teillä mies kosi vai oliko se itse sinä kuka kosi?Kertokaa ihania tarinoita miten teillä on toi kosiminen tapahtunut..
Itellä vielä kosinta odottaa ja se on sitten seuraava askel minkä otamme rakkaani kanssa ja seuraava iso askel on päästä viettämään päivä prinsessana kylläkin jo toista kertaa mutta kuitenkin.
Itse haluan että kosinta tapahtuu mahdollisimman romanttisissa merkeissä vain minä ja tuleva kihlattuni ja sitten sukulaisille voi pitää sen jälkeen jonkin sortin juhlat.
Mutta jossain meren äärellä ja kalliolla kesällä kun aurinko laskee niin siellä me sitten istumme vierekkäin ja mies kosii ja pyytää vaimokseen..oi että mitä unelmia mutta ne saatta kyllä olla vielä kaukaisessa tulevaisuudessa.
No en halua kiirehtiä tuon asian kanssa, se tulee kun on tullakseen ja molemmat on siinä yhtä mieltä!!!Että näin haluaisin meillä menevän...saa sitten nähä ku aika koittaa että miten se tapahtuu!!!! ;)
Itellä vielä kosinta odottaa ja se on sitten seuraava askel minkä otamme rakkaani kanssa ja seuraava iso askel on päästä viettämään päivä prinsessana kylläkin jo toista kertaa mutta kuitenkin.
Itse haluan että kosinta tapahtuu mahdollisimman romanttisissa merkeissä vain minä ja tuleva kihlattuni ja sitten sukulaisille voi pitää sen jälkeen jonkin sortin juhlat.
Mutta jossain meren äärellä ja kalliolla kesällä kun aurinko laskee niin siellä me sitten istumme vierekkäin ja mies kosii ja pyytää vaimokseen..oi että mitä unelmia mutta ne saatta kyllä olla vielä kaukaisessa tulevaisuudessa.
No en halua kiirehtiä tuon asian kanssa, se tulee kun on tullakseen ja molemmat on siinä yhtä mieltä!!!Että näin haluaisin meillä menevän...saa sitten nähä ku aika koittaa että miten se tapahtuu!!!! ;)
Vastaukset 9
Vanhimmat
Olin jo muutamia viikkoja mietiskelly kihlausta ja sit tuossa 23.12.06 illasta sain ehotettua miehelle et MITÄ JOS.. Siin oltii jo puheltu siitä et ollaa varmoja toisistamme ja muuta sellasta. Vastaus oli et kyllä myö voiaa kihloihin mennä jos ei tartte ens kesänä naimisii mennä. :D Ja siinä se sitte oli.
voidaan mennä kihloihin JOS, EI TARVITSE MENNÄ NAIMISIIN....ensikesänä....tai milloinkaan..hahahahh.
äijä vedättää sua.
Kihlaus on avioliitto lupaus. yleensä silloin päätetään hääpäivästä.
lietkö ollenkaan kihloissa, mielestäni et.
Sanoi vaan että jos ei vielä ens kesänä. Mikä sopii oikein hyvin miullekii, ei miulla nii kiire oo.
Ja mie tiiän ko miulla toi sormus on että jossain vaiheessa naimisiin mennää...ajankohta on vaa vielä auki.
Ei oo toi mieheni sellain kusipää ko useimmat miehet tässä maassa on.
En mäkään varmaan kihlauspäivänä suunnittelisi tarkkaa hääpäivää, mut vuoden tai puolen vuoden tarkkuudella kuitenkin about, johonkin tulevaan ajankohtaan. Ja haluan olla kihloissakin reilun aikaa ennen häitä. Et mikään kesällä kihlat ja seuraavana toukokuuna häät ei ole mun juttu. Mieluiten kihlautuisin niin, että mennään siinä vaiheessa kihloihin, kun tuntee/tietää haluavansa naimisiin toisen kanssa (ja viettää koko loppuelämän hänen kanssaan). Mutta en rupeis siinä hötäkässä jotain päivämäärää lyömään lukkoon tai pykäämään vuoden sisään häitä. On se kihlausaika periaattees sitä kokeiluaikaa vielä..kaikki on niin kauan ennen kuin pappi on sanonut aamen...ja haluan nauttia siitä kihlausajastakin. Ei se kihlausaika ole mulle mikään pakollinen välivaihe häitä odotellessa, vaan sitoutumislupaus toiselle, että avioon ollaan menossa...ja pikkukihlafrouvana elellään siitä eteenpäin..ja vaiks aikasintaan puolentoista vuoden tai kahden vuoden päästä voi alkaa totetuttaa täytäntöön naimisiin menoa.
Koska musta toi kihlausaika on tärkeä aika siksi, että silloin vasta voi alkaa elämään sen ajatuksen kanssa, että miltä oikeesti tuntuu olla lupautunut tuolle toiselle avioon joskus lähitulevaisuudessa. Et meillä saa porukat odottaa niitä häitä, vaikka kihloihin olisinki menny. Tai no sanotaanko niin, että meillä kyllä vanhemmat lähinnä järkyttyis siitä, että heti kihloihin mennessä olisi hääpäivä mietittynä ja selvät suunnitelmat häistä. Varmasti toppuuttelisivat ja sanoisivat, että ettettekö nyt kiirehdi tai ole ottamassa vähän liikaa tärkeitä asioita pienen ajan sisään ja tee liian nopeeta liian monta pysyvää suunnitelmaa. Tai si pitäis tehdä niin, että kihlausta ei pidä minään erillisenä seremoniana vaan kylmästi silloin sitte todetaan menevämme kihloihin, kun olemme päättäneet hääpäivän (eli kosittu on jo) ja sit sen myötä toteaisimme, et me taidetaan olla nyt sitten kihloissa ja pitäis varmaan käydä sormuskaupan kautta.
Itse toivon mua kosittavan silleen, että mua pyydetään vaimoksi..eli et kysytään olenko valmis aviovaimoksi esim. kahden vuoden päästä sit hääjuhlat. Ja musta sen kihlajutun voi kysyä (kosia) ja sovitaan, ettei nyt heti vähään aikaan vaan parin kolmen vuoden päästä esim. Ja itse ajattelen kihlauksen niin, että toinen on valinnut minut siksi tulevaksi vaimokseen ja minä hänet tulevaksi mieheksi. Ja ei varmaan kiinnostais jossain kihlausfiilisten pyörteissä alkaa heti jotain hääistumajärjestyksiä tekeen tai kirkkoa varailemaan. Nautitaan eka kihlaus-sydämentykytykset loppuun ja sit sopivan ajan päästä niihin hääsuunnitteluihin.
sä olet ymmärtänyt kihlauksen väärin lietkö ollenkaan kihloissa, mielestäni et.
Että mitä mahat tuolla tarkottaa. Jos mie tiiän että oon jossai vaiheessa menossa naimisiin ja sormus on ni mitä oon ymmärtäny väärin?!
... antoi poikaystava pienen paketin, jossa oli sormus. Muut lahjat oli jo avattu perheen kanssa ja kahdestaan sohvalla istuttaessa poikaystava antoi paketin jaaluksi vahan epamaaraisesti kysyi, josko tiedan, minkalaisesta sormuksesta on kyse. Ja tulihan sielta vahan selkeampikin kosinta ja han kertoi kuinka haluaa olla loppuelamansa kanssani. Mina vahan tyhmana vain hymyilin onnellisena. Tajusin sitten vastatakin lopulta. :)
Olihan siita kihloihin menosta jo puhuttu, enemman tai vahemman vakavasti. Arvasin kylla, minne kauppoihin mies jouluostoksilla havisi, mutta vaikka molemmat tiedettiin, etta toinen tietaa, niin ei siihen kuitenkaan osannut oikein varautua. Sormuskin oli oikein hieno, kunhan sen vaihtoi viela sopivaan kokoon. Mitaan haapaivia ei ole sovittu, mutta tarkoituksena ei ole kuitenkaan olla kihloissa kymmenia vuosia ennen naimisiinmenoa...
Me ollaan miehen kanssa vissiin sitten aika tylsiä, ku ollaan yhes keskusteltu kihloihin menosta, ja pari päivää sitten sovittiin, et palkkapäivänä loppukuusta haetaan sormukset..
Ei ehkä niin romanttista..
kosittiin autossa, pimenevässä illassa, automarketin parkkipaikalla, mies oli kuskin paikalla, minä vänkärin. Monen mielestä siis sangen epäromanttista, mutta minulta pääsi itku. Olihan se ihmeellistä! Sellaista aitoa, ei mitään haettua ja teeskentelevää. (Tästä on kohta vuosi.) (Tiesin tosin, että meillä on sormukset odottamassa valmiina (vieläpä olivat hansikaslokerossa), mutta että sinä iltana... sitä emme tienneet kumpikaan, kuin vasta tuossa parkkipaikalla.)