Onkohan menossa jokin kilpailu, että kuka antaa lapselleen erikoisimman nimen? Sen verran outoja nimiä näkyy olevan nykylapsilla. Vanhemmat ei ehkä ajattele sitä, että lapsi saattaa joutua kärsimään nimensä vuoksi. Voihan näin tapahtua vaikka millainen nimi olisi kyseessä, mutta isompi riski on, jos nimi on tosi outo tai siitä keksii helposti haukkumasanoja. En antaisi omalle lapselle nimeksi Uunoa tai Jormaa! Tai mitään Lumi-Kaneli-Kesäkukkaa! (Vähän liioiteltu, mutta kuitenkin)
Se ihmetyttää myös, että eikö vanhemmilla ole ollenkaan riimikorvaa? Omaan korvaani sointuisi esim. Anna Emilia, mutta aika paljon vaikuttaa olevan juuri päinvastaisia nimi, Emilia Anna ei vaan rimmaa.
Sitten on sellaisia nimiä, että on tungettu kaikki kivat nimet yhdelle lapselle tai on pitänyt ottaa mukaan myös mummojen nimet, esim. Emma-Matilda Sofia Iita. Nimiä vaan peräkkäin luettelona. Ei hyvä.
Ajatteleekohan kukaan vanhemmista sitä, että mikä tuska lapsella on joka kerta, kun hän joutuu nimensä sanomaan esim. koulussa, jos nimenä on vaikkapa hankala Wilma-Jessica Ida. Eli lapsen nimi kuuluu vuodesta vuoteen vilmakaksoisveelläviivajessicaseelläiidayhdelläiillä. Ja tähän vielä lisäksi sukunimihirviöt... Onhan se hirveän hienoa, jos on joku c nimessä k:n paikalla tai Tanja kirjoitetaan Tania tai Tanya.
Ja sitten on tämä typeryyksien huippu, Mikonpoika tai Matintyttö, jolla ei ole suomalaisten etunimien historiassa minkäänlaista perustaa. Kai se pitää jollain varmistaa, että kuka lapsen isä on...
Lukekaa vaikka sunnuntain hesaria, sieltä löytyy jokaikinen kerta esimerkkejä mainitsemistani kohdista!
Se ihmetyttää myös, että eikö vanhemmilla ole ollenkaan riimikorvaa? Omaan korvaani sointuisi esim. Anna Emilia, mutta aika paljon vaikuttaa olevan juuri päinvastaisia nimi, Emilia Anna ei vaan rimmaa.
Sitten on sellaisia nimiä, että on tungettu kaikki kivat nimet yhdelle lapselle tai on pitänyt ottaa mukaan myös mummojen nimet, esim. Emma-Matilda Sofia Iita. Nimiä vaan peräkkäin luettelona. Ei hyvä.
Ajatteleekohan kukaan vanhemmista sitä, että mikä tuska lapsella on joka kerta, kun hän joutuu nimensä sanomaan esim. koulussa, jos nimenä on vaikkapa hankala Wilma-Jessica Ida. Eli lapsen nimi kuuluu vuodesta vuoteen vilmakaksoisveelläviivajessicaseelläiidayhdelläiillä. Ja tähän vielä lisäksi sukunimihirviöt... Onhan se hirveän hienoa, jos on joku c nimessä k:n paikalla tai Tanja kirjoitetaan Tania tai Tanya.
Ja sitten on tämä typeryyksien huippu, Mikonpoika tai Matintyttö, jolla ei ole suomalaisten etunimien historiassa minkäänlaista perustaa. Kai se pitää jollain varmistaa, että kuka lapsen isä on...
Lukekaa vaikka sunnuntain hesaria, sieltä löytyy jokaikinen kerta esimerkkejä mainitsemistani kohdista!
Vastaukset 14
Vanhimmat
Aivan... olen asunut Suomesta poissa aika kauan, ja nyt olen havainnut taman nimi-ilmion. Ja tuntuu etta aina on oltava kolme nimea, rimmata keskenaan ja viela sisarusten nimien kanssa!! miksi nimen pitaa olla joku runo?? Itse aion antaa lapsilleni korkeintaan kaksi nimea, ehka vain yhden. Helpon, mutkattoman, ja molempiin nykyisiin kieliini ja sukunimiin sointuvan... ei helppo homma, mutta ei mitaan rimpsuja!!!
Kuikka Koposen lasten nimiä.
suosin nimiä, jotka ovat suomalaisia, on nimipäiviä, joita viettää. Minua ihmetetyttää esim. se, että ruotsin kieltä ei hyväksytä, mutta lapselle pitää antaa nimeksi esim. Tomas eikä Tuomas. Nimen pitää sointua myös sukunimen kanssa. Meillä toimi demokratia: 2 lasta, molemmilla 3 nimeä. Isä antoi 3, äiti 3 ja pulinat pois.
Miksi niitä nimiä pitää yhdelle lapselle tunkea
niinkin monta kuin kolme?
Ihan kuinolis hirvee hinku saada kaikki "ihkut" nimet just tälle lapselle.
