Salailu ei ole koskaan ollut hyvä pohja millekään, eikä sellaisen suhteen kesto ole kirkossakuulutettu.
Lesbo-homosuhteet eivät vieläkään saa täyttä yhteiskunnallista tukea. Eli seurustelet tavallaan aina kuitenkin vähän "häveliäästi" ja vähän "poikkeavasti" valtavirran mukaan. Ei ole myöskään kovasti roolimalleja tai esikuvia. Esimerkiksi minä en tiennyt Mazo de la Rochen olleen lesbonaisen, joka eli yhdessä saman naisen kanssa 70 vuotta. Mistäpä sellaista voisi tieääkään? (Jalna-sarjan kirjoittaja). Wikipediassakaan tätä ei tuotu ilmi. Löysin tiedon ihan muualta.
Niin kauan kuin on tilanne, että arkielämässä on enemmän tekemisissä heteroiden kanssa, ja saadakseen olla tekemisissä muiden "kaltaistensa" kanssa pitää hankkiutua baariin, on vaikea ennustaa suhteille pysyvyyttä. Oma suhteeni on kestänyt muuten jo 15 vuotta.
Onneksi itse opiskelin nuorena alaa, jolle hakeutui valtavasti lesboja ja homoja. Ja nämä ystävyyssuhteet ovat säilyneet, ja lisää on löytynyt työympyröistä. Muuten sitä varmaan joutuisi itsekin miettimään, mistä löytää samanhenkisiä ystäviä.
saanko kysyä mikä tämä ihana ala olis? Itse kamppailen juuri asian kanssa, että mistä löytäisin kaltaisiani. EN pidä baareissa notkuilusta ja pikku kaupungissani ei ole tietääkseni mitään meikäläisten paikkaa. Ei minulla epätoivoisesti ole haku päällä, mutta olisi ihana löytää joskus ihana nainen... muualta kuin kapakasta...
Viisaita sanoja kirjoitat. Joillakin suhteita katkovat baarissa roikkuminen tai vaihtoehtoisesti täällä netissä hengailu, molemmista voi halutessaan löytää helposti seuraa ja varjoelämää.Vaikea on sanoa tekeekö tilaisuus varkaan vai ajaako epävarmuus omasta itsestä (olenko ok, rakastetaanko ja hyväksytäänkö minut) baariin ja nettiin etsimään ihailua ja hyväksyntää.
Mitä ystäväpiiriin tulee, en tiedä onko sen suuntautumisella merkitystä. Myös heteroystävät voivat tukea homo/lesbosuhdetta yhtä hyvin. Yleensä oleminen ja tekeminen samanhenkisten (monessa mielessä) ihmisten kanssa lisää hyvinvointia ja sitä kautta myös parisuhteen onnellisuutta.
Itse elän tavallista keskiluokkaista 30v elämää, jossa minä ja naisystäväni käymme töissä, välillä opiskelemme, matkustamme, harrastamme urheilua ja kulttuuria ja nautimme elämästä. Suunnittelemme rekisteröitymistä ja lapsen hankintaa. Ystäväpiiriin kuuluu joitakin homoja ja lesboja, mutta emme ole ns aktiiveja sillä saralla - emme poliittisesti, emme baareissa jne.
Ystäväpiirissä olen valitettavsti nähnyt, miten baarielämä vie yli nelikymppistä suhteessakin ja miten sitten käy - ei toki ehkä kaikille.
Itse seurailen jonkin verran keskustelupalstoja ja lbgt-saitteja, usein valitettavasti pettyäkseni keskustelun yksipuolisuuteen ja musta-valkoisuuteen.
En mitenkään kiellä vertaisten kohtaamisen (vaikka sitten netissä) merkitystä ja sitä itsekin haen surffailemalla. Kuitenkin ajattelen, että tavoite on omissa silmissä nähdä suuntautumisensa ja parisuhteensa ensi sijaisesti arvokkaana asiana, joita haluaa vaalia, ei jonain erityisenä lesbosuhteena, jossa kaikki on lesboerityistä ja juuri sen takia vaikeaa.
Toivon kovasti, että nuoret naiset jotka pohtivat identiteettiään uskaltaisivat olla oma itsensä-välittämättä liikaa hetero-tai lesborooleista tai myyteistä, joita nettikin tulvii.
Myymälöissä näitä suhteita luodaan ainakin täällä, täysin kattavasti, en ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa.