Hei kaikki Berninpaimenkoirien omistajat! Vannoutuneen kissaihmisen sydämen on vallannut jostain kumman syystä nyt koirakuume. Koiran ottaminen on vasta harkinnassa, mutta rotuihin tutustuessani olen kovasti ihastunut Berninpaimenkoiraan. Nyt haluaisinkin kuulla käytännön kokemuksia Bernien plussista ja miinuksista. Tuossa luinkin jo listalta liiankin hyvästä ruokahalusta, mutta se on varmaan kuitenkin omistajan vastuulla loppujen lopuksi kuinka paljon koiran antaa syödä.
Kertokaapa kokemuksistanne!
Kertokaapa kokemuksistanne!
Vastaukset 8
Vanhimmat
bernithän ovat aivan ihania ja vaativat omistajaltaan paljon... se on erittäin perhe rakas koira ja haluaa olla sielä missä muutkin perheen jäsenet, oma koirani seuraa minua kun varjo. se haluaa olla näköyhteydessä melko tiiviisti =) bernit vaatii kunnon peruskasvatuksen koska on melkoisen suuri rotu. omalla koirallani oli selvä uhmaikä jolloin se yritti päästä pomon paikalle mutta siitä ollaan selvitty hyvin yli =) bernille paras paikka asua on ehdottomasti omakotitalo koska se vaatii paljon tilaa olla, oma koiramme saa olla aina vapaana pihassa ja metsälenkeillä se pääsee myös tuulettumaan koirakavereidensa kanssa miltei päivittäin. ruokahalu on todellakin hyvä ainakin meillä =) terveellisempää on kuitenkin pitää berni hyvässä kunnossa, ei liian laihana eikä liian lihavana koska se on melko raskas rotu. valitettavasti berneillä esiintyy jonkin verran lonkka ja kyynärvikoja sekä syöpää... oma koirani on hyvä lonkkainen mutta kyynäristä löytyi jotain pientä,ei siis mitään vakavaa,jalostus kelpoinen on jos joskus innostun pentuja hankkimaan=) siksi bernin hankkiminen kannattaa vain ja ainoastaan hyvältä kasvattajalta jotta tiedät vähän sukua taaksepäinkin. minusta bernit ovat kyllä kauneimpia koiria ja hyvin pidettynä/kasvatettuna se on aivan mainio elämäntoveri =) itselleni nykyinen koirani on ensimmäinen ja luultavasti ainoa rotu mitä haluan ehkäpä ruveta kasvattamaankin tulevaisuudessa... rotuun kannattaa tutustua jos haluat keinaloosi tällaisen nallekarhun =)
Bernimme 2v. on ihana ja seuraa kuin varjo etenkin miestäni.Oli erittäin paha murrosikä ja meinasi jo konstit loppua. Nykyään ei mitään suurempaa kunha vaan ei anna pomottaa niin hyvä tulee.Ogelmana on haukkuminen ja epäluuloisuus vieraita kohtaan eli ei pelkää vaan menee mesoamaan viereen. Oman perheen kesken ihanan leikkisä ja hellyttävä.Lonkat on suht hyvät mutta lenkkien pitää olla lyhyitä muuten jäykkyys iskee ja ruokaa annetaan sen verran kuin kuuluu antaa eikä sen verran kuin ruokahaluja olisi.
Meillä on 3 berniä (2 narttua,1 uros) sekä kaksi maatiaiskisua.Koiramme ovat ns. kaikkien kavereita,eli jokainen vieras otetaan lämpimästi vastaan,ja sen jälkeen rapsutuksia otetaan vastaan :)
Kissoihin koirat ovat tottuneet,ja hyvässä sovussa koko lauma leikkii keskenään! :)
Bernit haluaa olla AINA siellä,missä muutkin.Ei siis missään tapauksessa piha/vahtikoiraksi,eikä silleen,että koira joutuu kököttämään aina yksin.
Muuten on ihana,ja helposi rakastettava rotu :)
tähän keskusteluun...;)
Itselläni on vuoden ikäinen sekarotuinen koira...emä berninpaimenkoira ja isä saksanpaimenkoira-lassie-labrador sekoitus...tässä lukiessani näitä viestejä on kyllä ihan pakko olla samaa mieltä kuin edelliset...Berni on tosiaan aina siellä missä isäntäkin...koirallani on ilmeisesti enemmän emältä perittyjä geenejä koska käyttäytyy juuri niin kuin Bernit käyttäytyvät...isokokoisena koirana tosiaan tarvitsee tilaa ja aktiviteettiä..eli ei ole minkään sohvaperunan koira...omalla koirallani on pahin murrosikä menossa ja välillä meinaa olla keinot itseltä hukassa...itsekin rakastuin Bernin luonteeseen ja siihen vilpittömään iloisuuteen ja reippauteen mikä Bernin luonteeseen kuuluu...seuraava koirani tulee olemaan puhdasrotuinen Berninpaimenkoira...suuri mutta ihanan rakastettava rotu..;)
maailman ihanimpia koiria! omalla bernilläkin riittää jästipäisyyttä mutta pahimman murkkuiän yli ollaan päästy nyt, luultavasti =) haki kyllä paikkaansa meidän laumassa... isäntää ei niinkään yrittänyt mutta minua kyllä senkin eestä =) se seuraa kuin varjo ja on kokoajan sellaisessa paikassa mistä näkee minut, myös metsälenkeillä irtiollessaan ei kauas lähde. harvoin niin kauas että ei minua näe. bernini on myös reipas ja iloinen ei mikään sohvaperuna. koulutuskentälläkin sanovat että ompas aktiivinen berni, eikö nuo ole sellaisia "sohvaperunoita"?! taitavat luulot olla väärät... onnea bernin hankintaan jos ja kun meinaat sen joskus hankkia =)
Itselläni on 2-vuotias tyttöberni, sitä ennen oli urosberni, joka todella vaati paljon ja oli todella kovapäinen. Joskus olen kuullut noutajakasvattajan maininneen, että berniurosta ei pitäisi koskaan ottaa ensikoiraksi. Itsekin voisin väitteen melkein allekirjoitaa siis omien kokemuksieni pohjalta. Rodusta löytyy yksilöitä laidasta laitaan, harvemmin kuitenkaan agressiivisia. Oma narttumme suhtautuu epäluuloilesti vieraisiin, vaikka onkin itsevarma toisten koirien kanssa ja uusissa tilanteissa. Kannattaa harkita vielä ja tavata bernejä ihan oikeasti.
Ja sitten vielä, että berneillä on paljon sairauksia, erityisesti syöpää, eivätkä ne valitettavasti elä kovin pitkään...
Mutta ovathan en ihania ja suloisia
Minulla oli tyttöberni, joka eli melkein 14,5 vuotiaaksi. Ihanampaa koiraa ei pysty kuvittelemaankaan. Rakas koirani nukkui pois viime syyskuussa.Tuntui aivan siltä, kuin olisin luopunut siskosta/veljestä/ystävästä.
Suosittelen lämpimästi ihmisille, joilla on riittävästi aikaa koiralle. Suuri plussa on myös, että liikunnalliset puitteet ovat hyvät, luonto lähellä.
Kyllä se alkaa näyttää siltä että Berni meille otetaan, mutta sellaista haluaisin kysyä vielä että millä perusteella olette ottaneet narttu- tai urosberninne? Onko niillä merkittäviä eroja luonteessa, koulutuksessa tms?