Kun täällä on nyt keskusteltu prosessin onnistumisesta, niin jotenkin on alkanut tuntua siltä, että hyvät lähtökohdat prosessin onnistumiselle voisivat tärkeysjärjestyksessä olla seuraavat (jos oletetaan transsukupuolisuuden olevan varmaa):
1. Vakituinen työpaikka, jossa voi työskennellä korjauksen jälkeenkin (talous kunnossa).
2. Riittävän pitkä työhistoria ja hyvä ammattitaito, akateeminen loppututkinto on suotavaa (koska silloin usein hyväksyvämpi työympäristö).
3. Laaja sosiaalinen verkosto, joka säilyy (elämässä on muutakin kuin trans-asiat).
4. Psyykkiset ja fyysiset resurssit (pää ja kroppa jonkinlaisessa kuosissa).
5. Tuki samassa elämäntilanteessa olevilta siten, että osaa suodattaa vain olennaisen tiedon itselleen (hoitokäytäntöihin ja byrokratiaan liittyvät asiat), kaikki muun voi jättää omaan arvoonsa.
6. Asuinpaikkana Helsinki tai Tampere.
Ja lopuksi, pitää käyttää stay-uppeja joka päivä, kun ne on vaan niin ihanat, eihän miljoona tiittiä voi olla väärässä :D
1. Vakituinen työpaikka, jossa voi työskennellä korjauksen jälkeenkin (talous kunnossa).
2. Riittävän pitkä työhistoria ja hyvä ammattitaito, akateeminen loppututkinto on suotavaa (koska silloin usein hyväksyvämpi työympäristö).
3. Laaja sosiaalinen verkosto, joka säilyy (elämässä on muutakin kuin trans-asiat).
4. Psyykkiset ja fyysiset resurssit (pää ja kroppa jonkinlaisessa kuosissa).
5. Tuki samassa elämäntilanteessa olevilta siten, että osaa suodattaa vain olennaisen tiedon itselleen (hoitokäytäntöihin ja byrokratiaan liittyvät asiat), kaikki muun voi jättää omaan arvoonsa.
6. Asuinpaikkana Helsinki tai Tampere.
Ja lopuksi, pitää käyttää stay-uppeja joka päivä, kun ne on vaan niin ihanat, eihän miljoona tiittiä voi olla väärässä :D
Vastaukset 14
Vanhimmat
Tampereella tökkii koko julkinen sektori, eli jos tipahdat, mitään turvaverkkoa ei ole. Asut kadulla, nainen.
Helsinki on taas kaiken maailman rikollisjengien pesäpaikka ja asuminen on ylihintaista. Helsingissä metro voi kuljettaa miljoona skiniä asuinalueellesi sinua vainoamaan.
Olen tavannut transnaisen joka vannoo maalla asumisen ihanuuteen, hän asui maalla Varsinais-Suomessa. Jos parikin epäsosiaalista haluaisi pahoinpidellä sinut, niin ne jäätyvät pelkästään bussia odotellessa.
Nurmijärvi, Järvenpää, Tuusula, Vihti, Kirkkonummi, Ylöjärvi, Pirkkala, Kangasala, Kuopio, Siilinjärvi, Porvoo.... ovat ehkä hyviä paikkakuntia. Jyväskylä? Turku? Naantali?
Ruotsin valtaa kannattavia, jotka vainoaa karjalaisia
Tai sitten hihhuleita
Missään ei voi asua vali vali vali
Vittu mä en jaksa
Tolla huumorintajulla voi asuu vaiks vammalassa :D
Satun nyt vaan tietämään, että sieltä kyseiseltä ihanalta Varsinais-Suomen maaseutupaikkakunnalta on pirun vaikeaa saada maksusitoumusta esim. karvanpoistoon. Muutenkin maaseudulla tökkii monesti jo lähetettä transtutkimukseen hakiessa.
Nämä paikkakunnat siis nimesin yksinomaan sen perusteella missä tutkimukset tehdään, ja on se ollut viime aikoina paljon helpompaa asua juuri niissä kaupungeissa tutkimusten ja hoitojen aikana.
Siihen en ota kantaa missä sitten hoitojen jälkeen on paras asua, se riippuu niin ihmisen mieltymyksistä. Itse voisin kyllä asua maallakin, jos edes siwa olisi lähellä...
Ihmettelen vähän Helsinki-vastaisuuttasi. Itse olen asunut joka puolella tätä kaupunkia, eikä minua ole koskaan pahoinpidelty, ei skinien eikä muidenkaan toimesta. Kai se on vähän siitä kiinni miten ihminen käyttäytyy, missä ja mihin aikaan.
Ymmärrän, että joku hoitojen saamisen takia haluaa asua Helsingissä.
"Ihmetyttää.
