tuli ja vei veteen, jos ilman lupaa meni puron varrelle lapsena. Kuvittelin, että se on valtavan iso koppakuoriainen. Miten sinut saatiin pysymään pois rannalta lapsena?
Näkki
sinihelmikki
14729
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
koska asuimme saaressa. En kylläkään muista, että ranta olisi ollut mikään ongelma. Se jotenkin kuuui elämään.
Opin uimaankin aika nuorena(pienenä)
Liian kauas rannasta oli kielletty uimasta ja sitä kieltoa tottelimme. Sääntöjä oli myöskin muita, kuten, ettei saanut vetää ketään esm. jaloista veden alle, eikä yleensä tehdä mitään uhkarohkeita temppuja. Nyt kyllä ihmettelen kuinka vanhemmat uskalsivat laskea meidät jo alle kouluikäisinä yksin uimaan. Tosin mukana oli aina joku isompi lapsi.
Muistaakseni kaikki kesäpäivät olivat helteisiä, samoin koko kesät, pitkiä ja lämpimiä :)
ai kuin ihanaa, sillä niinhän se oli.
Sadepäiviä tosi harvoin ja nekin vain että pientä ropinaa kuului katolta. Silloin piirreltiin ja lueskeltiin vintillä.
vietimme rannalla. Aurinko helotti kaiken aikaa kirkkaalta taivaalta ja jos sade yllätti, juoksimme puun alle suojaan.
Yksi ikävä muisto minulla on. Luokkatoverini hukkui yrittäessään pelastaa toista tyttöä.
Olimme silloin 7-vuotiaita. Molemmat tytöt hukkuivat. Molemmat tytöt olivat perheittensä ainoita tyttöjä.
Olimme koko luokka hautajaisissa ja lauloimme lehterillä "Mun kanteleeni kauniimmin".
Aina kun menen kotikaupunkini hiekkarannalle, tapaus muistuu mieleen.
lapsuuskodin vieressä. Meillä oli pientila ja vanhemmat menivät aamulla navettaan. Emme saaneet pieninä lähteä hortoilemaan ulos, luultavasti piti pysyä sängyssä, kunnes vanhemmat tulivat. Toinen juttu, jonka muistan oli nuake. Jos nousi sängystä joku meistä kolmesta huusi: "nuake tullee", mikä sai ylösnousseen heti takaisin. Muistan myös, että jossain vaiheessa olin "hoidossa" isossa korissa vasikkakarsinassa
ja vasikka imi kättäni. Noita peruja lienee se, että lempieläimeni on lehmä, opin lypsämään käsin jo 5-vuotiaana.
Meillä oli kaksi kaivoa ja "pohjaton" lampi.Kaivo-ukoilla peloteltiin. Jos menet kaivon kannelle, kaivo-ukko vetäsee kaivoon. Tuo pelotti sen verran ettei ole jäänyt muistiin, että lammesta olisi erikseen tarvinnut pelotella.Fiksuja kakaroita kun olimme?!
Asuin meren rannalla ja olimme usein meressä pulikoimassa, ei kukkaan kieltänyt tai varottanut meitä veden vaaroista.
Mutta nyt kun asun vähän kauempana merestä ,linnuntietä 10 km. niin jo täällä kuulee kun lapsia varotetaan näkistä.
Mites Sulla nyt menee?
Näkit ynnä muut peikot ja haltiat ovat kansanperinnettämme, ei ne ole vaarallisia. Lapsille tosin satuolentoja pitää annostella silleeen vähän kerrallan.
Moikka
Tässähän se aina huomenna paremmin ko tänään.
Mutta tänään ei oo tullut vielä haukkuja, hauhau.
Uskokko mää oon nähäny enkelin.
En usko.
MIKS ET.
Haluukko sää nähä?
Meillä ei ollut vettä kuin kaivossa (järvet oli kaukana eikä jokeakaan lähellä), mutta kaivoonkin kiellettiin kurkkimasta näkin peloittelulla. Ullakolla oli "penttahiittisiä" mitä lie nekin olleet?
Näkki oli kaivossa,noita-akka ison kiven sisässä ja mörköjä joka paikassa.Ei äiti ennättänyt joka paikkaan perässä joten piti vähän pelotella.Kaivon kannen päällä oli vielä varmuuden vuoksi iso kivi painona.
Ahti oli meillä se, joka kaivossa ja järvissä
asui ja jota pelättiin.