Kauhistuneena katsoin tuttavani rapistumista.
Parivuotta sitten yksinäisenä mieshenkilönä sai
palvelutalo asunnon.
Sitä ennen ei ollut kuin verenpaine lääkkeet.
nyt oli 18:sta taplettia joista puolet,neljää eri
psyyke lääkettä ja vahvinta mallia kutakin.
Mies ihan pyörryksissä ja jalka nousee puolenkengän
mitan askeleeseen.
Tiedustelin syytä moiseen lääkitykseen,
oli kuulemma hälyttänyt hoitoapua silloin tällöin.
Hoitajat haluavat"työrauhan"hälytyksiltä,
siksi turruttavat lääkkeet.
Parivuotta sitten yksinäisenä mieshenkilönä sai
palvelutalo asunnon.
Sitä ennen ei ollut kuin verenpaine lääkkeet.
nyt oli 18:sta taplettia joista puolet,neljää eri
psyyke lääkettä ja vahvinta mallia kutakin.
Mies ihan pyörryksissä ja jalka nousee puolenkengän
mitan askeleeseen.
Tiedustelin syytä moiseen lääkitykseen,
oli kuulemma hälyttänyt hoitoapua silloin tällöin.
Hoitajat haluavat"työrauhan"hälytyksiltä,
siksi turruttavat lääkkeet.
Vastaukset 10
Vanhimmat
sai hirveän paljon lääkkeitä, kun asui asuntolassa ja maksoi itse. Kyselin edunvalvojana, mitä varten, mutten saanut kunnon vastausta. Nyt hän on vanhainkodissa. lääkkeet kuuluvat hoitomaksuun, luulen, että saa vähemmän ja on pirteämpi.
siinä valitettavan usein tuppaa käymään. Johtuneeko sitten siitä, että hoitohenkilökuntaa on liian vähän.
Tuttavani oli sairaalassa syöpänsä takia. Hänet huumattiin lääkkeillä niin, ettei hän kyennyt edes istumaan eikä pysymään valveilla kuin jonkin aikaa.
Hän vaati pääsyä kotiinsa, ja hän heittäytyi niin hankalaksi, että hänet päästettiin pois sairaalasta ihan vain henkilökunnan helpotukseksi.--- Hän sylki lääkkeet ulos suustaan ja rähjäsi kaikille lääkäreille ja hoitajille. Jokaisesta pilleristä hän vaati selostuksen, mitä se on.
Hän eli vuosikausia tapahtuman jälkeen, käveli, kuntoili ja hoiti itseään terveemmillä tavoilla eikä rähjännyt kenellekään. Hänellä oli hyvät näyttelijänlahjat, ja hän tosiaan osasi vetää häijyn ämmän roolia halutessaan. - Harva on niin ponteva.
En ole ollut sairaalassa elämäni aikana kuin pari kertaa, pikkujuttujen takia. Ja hoitajille oli rutiini tuoda joka ilta unilääkkeet, sanoivat iltalääkkeiksi.
Koska minulla ei ollut mitään lääkkeitä kysyin tietysti, että mitkä iltalääkkeet ?
Siinä sairaalassa, siellä paikkakunnalla se oli rutiinitoimenpide.
Ja luulen ettei moni vanhempi potilas edes tiennyt syövänsä unilääkkeitä.
opri
oli syöpäleikkauksessa ja meni aivan huonoon kuntoon, oli aivan tokkurassa. Hain hänet kotiin ja matkalla kävin hakemassa reseptilääkkeet. Oli kolmeksi kuukaudeksi rauhoittavia. Aioimme juhlia konjakilla kotiinpääsyä ja kysyin alkoholin vaikutusta lääkkeen kanssa. Apteekissa kerrottiin, että voi olla hengenvaarallinen. Mieheni sanoi, ettei ota moisia. Tuli kotona kuntoon eikä kaatuillut pitkin seiniä. Konjakkia otettiin pikkuisen silloin, tällöin.
Tollasta ei mulle ole sattunut.
Kolmesti paloiteltu ja ommeltu kasaan ja jokakerta eri sairaalassa.
Kyllä kysytty on haluaako unipillerin yöksi,mutten ole tarvinnut
kuin kipupiikin ja senkin vain parina päivänä leikkauksen jälkeen.
Täähän olikin normaalia sairaala toimintaa,mutta pitkäaikais
potilailla onkin sitten jo asia toisin heidän hoitopaikoissaan.
Oli missä kolkassa maata hyvänsä Palvelutalo tai Hoivakoti sama meininki. Lääkkeitä enemmän kuin kotona asuessaan. Vasta taannoin poistui elämästä eräs ystäväni jo yli 80v mummo. Sukulaiset kauhistu sitä lääkkeitten määrää mikä jäi. Siispä pitäkää huolta omista vanhemmistanne ja samoin ystävistänne tarkistakaa lääkkeet käydessänne heidän luona. Ei liene luvatonta kysyä mitä lääkkeitä on ja miksi. Omat vanhempani pääsivät pois elämästä jo ajat sitten.
tosi läheltä seurannut!
Tuosta tulikin mieleeni kun äitini vielä eläessään
valitteli,kun hänelle väkisin myydään apteekista
lääkärin määräämiä vahvoja särkylääkkeitä.
Aina reseptin uusimisen yhteydessä ja kolmenkuukauden
välein muita lääkkeitä noudettaessa lyötiin särkylääkkeeet
mukaan vaikkei ollut tarvetta, kun entisiä oli vielä moneksi kuukaudeksi.
Kun sitten askel loppui ja asuntoa tyhjennettiin,sieltä löytyi
kaksi kassillista särkylääkkeitä.
Menin niitten kanssa apteekkiin,niin sieltä annettiin vielä pienempi
kassillinen noutamattomia mutta maksettuja lääkkeitä.
Neuvottelin takaisin ottamisesta muttei se käynyt,vein ne sitten
kunnan terveyskeskuksen vuode osastolle tutkittavaksi koko roskan.
Kaikki kuulemma oli käytökelpoisia heille joten sinne meni,en tiedä kelle.
ikäluokka kunnioittaa hoitohenkilökuntaa ja luottaa täysin, että he osaavat asiansa. Kyllä minustakin tuntuu, että monessa tapauksessa halutaan vain hyötyä henkilöistä, jotka ovat avuttomia. Esim. itkemistä pidetään aivan hirveänä, pitää ottaa mielialalääkkeitä eikä itkeä. minusta itkeminen on luonnollisempi keino purkaa paineita.