Kirjoittanut: kerpiili 12.1.2007 klo 22.57
Ihmettelen vähän Helsinki-vastaisuuttasi. Itse olen asunut joka puolella tätä kaupunkia, eikä minua ole koskaan pahoinpidelty, ei skinien eikä muidenkaan toimesta. Kai se on vähän siitä kiinni miten ihminen käyttäytyy, missä ja mihin aikaan."
Jos on auto tai polkupyörä ja/tai asuu ns. paremman väen seudulla, niin ehkä ongelmia ei ole silloin. On perin sattumanvaraista kenet jengit valitsevat hyökkäystensä kohteeksi.
Minullakaan ei ole ongelmia ollut juurikaan sen jälkeen kun hankin polkupyörän. Kaupassa tuli yksi käännyttäjänainen sivelemään kasvoja, mutta vartija nakkasi hänet pellolle. Vartijoiden takia paskasakki ei terrorisoi ostoskeskuksia, vaan keskittyy julkiseen liikenteeseen.
Mutta Helsinki on slummi joka kerää maakuntien, Suomen ja Somalian, ylijäämäväestön etsimään työtä jota ei ole. Äkkipäätä katsoen myös huumeongelma on mittava, joskin siihen voi olla törmäämättä (kahdelle tutulle on jatkuvasti tuputettu näillä seuduin, minulle ei koskaan).
Raha ja työpaikka asettavat tietysti sinut parempaan asemaan asuinpaikkasi valitsemisessa.
antaa mukavaa taustaa kaikille muillekin mielipiteillesi.
Helsinki on mahtava paikka harrastaa kaikkea. Täällä on erilaisia liikuntaryhmiä ja eri asioiden harrastajat voivat kokoontua lyhyiden välimatkojen johdosta. Helsingissä myös tuijotellaan hyvin vähän, tämä on suurkaupunki.
Ilmoitan jo valmiiksi etten aio vastata tähän mahdollisesti Kolmois-S:n kirjoittamiin kommentteihin. Riippuu paljon yksilöstä kuinka hyvin keksii suurkaupungin hyvät puolet. Kehotan kaikkia prosessiin pyrkiviä, siinä olevia ja poi päässeitä ottamaan täysin mitoin osaa sosiaaliseen elämään. Tämä vaiva ei siinä haittaa kuin omassa pääkopassa. Sen yli kun pääsee niin kaikki sujuu kyllä.
Olet niin täynnä itseäsi, että olet tahattoman koomillinen.
"tämä kirjoitustyylisi
Kirjoittanut: Heli.Ilwes 13.1.2007 klo 10.26
Helsinki on mahtava paikka harrastaa kaikkea. "
Kyllä. Siksi minä olen täällä vielä. On huomattavaa, että Helsingin lähellä on useita Natura-kohteita ja kansallispuisto luontoharrastajille ja perin harva kaupunki voi ylpeillä samalla.
"Helsingissä myös tuijotellaan hyvin vähän, tämä on suurkaupunki. "
Helsinki ei ole suurkaupunki. Los Angeles, Chicago ja Pietari ovat suurkaupunkeja. Helsingissä myös suhtautuminen vähemmistöihin on vihamielisempi kuin suurkaupungeissa. Oikeammin Helsinki on kokoelma nurkkakuntaisia pikkukaupunkeja.
"Ilmoitan jo valmiiksi etten aio vastata tähän mahdollisesti Kolmois-S:n kirjoittamiin kommentteihin."
Koska et pysty ja olet muutenkin paskantärkeä ihminen. Kieltämättä, paskantärkeys onkin piirre jolla hyvin sopeutuu pääkaupungin elämään.
"Riippuu paljon yksilöstä kuinka hyvin keksii suurkaupungin hyvät puolet."
Sama pätee ihan mihin tahansa paikkaan.
Minulla ei ole ollut ongelmia busseilla tai metrolla kulkiessa. Olen ilmeisesti niin tavallisen suomalaisen muijan näköinen, ettei minuun kiinnitetä huomiota. Ehkäpä asun vähän "paremmalla" asuinalueella, koska täälläkään ei ole ollut ongelmia, mutta jokainenhan valitsee asuinpaikkansa.
"jokainenhan valitsee asuinpaikkansa."
Ei voi valita, ellet tarkoita sitä että asustelee veneiden alla. Niitäkin on täällä paljon.
Mieluiten asuisin Kulosaaressa, mutta asunkin jossain ihan muualla koska vuokrat ovat korkeat ja tarjolla on lähinnä perheasuntoja. Yksiöt keskustassa tai paremmilla alueilla ovat kovavuokraisia.
Melko hyvin koostettu lista, viimeistä "hupikommenttia" lukuunottamatta. ;) Transnainen ei ole tiitti, joten pukeutuminen on enemmänkin tavallisiin naisiin verrattavaa.
Tuo työpaikka tai vaikkapa opiskelupaikkakin on melkeinpä ehdoton edellytys, vaikkakaan ei mikään pakko. Missään tapauksessa ei prosessia aloittaessa saa ottaa "välivuotta". Silloin joutuu outtaamaan itsensä joka käänteessä jos ei ole esittää katkeamatonta työ- tai opiskeluhistoriaa.
