Kehittämispäällikkö Sirpa Taskinen, Stakes
Mihin tarvitaan uutta lastensuojelulakia?
Nykyinen lastensuojelulaki on annettu vuonna 1983. Sen jälkeen ovat tulleet voimaan erilaiset ihmisoikeussopimukset, muun muassa lapsen oikeuksien sopimus. Monet muutkin asiat ovat muuttuneet. Uusi lakiesitys on tarkoitus viedä eduskuntaan syksyllä 2006.
Erilaisiin oikeusturvakysymyksiin on lastensuojelussakin tarpeen paneutua entistä huolellisemmin. Näistä kiireellisin on ollut erilaisia rajoituksia ja (esim. huumetestauksiin liittyvän) pakon käyttöä koskevien säännösten lisääminen lakiin. Niitä koskeva "paketti" on viety eduskuntaan jo erillisenä uudistuksena.
Myös lastensuojelutoimenpiteiden etenemistä, niiden kirjaamista ja päätöksentekoa on tarpeen täsmentää. On esimerkiksi selvennettävä sitä, milloin lastensuojelun asiakkuus alkaa ja päättyy. Eri viranomaisten tehtävät kaipaavat myös tarkistusta. Kuka tekee päätöksen esimerkiksi huostaanotosta, jos lapsi itse tai vanhemmat vastustavat sitä? Monien asiantuntijoiden mielestä tällainen päätöksenteko pitäisi siirtää sosiaalilautakunnalta tuomioistuimeen.
Lakia uudistettaessa on jouduttu pohtimaan monia periaatekysymyksiä. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsistaan, mutta joissain tilanteissa yhteiskunta joutuu siihen puuttumaan turvatakseen lapsen kehityksen. Miten sovitetaan yhteen lapsen etu ja perhe-elämän yksityisyyden suoja? Nykyisin tuskin lapsia otetaan huostaan liian helposti, mutta usein vanhempien tukeminen on liian vähäistä.
Lapsella on jo perustuslain ja lapsen oikeuksien sopimuksen perusteella oikeus osallistua omaan elämäänsä vaikuttaviin päätöksiin. Myös lastensuojelua toteutettaessa lapsen mielipide on aina selvitettävä iästä riippumatta, vaikka pientä lasta ei rasitetakaan virallisella kuulemisella.
Hienokaan laki ei toimi, ellei sitä toteuttamassa ole riittävästi päteviä työntekijöitä. Heistä on nyt valitettavasti pulaa. Kuntien velvollisuus järjestää vanhempia tukevaa toimintaa ja lastensuojelupalveluja tarpeen mukaisella tavalla ei siten nykyisin aina toteudu.
Monilta inhimillisiltä tragedioilta säästyttäisiin, jos panostettaisiin nykyistä huomattavasti enemmän ennaltaehkäisyyn ja perheiden varhaiseen tukemiseen, niin ettei lapsia tarvitsisi sijoittaa pois kotoa. Lisäksi se olisi hyödyksi myös kunnan kukkarolle. Lasten laitoshoitoon käytetään nykyisin 300 miljoonaa euroa vuosittain. Mitä kaikkea muuta puolellakin tuosta summasta voitaisiin tehdä lasten ja perheiden hyväksi?
http://www.lapsiasia.fi/Resource.phx/lapsiasia/ajankohtaista/kolumni/aiemmatkolumnit/taskinen0406.htx
Mihin tarvitaan uutta lastensuojelulakia?
Nykyinen lastensuojelulaki on annettu vuonna 1983. Sen jälkeen ovat tulleet voimaan erilaiset ihmisoikeussopimukset, muun muassa lapsen oikeuksien sopimus. Monet muutkin asiat ovat muuttuneet. Uusi lakiesitys on tarkoitus viedä eduskuntaan syksyllä 2006.
Erilaisiin oikeusturvakysymyksiin on lastensuojelussakin tarpeen paneutua entistä huolellisemmin. Näistä kiireellisin on ollut erilaisia rajoituksia ja (esim. huumetestauksiin liittyvän) pakon käyttöä koskevien säännösten lisääminen lakiin. Niitä koskeva "paketti" on viety eduskuntaan jo erillisenä uudistuksena.
Myös lastensuojelutoimenpiteiden etenemistä, niiden kirjaamista ja päätöksentekoa on tarpeen täsmentää. On esimerkiksi selvennettävä sitä, milloin lastensuojelun asiakkuus alkaa ja päättyy. Eri viranomaisten tehtävät kaipaavat myös tarkistusta. Kuka tekee päätöksen esimerkiksi huostaanotosta, jos lapsi itse tai vanhemmat vastustavat sitä? Monien asiantuntijoiden mielestä tällainen päätöksenteko pitäisi siirtää sosiaalilautakunnalta tuomioistuimeen.
Lakia uudistettaessa on jouduttu pohtimaan monia periaatekysymyksiä. Vanhemmilla on ensisijainen vastuu lapsistaan, mutta joissain tilanteissa yhteiskunta joutuu siihen puuttumaan turvatakseen lapsen kehityksen. Miten sovitetaan yhteen lapsen etu ja perhe-elämän yksityisyyden suoja? Nykyisin tuskin lapsia otetaan huostaan liian helposti, mutta usein vanhempien tukeminen on liian vähäistä.
