olen menettänyt isäni ja otin sen raskaasti haluaisin kuulla niiden kokemuksia jotka ovat menettäneet vanhempansa
vanhempien menetys
Nimetön
111500
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 11
Vanhimmat
telotin isäni ja ja se oli ihan jees
mitäs jos teloittaisit samantien itsesi ja huora-äitisi. tulisi loputkin maailman väestöstä iloiseksi. tässä on kyse nyt hieman vakavammasta asiasta. voisitte vähän miettiä että mihin ketjuihin noita provojanne lähettelette. kieltämättä tämä munkin viesti aika turha. mutta alkoi vaan ärsyttämään niin paljon... ja itse en onneksi ole menettänyt kumpaakaan.
otan osaa ketjun aloittajan menetykseen. pelottavaa ajatellakin, että jos menettäisi jomman kumman vanhemmista ennen aikojaan.
joo kiitoksia osan otostasi et tiedä kuinka vaikeata oli sopeutua siihen ajatukseen ettei isä tulekkaan töistä kotiin
T:Tiina(sohvi on nimim.
kaksi vuotta sitten, miehelle joka ajoi kännissä äitini yli, en saannut osallistua oikeuden käynteihin ja kuukausi sitten tapasin miehen, ja katkeruus ja viha oli päälimmäisenä, sympatiaa ei heru! minun elämä muuttui aloin olla todella virkavallan tuttu, pian astui kuvioon huumeet, mitä kadun!
Se oli menetys, kamalin mitä olen kokenut, en ikinä saa kuulla äidin puhetta, tai hänen kosketustaan.
se kaahari riisti minulta äidin, ja enteeksi en voi antaa ikinä.
juttu on avattu uudelleen todisteiden valossa, on ilmennyt aineistoa että äitini yli ajo olisi ollut kosto jostain. en tiedä. rankinta on se että tämä räävitään uudelleen!
nytten seurustelen ihanan miehen kanssa, hän tukee ja kuuntelee. on asioita joita ei voi ikinä antaa anteeksi, ja tämä on se.
katkeruus ja viha on aina mielessä kun ajattelen sitä miestä. se vain itki kun tapasi minut, en voinnut kun nauraa ivallisesti, hän menetti avovaimonsa tämän takia, ja yhden lapsen joka on täysi-ikäinen. mutta minä menetin äitini ja olen vasta 17 vuotta, ehken se tusta joskus helpottaa joskus!
noin 4 kuukautta sitten. Isällä oli syöpä. Syöpä todettiin toukokuussa 2005. Kesänä 2006 isä ei päässyt nousemaan sängystä. Isä oli aina mun puolella, kaikessa mitä tein. On hirveetä, että se suurin tukija on nyt poissa. Isä ei enää vitsaile, ja kerro maailman typerimpiä juttuja, ei enää kutsu mua mieli-tytökseen eikä huuda kesä-aamuna "Summeri!"
On kova ikävä
Mun iskän kuolemasta on kohta puoli vuotta. En voi uskoa sitä todeksi. Tai tietinkin ymmärrän että hän on poissa. Ei ole aamulla enään ketään kuka herättäisi minut kouluun. Mutta elämän pitää jatkua
Isäni muuten kuoli sydänkohtaukseen, eli tilanne oli aivan ennalta arvaamaton.
Mun isä kuoli tänään enkä ole vieläkään oikein voinu hyväksyä asiaa. Ei sitä vain voi tajuta että itelle rakas ihminen voi yhtäkkiä häipyä vain elämästä. Isä sairastu viime syksynä Leukemiaan ja viime syksy oli koko suvulle raskasta aikaa mutta eniten se raskasta isälle oli.Oli ne kauheat kivut ja joutui sairaalassa olemaan. Tuudittaudun vain siihen ajatukseen että isällä on nyt hyvä olla eikä ole niitä kipuja, mutta jotenki se tuntuu niin pahalta ja ylitsepääsemättömältä. Nyt tuntuu että vois mennä isän luo taivaaseen.
esitän syvän osanottoni isäsi kuoleman johdosta varmasti se järkytti sinua kuin minua kun olin alaikäinen kun isäni kuoli
äitini kuoli tänä aamuna sairaalassa olen täysin murtunut ja järkyttynyt kun kuulin asiasta olen vasta 12v ja siskoni 9v
minä menetin isäni kohta 8 vuotta sitten, mutta se oli minulle tavallaan helpotus. isäni oli alkoholisti/sekakäyttäjä ja teki minun ja perheeni elämästä helvettiä.
mutta toivottavasti Sinulle jäi isästäsi paljon hyviä muistoja :)
voimia!