Akateeminen loppututkinto ei ole mikään autuaaksi tekevä. Nykyisin sillä puolella on työttömyyttä entistä enemmän ja muutenkin työnsaanti vähän hankalampaa. Mutta tuo työpaikka on ratkaiseva. Jossakin raksalla tms. voi olla torjuvampi työympäristö prosessia käytäessä. En ole akateemisesti koulutettu, mutta työpaikassani ei ollut mitään ongelmia prosessin aikana, koska kyseessä on enemmänkin "henkisen alan" työ.
Vaikka sosiaalinen verkosto ei olisikaan laaja, pitäisi se saada säilymään. Jos kaikki ystävät katoaa prosessiin lähdettäessä, se on melkoinen taakka. Eikä uuttakaan sosiaalista verkostoa kannata sitoa pelkästään toisiin transihmisiin. Siitä voi saada vääristyneen kuvan ja kun prosessi on ohi voi tuntua liian tyhjältä.
Psyykkiset resurssit tulee tarkistettua tutkimusten yhteydessä. Itsekin pitäisi herätä, jos tutkimus tuntuu liian raskaalta ja henkilökunta kerberoksilta. Fyysinen puoli tuleekin aika hyvin "vahdittua" hoitohenkilökunnan taholta. Ennen hormonihoidon aloitusta pitää olla sairaudet hyvässä hoitotasossa ja ennen korjausleikkauksia fyysinenkin kunto riittävän hyvä.
Vertaistuki on aika hyvä auttaja, vaikkakin jotkut vannovat pärjäävänsä hienosti ihan yksikseenkin. Mutta toisaalta vertaistuessakin tarvitaan itseltäkin sosiaalisuutta että uskaltaa avata itsensä tarvittaessa muille.
Asuinpaikkahan ei periaatteessa ratkaise. Kelahan maksaa omavastuun ylittävältä osalta matkakulut tutkimuspaikkakunnalle. Enemmänkin asiaan voi tulla mutkia matkaan jos asuinpaikkakunnan sairaanhoitopiiri on tiukkana tällaisesta erityishoidosta, jolloin maksusitoumuksen saantiin ja jopa tutkimuksiin pääsyyn tulee vaikeuksia. Tietenkin asuinpaikkakunta vaikuttaa tutkimuskäynteihinkin jos on työelämässä. Pääkaupunkiseudulla tai Tampereen lähistöllä asuva voi ottaa työstä vapaaksi muutaman tunnin tutkimus- ja hoitokäynneille. Mutta kauempana asuva joutuu ottamaan koko työpäivän. Tästä voi aiheutua ongelmia työnantajan kanssa, varsinkin jos on Helsingin potilas. Helsingissä käydään useammin tutkimuksissa ja näitä "omia lomia" tulee enemmän.
Onnistua voi "kevyemmilläkin" edellytyksillä. Nykyinen hoitokäytäntö auttaa aika pitkälle, jolloin opiskelijakin tai työtön pärjää kohtalaisesti. Tutkimusvaihe ei maksa kuin matkakulut (enintään omavastuuosa). Hoitovaihe maksaa harvakselleen poliklinikkamaksuja ja lääkkeet, joista hormonit ovat uuden sukupuolen vahvistamisen jälkeen erityiskorvattavia (3€/3kk). Transnaisilla antiandrogeeneihin uppoaa kylläkin 2-3 vuotta aika suuria summia, mutta korjausleikkauksen jälkeen ne jää pois. Leikkaushoidot saa normaaleilla sairaalapäivämaksuilla. Tietenkin rahaa uppoaa prosessiin, mutta aikaakin kuluu muutama vuosi, joten maksut tulevat tavallaan osamaksulla.
Loppujen lopuksi onnistuminen on kohtuullisen varmaa. Edes läpimenoa ei kannata murehtia, sillä hormonihoidot auttavat siinä yllättävän paljon. Tämän voin sanoa ihan omasta kokemuksestani.
Mä olen arkkitehti ja huomannut, että naisarkkitehtiin suhtaudutaan työmaalla hieman ylimielisen huvittuneesti. Olen kuitenkin kokemuksellani saanut työkkärit ruotuun.
Liikennekasvatuspuolellakin. Jos sinulla on kasvatustieteiden maisterin opinnot, niin et ole enää pätevä.
Meillä kuolee edelleen lähes 500 heppua joka vuosi liikenteessä (tiellä).
Hassua...
Enska Itkosta tarvittaisiin.
Aika paljon on läheltä-piti tilanteita liikenteessä ja syynä on nollanäkyvyys, piittaamattomuus liikennesäännöistä ja heijastimettomuus.Jostain luin että 40% ylipäätään tietää risteysajon säännöt.