Lapsella on jo perustuslain ja lapsen oikeuksien sopimuksen perusteella oikeus osallistua omaan elämäänsä vaikuttaviin päätöksiin. Myös lastensuojelua toteutettaessa lapsen mielipide on aina selvitettävä iästä riippumatta, vaikka pientä lasta ei rasitetakaan virallisella kuulemisella.
Hienokaan laki ei toimi, ellei sitä toteuttamassa ole riittävästi päteviä työntekijöitä. Heistä on nyt valitettavasti pulaa. Kuntien velvollisuus järjestää vanhempia tukevaa toimintaa ja lastensuojelupalveluja tarpeen mukaisella tavalla ei siten nykyisin aina toteudu.
Monilta inhimillisiltä tragedioilta säästyttäisiin, jos panostettaisiin nykyistä huomattavasti enemmän ennaltaehkäisyyn ja perheiden varhaiseen tukemiseen, niin ettei lapsia tarvitsisi sijoittaa pois kotoa. Lisäksi se olisi hyödyksi myös kunnan kukkarolle. Lasten laitoshoitoon käytetään nykyisin 300 miljoonaa euroa vuosittain. Mitä kaikkea muuta puolellakin tuosta summasta voitaisiin tehdä lasten ja perheiden hyväksi?
http://www.lapsiasia.fi/Resource.phx/lapsiasia/ajankohtaista/kolumni/aiemmatkolumnit/taskinen0406.htx
Vastaukset 3
Vanhimmat
http://vanhemmat.com/phpbb/viewtopic.php?t=1447
oikein osuvaa!
toista.
Lastensuojelulaki jo nykyiselläänkin antaa todella monipuoliset ja riittävät työvälineet ja eväät lasten suojelusta vastaavalle lastensuojeluviranomaiselle, jos heillä vain on halua ja tahtoa näitä työvälineitä lastenuojelussa olevien lasten hyväksi käyttää.
Lastensuojeluviranomainen tarvitsee siis työryhmän mielestä uuden lastensuojelulain myötä tiukemmat! ja tarkemmat! sanamuodot,
jotta lastensuojeluviranomainen tekisi
lasten suojelu työtä
lasten hyväksi ja eduksi
sekä lapsen perheen huomioon ottaen!!!
Lastensuojeluviranomainen täytyy siis
PAKOTTAA uuden lain
sanamuotojen ja sanavalintojen avulla tekemään
lasten
suojelu
työtä!
Kuinka ja millä tavalla lainmuutoksen myötä saadaan kunnat palkkaamaan
vain riittävän päteviä ja ammattitaitoisia lastensuojelusossuja?
Avuohuollon työkin on jo nykyisellään lakisääteistä.
Lapsen huostaanottoakaan ei voida tehdä ellei avohuollon tukitoimenpiteitä ole tehty. Silti huostaanottopäätöksiä tehdään kunnissa ilman
että avohuollon tukitoimenpiteitä on
lapselle ja lapsen perheelle annettu!
Tuomioistuin päätöstä, jos ei sitä
nykyiseen lakiin saada,
niin sitten lakiuudistus on kuin
"tuuli viranomaisen huulia heiluttaa".
Mikään muu "voimakeino" ei pysty pakottamaan lastensuojeluviranomaisia
paneutumaan lastensuojelupuolen juridiseen ja oikeusturvakysymyksiin riittävällä perusteelisuudella.
Samalla myös perheiden eriarvoisuus lastensuojelusossujen edessä saadaan vähenemään, kun ulkopuolinen oikeusviranomainen katsoo sossujen "monipuolisen ammattitaidon" perään.
Kaiken maailman varvut ja urvut.....
Sitä vastoin voitaisiin keskittyä valtakunnan tasolla olevaan nykyisenlaiseen tilanteeseen niin että lasten maailma ja yhteiskunta heidän ympärillään olisi sellainen
että se huomioisi lapset nykyistä
paljon, paljon yksilöllisemmmin,
jokaisen lapsen yksilölliset tarpeet huomioon ottaen.
Neuvolatoiminta, päivähoito, koulut, harrastukset, terveydenhuoltoakaan unohtamatta.
Kaikki lapsiin liittyvät
yhteikunnan tarjoamat palvelut
olisivat ja pyörisivät nykyistä enemmän
lasten ehdoilla ja lapset huomioiden.
Niin ettei heitä kohdeltaisi kuntien ja kaupunkien hallinnon aloilla budjeteissa menokuluina ja tulostavoitteiden osina.
Mitä vähemmän lapsiin ja nuoriin kunnissa esimerkiksi koulumaailmassa satsataan rahallisesti
sitä huonommin lapset ja nuoret yleisesti ja yleisellä tasolla voivat.
MUTTA sitä parempi TULOS sen hallinnon alan budjetissa loppurivillä on.
Lapset voivat huonosti, mutta budjetit näyttävät HYVILTÄ!
Säästämiset on lapsien ja nuorten kohdalla on säästetty,
nyt viimeinkin olisi aika laittaa ne
SADAT miljoonat eurot
todella lasten ja nuorten hyväksi!