Kyllä kaksinimeä riittää, ja yksikin, jos oikein hyvä nimi sattuu.
Harvoin niitä koko rimpsuja tarvii missään mainita.
Hankalaa vain kirjoitella pieniin kaavakkeen sarakkeisiin pitkiä litanioita... ja saattaa joskus vielä sukunimikin olla kaksiosainen - ja nekin nimet pitkiä molemmat (mahdollisesti).
ja meille syntyi kaksi, kaksikymmentä olisin halunnut, jos olosuhteet olisivat olleet toiset. Nimiä on kiva antaa, voivathan lapset ne muuttaa, jos haluavat.
Joskus kuulee kyllä typerän pitkiä nimiä, Milla Roosa Anna-Leena...
Puolustukseksi on sanottava, että itselläni on kolme nimeä, eikä kuitenkaan liikaa. Vanhempani ovat ne tarkoin miettineet. Ensimmäinen nimeni on 5 kirjaiminen, seuraava vähän lyhyempi ja kolmas 8 kirjaiminen. Nimeni ei kuitenkaan kuulosta: Mustikka Mansikka Vadelma Hedelmä...
kuten Uuno tai Jorma? Nimiyhdistelmissä taas usein tosiaankin on korjaamisen varaa, muotinimet ja suvun vanhat etunimet kun eivät aina soinnu yhteen.
ei niissä mitään vikaa ole, mutta arvaa kiusataanko lasta koulussa?
koska nuo nimet yleistyvät taas lapsilla. Kohta taas jotkut muut nimet leimataan hölmöiksi.
jossa ajattelin olevan kirjoitusvirheen, mutta eipä ollutkaan. Attu-nimi on annettu parille lapselle. Kaikkihan luulee nimen olevan Arttu. Samassa lehdessä oli myös Esmael, niitäkin on pari kolme Suomessa. Kyseessä on siis luterilaiset suomalaiset lapset, koska nimet on julkaistu seurakuntasanomissa.
Eiköhän ne useimmat vanhemmat nimiä miettiessään halua lapselleen parhaan mahdollisen nimen antaa, mielipiteitä näistä asioista vaan on niin monta kuin ajattelijaakin. Lapsi kasvaessaan tekee nimestä näköisensä, persoonallisuutensa ilmentymän.
Tietysti meille tavallisille ihmisille erikoiset nimet kuullostavat oudoilta, mutta haukkumasanoja kyllä lapset keksivät mistä tahansa nimestä, että sitä lienee turha murehtia.
Ja toisaalta, eikös ole hyvä että juuri sinä saat antaa omalle lapsellesi juuri sellaisen nimen josta itse tykkäät, eikä tarvitse ottaa noita mainitsemiasi vaihtoehtoja? Joku toinen taas voisi pitää sinun valitsemiasi nimiä tylsinä, tavanomaisina massa niminä, joten hänelle suotakoon oman tyylistensä nimien valinta.
Suvaitsevaisuutta...
kannattaa tosiaan sitä sukunimeäkin vähän katsella. jos on virtanen niin ei tosiaan sovi mikään jessica etunimeksi.
ja jos vanhempien nimet on perussuomalaiset, vaikka matti ja riitta niin kannattaako lasta ristiä carlokseksi?
katoaako suomalaiset nimet joskus kokonaan, kun kaikki (anteeks, yleistän) tuntuu antavan jotain ihme nimiä lapsilleen?
ja tuohan on muuten vanha tapa antaa tommonen "Erkinpoika"-nimi.
nimim. perinteiset nimet parempia.
Nuo "Erkinpoika"-nimet eivät oikeasti ole mikään vanha tapa. Ei ainakaan mikään yleinen tapa. Kyllähän sen tyyppisiä löytyy pitkin 1900-luvulta, mutta aika vähäisessä määrin.
"Erkinpoikia" käytettiin kyllä aiemmin nimen yhteydessä, mutta tuolloin ne eivät olleet etunimiä, vaan niillä täsmennettiin sitä, että tämä Matti nyt on sen Erkin poika, eika suinkaan Mikon poika. Ne olivat eräänlaisia sukunimen korvikkeita aikana, jolloin kaikilla ei ollut sukunimeä.
Erkinpoika-nimisiä on maassamme vrk:n mukaan 120, ei mikään suuri määrä siihen verrattuna, kuinka paljon Erkin poikia maassamme on.
Niin, kyllähän sen kirkonkirjoja ym. tutkiessa huomaa, että kastettujen kohdalla on nimenä esim. Matti, ja sitten esim. henkikirjoissa kyseinen henkilö on saattanut olla muodossa Matti Paavonpoika, jolloin tuo Paavonpoika on vain "lisänimenä", niinkuin edellinen jo selittikin. Mielenkiintoista kuitenkin kuinka moni kuvittelee, että on vanha tapa kastaa lapsi niin, että patronyymi laitetaan nimen perään...
Ja entisaikaanhan tuo patronyymi merkitsi myös sitä, että lapsi oli avioliitossa syntynyt. Aviottomat lapset joutuivat "häpeäkseen" kantamaan matronyymiä, eli äidinnimeä lisänimenään.